Synnytysympäristöllä on merkitystä (uusi ilmainen materiaali ladattavissa)

synnytysymparisto_tehtava

Raskausaikana ja synnytyksen alkaessa luodaan perusta yhdelle synnytykselle tärkeistä asioista… tunnelmalle ja ympäristölle. Siihen vaikuttaa fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö ja psyykkinen & henkinen ympäristö. Kaikkiin näihin osa-alueisiin voi ihan jokainen synnytykseen valmistautuva/synnyttäjä vaikuttaa. Oleellista on, että tietää (tai ainakin aavistelee) mitä haluaa. Sen miettimiseen tein materiaaleihin tehtävälomakkeen, joka on ladattavissa ilmaiseksi. Voit ladata ja tulostaa sen täältä.

Voit miettiä vastauksia ensin yksin ja puhua sitten niistä yhdessä synnytykseen mukaan tulevien henkilöiden kanssa. Jotain tehtävän nostamia ajatuksia voi olla viisasta laittaa myös synnytystoivelistaan tai vaikka antaa tuo lomake synnytystoivelistan mukana. :)

Synnytysympäristöllä on merkitystä synnytyksen kulkuun ja sujumiseen. Parhaimmillaan synnyttäjälle optimaalinen ympäristö edistää synnytystä ja lievittää tuntemuksia. Yksilöllisyys tässäkin asiassa on isossa roolissa, koska esimerkiksi turvallisuuden tunnetta, mielihyvää ja rentoutumista lisää hyvin erilaiset asiat eri ihmisillä.

***

Klikkaa itsesi Voimaannuttava synnytyksen Facebook-sivulle tästä ja TYKKÄÄ sivusta, niin saat omaan uutisvirtaasi ajankohtaiset asiat ja mielenkiintoisia linkkejä! Muista myös liittyä postituslistalle tämän sivuston etusivulta. :)

Tallenna

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 3/3

Tässä viimeisessä Penny postauksessa ajattelin kirjoittaa vähän auki seminaarimuistiinpanoista:  synnytystraumasta (myös kätilöiden näkökulmasta) ja Pennyn vinkkejä ja ajatuksia synnytykseen liittyen.  Mukana on myös linkkivinkkejä.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Synnytystrauman yhteydessä puhutaan usein myös PTSD: stä, jolla tarkoitetaan traumanjälkeistä stressihäiriötä. Se saatetaan sekoittaa helposti PPMD:hen eli Postpartum Mood Disorder:iin (= synnytyksenjälkeinen mieliala häiriö) tai  Suomessa ehkä enemmänkin baby bluesiin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. PTSD tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ihminen on koko ajan hälytysvalmiudessa lisääntyneen kortisolin tuotannon takia. Edellisen postauksen aiheeseen liittyen seksuaalisesti hyväksikäytetyillä kortisolia ei enää riitä laskemaan adrenaliinia alas, kun hyväksikäytön toistumisten vuoksi se on ”käytetty loppuun”.

Traumaattinen synnytys on Pennyn mukaan tapahtuma, jonka yksilö uskoo
– aiheuttaneen hänelle hengenvaaran TAI
– vakavan uhkan hänen tai hänen vauvan fyysiselle koskemattomuudelle JA
– hän koki itsensä avuttomaksi, kontrollittomaksi, yksinäiseksi ja jääneensä ilman tukea.

Kärsiminen ja trauma ovat Pennyn mukaan hyvin lähellä toisiaan eikä kumpikaan vaadi fyysistä vammaa. ”Joku saattaa kärsiä ilman kipua tai olla kivuissa ilman kärsimystä.” Siksi on tärkeää kysyä synnyttäjältä arvioita kivusta JA pärjäämisestä. Pennyn mielestä kärsimyksen helpottaminen alkaa sen tunnistamisesta. Tähän hänellä oli kolme keinoa, joista kaksi jo mainitsinkin äsken, mutta tässä ne vielä:
1. Arvio kivusta
2. Arvio pärjäämisestä
3. Koodi-/turvasana

