Luennolla: Synnytystavat meillä ja muualla

global_trends_childbirth

Olin eilen kuuntelemassa Tampereen yliopistolla Global trends in childbirth luentokiertueen luentoa kätilöystäväni kanssa. Kiertueella on useampi luennoitsija ja heistä Tampereella puhui

– Marcos Augusto Bastos Dias, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Braziliasta

– Birgitta Lång, gynekologi Vaasasta (kertoi Angolan tilanteesta v. 1998-2010)

– Jukka Uotila, johtava ylilääkäri Tampereen yliopistollisesta sairaalasta

 

MARCOS

Latinalaisessa amerikassa on käynnissä sektioepidemia. Suuri osa synnytyksistä on sektiota. Naiset ovat ryhtyneet kampanjoimaan sektioita vastaan!

Braziliassa talous on kasvanut ja keskiluokkaisten ja varakkaiden määrä lisääntynyt. Syntyvyys on laskenut ja lapsikuolleisuus on 14%. Äitikuolleisuuden prosentin olin kirjoittanut vahingossa väärin, mutta Marcos kertoi siitä että se on teknologiasta ja osaamisesta huolimatta hävettävän korkea.

Marcos kertoi, että mitä korkeampi koulutustaso on, sitä enemmän sektioita. Varakkaimmilla on enemmän sektioita. Heillä on vakuutukset ja käyvät yksityisellä sektiossa. Ennen karnevaaleja ja muita pyhiä on valtavasti sektioita ja niiden aikana ei oikeastaan yhtään. Sektioita ”markkinoidaankin” juuri sillä, että voit itse ikäänkuin valita ajankohdan.

Braziliassa 90% sektioista on elektiivisiä. Suurella määrällä obstetrikkoja sektioprosentti synnytyksistä oli tilaston mukaan 100%! Tästä tilastosta oli vuotanut mediaan kuvia ja naiset nousivat barrikaadeille! Tämän myötä tehtiin säännöt sektioille, jonka mukaan naisille pitää kertoa molemmista synnytystavoista ja niiden hyödyistä ja haitoista. Informed consent – ajatusta tuotiin ensimmäistä kertaa. Paine lääkäreitä kohtaan on kasvanut koko ajan synnytyskulttuurin muuttamiseksi.

Brazialiassa suurimman osan synnytyksistä hoitaa siis lääkäri. Marcoksen mukaan heillä ei ole muuta osaamista kuin makuuttaa naisia ja laittaa oksitosiini tippa. Turhia toimenpiteitä käytettään paljon (esim. episiotomia 73%:lle synnyttäjistä), naiset eivät saa nousta sängystä eivätkä saa syödä. Kivunlievitystä annetaan liian vähän. 23 940 naista koskeneessa tutkimuksessä kävi ilmi, että 25% naisista oli kokenut synnytysväkivaltaa! Synnytyspelko onkin yksi suurimmista syistä sektioiden suosioon.

Sen lisäksi naisten lehdissä on paljon artikkeleita sektiosynnytyksistä ja niissä kerrotaan pääasiassa sektion hyödyistä (esim. kuinka pääsee pian taas juhlimaan!) ja lyhyen ajan riskeistä. Artikkeleissa ei kerrota juurikaan pitkän aikavälin riskeistä ja haitoista. Raskausajan käynneillä ei myöskään välttämättä kerrota haitoista tai alatiesynnytyksen eduista. Erityisesti yksityispuolen palveluissa puhutaan enemmän sektion puolesta. Tutkimuksen mukaan 45,5%:lle naisista oli yksityisellä puolella sanottu molempien synnytystapojen olevan turvallisia vaihtoehtoja. Tutkimuksen mukaan näillä raskausajan hoidolla on tärkeä merkitys siinä minkä synnytystavan nainen valitsee. Sektioprosentti julkisella puolella 44,8% ja yksityisellä 89,9%.

global_trends_childbirth_dias

Marcos Augusto Bastos Dias (oik.) ja Jukka Uotila (vas.)

