Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 1/3

Osallistuin huhtikuussa legendaarisen, useiden todella hyvien kirjojen kirjoittajan ja ”maailman doulien Äidin” Penny Simkinin seminaariin täällä Suomessa. Penny on valmentanut perheitä synnytykseen jo 47 vuoden ajan. Sen lisäksi hän aloitti ensimmäisen doulakoulutuksen vuonna 1988. Penny on koulutukseltaan fysioterapeutti ja synnytysvalmentaja, ja toiminut siis myös doulana.

Ennen seminaariin menemistä mietin, että viitsinkö edes lähteä kun en tässä elämäntilanteessa pysty doulaamaan, mutta seminaari oli todella inspiroiva ja kaksi päivää meni hujauksessa! Yritän jakaa teille muutamia timanttisia juttuja mitä tuli Pennyn puheista kirjoiteltua muistiin… :) Olen jakanut postauksen kolmeen osaan, joista tässä tulee nyt ensimmäinen.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Penny oli valloittava persoona, enkä meinannut saada otettua heilahtamatonta kuvaa hänestä. 😉

Synnytyksen vaikuttavuutta naisen elämään ei tule korostettua koskaan liian paljon! Niin se  vaan on Pennynkin mielestä, että synnytykset on suuria tapahtumia naisten elämässä, verrattavissa vain kuolemaan.  Raskaus ja synnytysmaailma on täynnä myyttejä, tabuja, sääntöjä ja rituaaleja, joista esimerkkinä yksi jonka itsekin olen raskausaikana kuullut: ”Jos nostaa kädet ylös niin napanuora voi mennä vauvan kaulan ympärille.” (Mikä ei siis pidä paikkaansa. Sitä paitsi isolla osalla vauvoista on napanuora syntyessä kaulan ympärillä aiheuttamatta tavallisesti sen suurempaa vaaraa.)

Penny puhui ensimmäisenä päivänä siitä kuinka synnytys ei vain ole yksi päivä naisen elämässä, vaan siinä on kyse ”yhdestä perusteellisimmista elämänmuutoksista, jonka nainen kokee”. Roolin muutos on pysyvä ja nainen voi kokea intensiivisempiä fyysisiä tuntemuksia kehossa kuin koskaan aiemmin! Lisäksi on jännitys, odotus, lähipiirin roolin muutokset jne. Pennyn mielestä oleellista on se miten synnyttäjiä kohdellaan ja millaista hoitoa hän saa, koska se tottakai vaikuttaa suoraan siihen millainen kokemus synnytyksestä jää!

KÄTILÖILLE Penny antoi hyvän kysymyksen mietittäväksi:

”HOW WILL SHE REMEMBER THIS?”
”Miten hän tulee muistamaan tämän?”

Aika hyvä kysymys… Se palauttaa heti ihan käytännön kohtaamisen tasolle. Palauttaa miettimään kuinka toimin ja kohtaan juuri tämän ihmisen juuri tässä hetkessä. Sehän se juuri on tärkeintä. Olla tässä hetkessä apuna ja tukena hänen tarvitsemalla tavalla.

SYNNYTYSTUKEEN liittyen hän sanoi mm., että aktiivisessa synnytyksen vaiheessa tai jo ennen sitä, alkanut tuki on lopputuloksen kannalta parempi kuin  jos tuki alkaa synnytyksen loppuvaiheessa. Erityisesti doulien kannattaa pitää se mielessä. Tavallaan siitä synnytyksen alkuvaiheesta ja ensimmäisistä senteistä eteenpäin pääseminen vaatii enemmän tukea ja tsemppiä, jotta se synnytyksen lopputulos olisi kaikin puolin positiivinen.

Pitkästä synnytyksestä Pennyllä oli mielenkiintoinen näkökulma…

”Pitkä synnytys on hyvä, kun/jos on asioita, muistoja ym., joita pitää ylittää jotta pääsee eteenpäin.”

Tämä ajatus saattaa tuoda ymmärrystä niille, joiden synnytys on kestänyt tooooodella pitkään. Tuohon lauseeseen voisi vielä lisätä, että ”joita äidin ja/tai vauvan pitää ylittää”, koska laajemmalti ajateltuna sitä työstämisaikaa voi tarvita heistä kumpi vaan. Synnytyksessä kun ei ole kyse vain fysiologiasta tai naisesta synnyttämässä, vaan monista eri ulottuvuuksista ja myös vauvan syntymästä tähän maailmaan.

Synnytysvalmennuksista Penny puhui jonkin verran. En muista enää tarkemmin mitä, mutta olin muistiinpanoihini kirjoittanut Pennyn kommentin:

”Eri järjestäjien synnytysvalmennuksia tarvitaan, koska muuten on riski, että kätilöt valmentavat vain niistä näkökulmista josta heidän sairaalassa synnytetään.”

Tuo on minusta todella hyvä pointti! Sama riski voi nousta myös esim. silloin jos doula on synnytysvalmentajana doulattavalleen. Silloin doulattava saattaa paineistua synnyttämään tavalla jolla doula on valmentanut.

Minua vähän tavallaan surkuhupaisasti huvittaa tuo Pennyn lause. Siis siinä mielessä, että nythän Suomessa pääasiassa synnyttäjiä valmentaa neuvoloiden terveydenhoitajat, joilla ei välttämättä ole hajuakaan siitä kuinka heidän lähisairaalassa synnytetään. Se mitä olen perheiden suunnasta kuullut tämän hetkisistä julkisen puolen valmennuksista on aika kehnoa kuultavaa. Sairaaloiden ja neuvoloiden yhteistyön pitäisi olla tämän(kin) asian suhteen aktiivisempaa ja joustavampaa. Synnytysvalmennuksen laatua pitäisi parantaa, jotta ne ajaisi paremmin asiansa. Toisaalta… en ihmettele, kun luin juuri kätilön osaamiskartasta, että perhevalmennuksesta  puhuttiin asiantuntijaohjauksena. Asiantuntijaohjaus ja synnytysvalmennus ovat aivan eri lähtökohdista tapahtuvia tilanteita.

Nyt jos tämän blogin lukijoista löytyy niitä, jotka ovat käyneet oikeasti todella hyvässä julkisen puolen tarjoamassa (neuvola tai sairaala) valmennuksessa, jossa on mm.

– annettu monipuolisesti luotettavaa tietoa niin normaalista fysiologisesta synnytyksestä kuin erikoistilanteissa ja siitä miten niissä voi toimia/olla aktiivinen
– kerrottu muutakin kuin että ”kaikkihan sen epiduraalin lopulta ottaa ja kannattaakin pyytää se heti kun menee sairaalaan”
– rohkaistu perheitä ottamaan itse selvää ja tutustumaan eri vaihtoehtoihin, annettu luku- ja linkkivinkkejä, jne.
– osattu kertoa miten lähisynnytyssairaalassa/-sairaaloissa voi synnyttää ja millaiset käytännöt siellä on, jotta voi ottaa ne huomioon kun miettii omia toiveitaan.

…niin olisi ihana kuulla missä näin hyvä valmennus on ollut ja mitä olit siitä mieltä, joten jättäkäähän kommenttiboksiin viestiä. 😉

Seuraavaan Penny-postaukseen olen kirjoittanut mm. seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista synnytykseen.