Luennolta mielenkiintoinen juttu liittyi huolien siirtymiseen… Tavallisesti äitiyshuollossa tarjotaan hyvin herkästi, jopa rutiininomaisesti epiduraalia poistamaan kärsimystä ja kipua. Usein sanotaan, että ”Ei ole tarvetta kärsiä… Ei sinun tarvitse todistella mitään… Sinä nautit synnytyksestä sitten kun epiduraali vaikuttaa…” Tutkimusten mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska kipuun liittynyt stressi siirtyy huoleksi muihin asioihin! Esimerkiksi synnytyksen kestosta ja vauvan hyvinvoinnista huolehtimiseen, ponnistamisen vaikeuksiin ja jännitteisiin huoneessa normaalista synnytyksen fysiologiasta poikkeamisien takia (mm. sikiön sydänäänten laskut).

Mitä tehdä jos synnyttäjä kärsii ja on mahdollisesti traumatisoitumassa? Pennyn vinkit:
– Ole rauhallinen, ystävällinen, rehellinen ja jämäkkä.
– Katso synnyttäjää silmästä silmään ja kysy onko kunnossa ja pärjääkö.
– Auta keskittymään siihen miten pystyy helpottamaan tilannetta (”Sinun tehtävä on nyt…”)
– Älä jätä häntä!
– Älä lisää traumaa.
– Tarkkaile: pärjäämistä (rentoutuminen, rytmi, jne.) ja ahdinkoa/hätää (luovuttaminen, itkeminen, huutaminen, jne.)

Penny luennoi, että usein traumaattisen synnytyksen kokeneet saavat myötätunnon ja hyväksynnän sijaan moitteet kriittisyydestä. Heille saatetaan usein sanoa, että ”Sinä ja vauvahan olet terveitä/hengissä… Voithan synnyttää vielä uudestaan.” Tai sanotaan äidillä olleen liian suuret odotukset. Puolisot taas usein syyttävät itseään tai kokevat aiheuttaneensa trauman. Jos synnytyksessä asiat menee pieleen, niin usein itsesyytöksissä painii naisen/perheen lisäksi myös synnytyksen henkilökunta tai doula.

Penny luennoi, että kätilöiden PTSD:n Top 3 on ollut:
1. Sikiön/vastasyntyneen kuolema
2. Synnyttäjän kuolema
3. Hartiadystocia

Traumaattisten synnytysten läpi käyminen on tärkeää myös kätilöille ja doulille. Penny kertoi, että olisi olemassa joku www.imsorry.com sivusto, jossa on kätilöiden kirjoittamia ”anteeksipyyntöjä”, mutta tuo osoite ei toiminut enkä enää muista tarkemmin mikä se oli.

penny_baby_out_synnytys

Epiduraalista itselleni oli luennolla uusi tieto se, että naiset eivät tee päätöstä epiduraalista pääasiassa faktojen perusteella, vaan kokemusperusteella! Eli mitä kätilö ajattelee, millaisia kokemuksia tutuilla on jne… Tuo oli todella yllättävä tieto. Yllättävää oli myös se, että niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin kivuttomuus ei takaa sitä etteikö nainen kokisi synnytyksessä ahdinkoa, tuskaa tai hätää. Emotionaalisen tuen merkitys on siinä valtava! Minulle tuli luennolla mieleen, että vaikka kätilön apua ja läsnä oloa ei tarvitse kivun näkökulmasta, niin emotionaalisesta näkökulmasta tarvitsee! Siksi ei ole ok, että myös puudutetut synnyttäjät jätetään itsekseen.