Yksityisissä palveluissa on enemmän ennenaikaisia vauvoja kuin julkisella. Mikäli ymmärsin oikein niin he pyrkivät tekemään sektiot rv 37-38. Julkisella puolella myöhemmin, mutta silti usein ennen laskettua aikaa. Marcos sanoi, että spontaanin synnytyksen mahdollisuutta ei edes anneta.

Sektion jälkeisten kipun hoidosta kysyttäessä Marcos vastasi, että Braziliassa naiset tavallaan ”maksaa sen hinnan” siitä että synnyttävät sektiolla. Kipulääkkeet ovat toki käytössä, mutta lähtökohtaisesti suhtautuminen on se, että se kuuluu asiaan. Toinen kysymys Marcokselle liittyi komplikaatioihin ja siihen, että nostetaanko siellä paljon syytteitä lääkäreitä vastaan. Tähän Marcos vastasi esimerkillä, että jos vauva joutuu vaikkapa vauvojen teho-osastolle sektion takia, niin perheelle sanotaan usein: ”Luojan kiitos tehtiin sektio, mieti mitä olisi voinut tapahtua jos olisit synnyttänyt alateitse!”.

Kätilöt ovat uusi juttu Brazialiassa (ja käsittääkseni muuaalla latinalaisessa amerikassa). Perinteisiä (trad.) kätilöitä on ollut, mutta vasta hiljattain kätilöt on saaneet luvan työskennellä sairaaloissa!

Kotisynnytys on ollut kiellettyä, mutta ei kuitenkaan laitointa. Naiset nousivat tämänkin asian suhteen kampanjoimaan voimakkaasti!

Marcos sanoi, että todellisuudessa naisilla on kaksi vaihtoehtoa:

1. synnyttää sektiolla

2. synnyttää alateitse yksin, sängyllä maaten, ilman riittävää kivunlievitystä

Ei siis vaikea miettiä miksi he valitsevat kehutun sektion synnytystavaksi. :/

Tässä vielä video, jonka Marcos näytti siellä luennolla…

 

BIRGITTA

WHO:n mukaan tällä alueella jolla hän oli, on seitsemän valtioita, joista Angola on yksi. Näiden valtioiden alueella oli 84 000 synnytystä vuonna 2009, joista sektioita 8,8%. Kohtuun kuolleita vauvoja 3,7% ja äitiyskuolleisuus 0,3%. Birgitan mukaan naiset tulivat sairaalaan vasta sitten kun oli jo todella vaikeita oireita tai puolikuollut.

Angolassa ongelmana  on teiniraskaudet ja se ettei naiset halua sairaaloihin. Yhtenä syynä erityisesti alkuasukkailla oli mm. se, että sairaalassa joutuu riisumaan heidän perinteiset asut ja korut. Monetkaan eivät halunneet sitä tehdä. Toinen juttu oli sisätutkimukset joita he eivät halua ja taas sairaalassa ei voinut synnyttää ilman niitä.

Raskauden seurantaan tuli 70-80% raskaana olevista ja tavoitteena oli löytää riskiraskaudet. Sairaalaan synnyttämään tulevien määrä oli huomattavasti pienempi.

Angolassa kätilöt tekevät imukuppisynnytyksiä hyvällä menestyksellä. Leikkurihoitajat tekivät sektiot vielä 2011 vuoteen asti. Birgitta sanoi, että siellä oli tärkeää kouluttaa väkeä hyvin myös vaativampiin tehtäviin (esim. juuri kätilöille imukuppi ja hoitajille sektio). Sairaaloissa ei kuitenkaan ollut välttämättä tarvikkeita ja lääkkeitä tarpeeksi. Perheet saattoivat joutua itse ostamaan kertakäyttöhanskoja tai lääkkeitä.