Pennyn mukaan synnytyskipu ei tarkoita kärsimystä jos nainen ymmärtää, että se on normaali supistusten sivuvaikutus, hän tietää mitä tehdä sen suhteen, hän saa kannustusta, opastusta ja tukea, ja hän saa lääkkeellistä kivunlievitystä jos tarvitsee. Jo ennen synnytystä naiselta kannattaisi kysyä miten hän suhtautuu kipulääkitykseen. Apuna voi käyttää asteikkoa -10 = ei kipulääkitystä ja +10 joo kipulääkitykselle!. Lisäksi voi kysyä: ”millaista tukea haluat näissä lukemissa?”.

penny_road_map_synnytys

Penny esitteli toisena päivänä hänen kehittelemänsä synnytyksen  ”Road map”:in. Se on aivan nerokas tapa havainnollista visuaalisesti kuinka synnytys tavallisesti etenee ja miten se muuttuu jos vauva onkin avotarjonnassa tai jos ottaa epiduraalin. Pennyn tiekartassa oli monia hyviä pointteja synnytyksestä, kuten se, että aktiivinen synnytys alkaa vasta kun kohdun suu on avautunut 6cm. (Aiemmin luultiin, että jo 4cm, mutta se tutkimusten mukaan pidä paikkaansa.) Avautumisessa 3-6cm on ne haastavimmat… silloin Pennyn mukaan nainen yrittää kontrolloida, mutta keho painaa synnytystä päälle. Synnytysaallot ovat silloin kovin vaativia ja juuri silloin synnyttäjä tarvitsee eniten tukea ja kannustusta! Tuossa 3-6cm:in kohdalla on ”totuuden hetki”. Silloin nainen:
– on altis ehdotuksille
– ottaa usein epiduraalin tässä kohtaa
– hoksaa ettei voi kontrolloida synnytystä
– on kriisissä itseluottamuksen kanssa

Tärkeää on siinä hetkessä antautua synnytykselle ja löytää omat spontaanit tavat myötäelää sitä synnytystä. Nainen tarvitsee turvallisuutta ja liikkuvuutta. Mitä enemmän vapautta nainen saa, sitä luovempi hän on synnyttäessä. Myös muiden esimerkit on tärkeitä, kuten vaikka rauhallisesti istuva kätilö/doula osoittaa, että kaikki on hyvin eikä ole mitään normaalista poikkeavaa/hätää. Tälle oli englanninkielinen termikin: model confidence.

Pennyllä oli paljon kolmen vinkin juttuja ja myös tähän aiheeseen oli omansa. 😀 Mitä siis EI saa tehdä synnyttävälle naiselle:
1. Älä häiritse häntä!
2. Älä kysy kysymyksiä supistusten aikana!
3. Älä kysy ”mitä sinä haluat tehdä?”!

Penny: If ain´t broke, don´t fix it.

Synnytyspettymysten käsittelystä Pennyllä oli paljonkin kokemusta. Monet naiset ovat käyneet hänen juttusillaan ja purkamassa kokemuksiaan. Penny antoi monia kultaisia neuvoja (erityisesti kätilöille ja doulille) keskusteluihin naisten kanssa, jotka ovat pettyneitä synnytyskokemukseensa. Tärkein neuvo oli opetella aktiivista kuuntelua, joka tarkoittaa sitä että todella annat naisen kertoa oman tarinansa ja sinä oikeasti kuuntelet (mikä ei kaikille ole aina ihan helppoa). :) Kysy: Mitä se tarkoitti sinulle? (esim. luomusynnytys toive -> näyttämisen halua) Mikä järkytti sinua tällä kertaa? Mitä tapahtui sillä hetkellä? (auttaa tunnistamaan olleen tilanteen ja sen ettei ole epäonnistuja) Mitä olisit halunnut, että olisi ollut toisin? Anna naisen kyseenalaista samaansa hoito tuomitsematta, korjaamatta tai varmistamatta hänen kertomaansa ja ryhtymättä puolustuskannalle. Vahvista ja sanoita naiselle takaisin hänen kertomansa haasteet ja kerro mitä hän teki hyvin!

Loppuun vielä linkkivinkki
www.pattch.org
Prevention and treatment of traumatic childbirth

ja luettavaa
Traumatic childbirth – Cheryl Tatano Beck, Jeanne Watson Driscoll, Sue Watson (2013)
Birth Trauma – Kim Thomas (2013)

PS. Kirjoitin aiemmin tänne blogiin turvasanan käytöstä synnytyksessä Pennyn seminaarin innoittamana ja viikolla soitti Vauva -lehden toimittaja sen tiimoilta. Hän kirjoitti Vauva -lehden nettisivuille siitä artikkelin sen keskustelun perusteella. Minusta toimittaja sai ajatuksen kirjoitettua hyvin auki niinkin lyhyestä keskustelusta. Vauva -lehden keskustelupalstalla sai kylmää kyytiä koko turvasana ajatus ja samalla myös Aktiivinen synnytys ry. Harmi. Osa tosin ei ollut edes lukenut koko tekstiä ennen kommentoimistaan… Minua kiinnostaisi Teidän kommentit ja ajatukset! Niitä voi postata tämän tai sitten sen turvasana tekstin perään. :)

6 vinkkiä äänenkäyttöön synnytyksessä

1. Pidä suu ja leuka rentona

Suu/huulet on hermoyhteydessä kohdunsuulle, jolloin suun alueen rentous pitää myös kohdun suuta rentona. Vastaavasti jos suu ja leuat ovat kireät ja puree hampaita yhteen, niin silloin lantionpohja ja kohdunsuukin on tiukempana. Päästä siis suu  ja huulet rennoiksi ja anna myös kohdun suun avautua vauvalle.

TUKIHENKILÖ: Voit välillä muistuttaa suuta ja leukalihaksia rentoutumisesta sivelemällä poskia rennoksi ylhäältä alas päin.

synnytyslaulu_logolla

2. Aloita huokailemalla

Rauhallinen, pieni huokaus riittää erityisesti synnytyksen alkuvaiheessa. Huokauksella hoituu myös usein loppuraskauden harjoitussupistukset, joissa on jo vähän poweria mukana. Hengittämällä ääneen eli huokailemalla olet jo ylittänyt synnytyslaulukynnyksen. Anna äänen tulla sellaisena kuin se tulee. Äänesi on yksilöllinen ja arvokas. Synnytyslaulussa ei tarvita laulutaitoa tai hyvää lauluääntä. Synnytyslaulussa riittää juuri sinun oma äänesi sellaisenaan kuin se tulee. Äänesi on tuttu vauvalle ja synnytyslaulu luo hänelle turvallista oloa.

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjä näyttää tarvitsevan apua rauhallisen, syvän hengityksen löytämiseksi tai säilyttämiseksi, niin ”voit näyttää mallia”. Huokaile ääneen tai synnytyslaula synnyttäjälle tai hänen kanssaan. Usein esimerkki riittää, eikä edes sanoja tarvita.

3. Muista pitää ääni matalana

Synnytyslaulussa ideana on, että äänenkäyttö on hallittua ja ääni matalaa.  Tavallisesti ääni on alkuun huokailua ja pientä ja voimistuu tuntemusten mukana. Ääni voi olla kaikenlaista soinnikkaasta vokaalin laulamisesta matalaan murinaan ja mörinään. Oleellista on se, että ääni ei ole kireää ja kiljuvaa, jolloin siitä ei ole apua. Matalat äänet resonoivat kehossa alempana, joten ne rentouttaa synnytyksessä paremmin.

Hallittu äänenkäyttö
a) auttaa synnytyksessä fysiologisesti (mm. varmistaa äidin ja vauvan hapen saantia ja rentouttaa kehoa)
b) pitää synnyttäjän keskittyneenä ja tuo sisäistä hallinnan tunnetta olon helpottamisesta
c) on helppo ja tehokas keino lievittää synnytystuntemuksia

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjän ääni alkaa nousta korkealle tai kiljuvaksi. Odota hetki ja kuuntele korjaako nainen itse äänen matalammalle ja rennommaksi. Jos ei, voit auttaa joko käyttämällä itse matalaa ääntä ja sillä tavalla muistuttaa synnyttäjää tai sitten laulaa esim. ”leuka rentonaaaaa…”. Jos synnyttäjä on paniikissa tai muuten hankala saada viestiä perille, niin voit kokeilla vaikka tätä: kosketa, ota katsekontakti, sano lempeästi mutta napakasti nimen kanssa ”XXXXX, hengitä sisään! Ja hAAAAAAAAAAAA…. ” ja toista sitä kunnes sopiva rytmi löytyy. (Näytä siis mallia vetämällä happea keuhkoihin ja uloshengityksellä laula matalasti vokaalia.)