Äitien kuolinsyitä oli

1. Paludismo (malarian vaikea aste)

2. Raskausmyrkytys

3. Verenvuoto

4. Kohdun repeämä

5. Endometrioosi

6. Abortti

Naisten tullessa huonokuntoisina sairaalaan, oli haaste selvittää onko kyseessä paludismo vai raskausmyrkytys. Niiden hoito on täysin erilainen, joten oikea diagnoosi on tärkeää. Paludismossa malaria hoidetaan ensin ja sitten vasta voi synnyttää. Vakvassa raskausmyrkytyksessä taas synnyttäminen mahdollisimman pian on tärkeintä.

Birgitta kertoi, että Angolassa oli käytössä symphysiotomy, jos vauva ei meinannut synty imukupin avulla. Siinä häpyluiden välissä oleva liitos  viilletään poikki paikallispuudutuksessa. Sillä saa Birgitan mukaan 10-15% lisää tilaa, mutta sen jälkeen naisen jalkoja ei saa päästää liian auki toisistaan. Tapana oli sitoa ne liinalla niin, ettei ne pääse liian auki. Toimenpiteen/synnytyksen jälkeen pitää maata sängyssä 2-3 päivää ja sen jälkeen saa alkaa kävelemään.

Birgitta sanoi, että tämä toimenpide on ollut huonossa maineessa, mutta hänen mielestään on ihan hyvä keino jos tosiaan vauva ei imukupilla synny. En huomannut kysyä tarkennusta, että onko tämä vain siinä tapauksessa, ettei voida syystä tai toisesta tehdä sektiota. Birgitta suositteli tätä käytettäväksi tarvittaessa myös Suomessa. Paikalla oli siis pääasiassa lääkäriopiskelijoita, jokunen kätilöopiskelija ja muuta yleisöä.

Symphysiotomy ei ollut itselleni ennestään tuttu asia, mutta nyt kun siitä vähän tässä lueskelin sieltä täältä, en voi muuta kuin järkyttyneenä pohtia miksi ihmeessä hän siitä opiskelijoille luennoi! Olisi ainakin teroittanut sitä, että se on käyttökelpoinen jos todellakin on jossain Afrikassa ilman muita apuja ja mitkään muut keinot ei auta. 2015 vuonna on tietoa ja taitoa muihin tapoihin, jotka eivät ole niin haitallisia naisille. Huh huh. Aikamoista. Voin vain kuvitella millaisia liitoskipuja tuollaisen jälkeen voi olla…

Irlannissa männä vuosina käytetyn symphysiotomyn seurauksista tuli vastaan tällainen lehtijuttu:

Symphysiotomy – Ireland’s brutal alternative to caesareans

Tämmöinenkin näky olevan: #SOS / Survivors of symphysiotomy

 

JUKKA

Suomen tilastot näytti hyviltä verrattuna edellisiin. Sairaaloiden väliset erot oli joissain jutuissa aika isotkin, mutta eipä niistä tällä kertaa enempää.

Jukka kertoi, että kätilöillä on aika paljon vastuuta ja oikeuksia. Esimerkiksi oksitosiinia saa laittaa itsenäisesti. Tähän Jukka kommentoi, että ”välillä antaavat liikaakin”.

Obstetriikan haasteiksi tai kehityskohteiksi hän oli laittanut mm. lisääntyvät perussairaudet ja esim. raskausdiabetes, perheen ja työn yhdistäminen, yhteistyö kätilöiden kanssa. Jukka myös pariin kertaan puhui haasteesta saada sairaalasynnytykset ikäänkuin houkutteleviksi. Tämän käsitin viittaukseksi kasvaviin kotisynnytysmääriin ja medikalisaation lisääntymiseen.

Luennoista ylipäätään jäi päällimmäiseksi erityisesti Brazilian ja Suomen kohdalla se, että naiset haluavat hyvää palvelua ja tutun henkilön avustamaan synnytyksessä! Naiset äänestää jaloillaan, jos vain taloudellisesti mahdollista.

Loppukeskustelussa Marcos sanoi vielä, että ”naisille on kerrottava faktoja, antaa hänen kehon tehdä se työ ja luotava häneen uskoa”! Oli upeaa kuulla se synnytysLÄÄKÄRIN suusta. :)