4. Suuntaa ääni mielessä ja kehossa alaspäin

Voit mielikuvissa vahvistaa äänen ja kehon yhteyttä vauvan syntymiseksi suuntaamalla mielessä ja kehossa ääni alaspäin aivan kuin ääni saattaisi vauvaa konkreettisesti ulos synnytyskanavassa. Mielikuvan avulla voi olla helpompaa pitää ääni matalana ja hallitumpana. Hallitsematon huutaminen suuntautuu usein ihmisestä pois ja ylöspäin ja samalla energiaa hukkuu. Hallittu, kehossa alas päin suunnattu ääni saa energian suuntautumaan syntymän kannalta parempaan suuntaan.

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjä haluaa kosketusta, niin kosketuksen suunta ylhäältä alas päin voi olla rentouttavampi. Esim. silittäminen hartioilta käsivarsia pitkin alas tai selkän hierominen ylhäältä pakaroille asti.

synnytyslaulu_logolla2

5. Yksi ääni riittää

Synnytyslaulu ei ole vaikeaa. Ihan vaikka A-vokaalin laulaminen synnytyksen alusta loppuun riittää. Ei siis tarvitse yrittää AOUM:ia tai mitään varsinaisia lauluja, jos se ei tunnu omalta.

Yhdessä synnytyksessä lauloin doulana synnyttäjälle avautumisvaiheessa pariin otteeseen ”aaauuuukkkiiii…”, kun ajattelin, että siinä vaiheessa synnytystä hän saattaisi hyötyä avautumisen muistuttamisesta. Itseasiassa vähän sen jälkeen hän alkoi itsekin laulaa ”auki”-sanaa.

6. Anna oman äänen ja rytmin löytyä

Uskalla antaa äänen tulla missä oletkaan. Synnytyslaulua ei tarvitse häpeillä, edes sairaalassa. Monet synnytyslaulukursseilla olleet ovat kysyneet miten synnytyslauluun suhtaudutaan sairaalassa ja kätilöiden taholta. Pääasiassa kuulemani kokemukset ovat olleet positiivisia. Saat tehdä juuri sitä mikä oloasi helpottaa, joten käytä energiasi siihen ja itsesi voimaannuttamiseen sen sijaan, että murehtisit etukäteen esim. henkilökunnan suhtautumista.

Aivan kuin muukin synnyttäjän luontainen toiminta synnytysaaltojen aikana muuttuu synnytyksen vaiheiden mukaan, niin myös äänenkäyttö muuttuu tuntemusten ja synnytyksen intensiteetin kanssa. Keinot ja rytmit voi muuttua moneenkin kertaan synnytyksen aikana, joten anna oman rytmin löytyä aina jokaiseen vaiheeseen uudelleen jos vanha juttu ei enää toimi. Heti synnytyksen alkuvaiheessa ei siis kannata käyttää kaikkia energioita voimalliseen äänenkäyttöön, vaan aloittaa hellemmin ja kevyemmin ja antaa äänen voimistua synnytyksen mukana.

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjä haluaa käyttää ääntä, niin ole tukena ja rohkaise siihen. Ääntä voi käyttää missä synnytyksen vaiheessa tahansa. Siitä voi olla apua myös jälkisupistuksiin! Myös sektiossa synnytyslaulu voi helpottaa erityisesti henkisesti. Ääni on tärkeää myös vauvalle, joten syntymän jälkeenkin voi huokailla jotain vokaalia tai vaikka lempibiisiä tai tuttua tuutulaulua.

****

synnytyslaulu_voimaannuttava_synnytys

****

Kaksi ensimmäistä kuvaa on synnytyslaulukurssilta Jyväskylästä, jossa olin kouluttajana. Ne kuvat on ottanut Salla Joutsen.

 

Follow my blog with Bloglovin

Aktiivisuus sairaalasynnytyksessä

Löysin blogini uumenista sattumalta juuri ajankohtaisen kirjoituksen aktiivisuudesta sairaalasynnytyksessä (vuodelta 2010). Olemme puhuneet viime aikoina siitä monessakin eri yhteydessä ja nyt vanha blogikirjoitukseni tupsahti eteeni.. Se on nyt tässä hieman korjailtuna ja muokattuna. :) Alkuperäinen teksti löytyy täältä.

Olin kotona tehnyt Aktiivinen synnytys ry:n synnytysteemailtaa varten pahville pari aivoriihtä, joita hyödynsin alustuksessa. Toisella puolella oli ”Aktiivisuus/Passiivisuus” ja toisella ”tavallisimmat riskikohdat”. Jätin pahvin Napapiirille, joten ulkomuistista yritän muistella tähän ne mitä siihen laitoin. Lisään myös vähän selvennyksiä, ettei tule väärinkäsityksiä. :)

Aktiivisuus
* Alkaa jo raskausaikana
* Lähtee aktiivisesta asenteesta synnyttämistä kohtaan
* Synnyttäjä tekevä ja synnyttävä osapuoli
* On aktiivista osallistumista: mm. liikkuminen, omien toiveiden esille tuominen…
* Vaikka joutuisikin lääketiet. syystä makuutetuksi voi silti olla aktiivinen
* Käytännössä oman kehon ja vauvan auttamista!
* Ei tarkoita sitä, etteikö voisi levätä välillä 😉

voimaannuttava_synnytys_aktiivisuus_raskaus

Jotta synnytyksessä voi olla aktiivinen, täytyy jo raskausaikana perehtyä synnyttämiseen jonkin verran ja siihen missä asioissa itse voi (ja kannattaa) vaikuttaa. Aktiivinen asenne on tärkeä ja synnytyksen aikana sitä kannattaa ylläpitää. Sen tukemisessa tukihenkilöt ja kätilö ovat tärkeässä roolissa.

Aktiivisessa synnytyksessä synnyttäjällä on tunne siitä, että HÄN synnyttää ja tekee – ei kätilö tai kukaan muu! Synnyttäjä osallistuu eri tavoin ja samalla auttaa omaa kehoaan synnyttämään ja vauvaa syntymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi levätä välillä. Toki saa, ja täytyykin silloin kun siihen on tarvetta. Jos taas joutuu jostain lääketieteellisestä syystä makuutetuksi, niin myös silloin voi olla aktiivinen. Esim. tilanteen mukaan makuuasentokin voi olla pystympi tai jos ei muuta oikein voi niin äänenkäyttö ja ns. synnytyslaulu on hyvä vaihtoehto olla aktiivinen ja auttaa kehoa ja vauvaa.

Aktiivisuutta on myös omien oikeuksien tiedostaminen ja niiden arvostaminen. Synnyttäjällä on oikeus päättää omasta kehostaan ja siitä millä tavalla häntä ja syntyvää vauvaa hoidetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos nainen ei halua, että nyt juuri tehdään sisätutkimusta tai juuri tässä asennossa, niin sitä on kätilön kunnioitettava. Nainen päättää. Toki naisella on myös oikeus saada riittävästi tietoa päätöksiensä tueksi. Sitä tietoa on hyvä kerätä jo raskausaikana, koska synnytys ei ole siihen kovin otollinen hetki. (Synnyttäjän oikeuksista on ollut kahdessa edellisessä Aktiivinen synnytys ry:n jäsenlehdessä Sydänäänessä. Kannattaa lukea! :) )

Passiivisuus
* On potilaan rooliin asettumista (usein huomaamattaan)
* Tekemisen kohteena olemista
* Käytännössä usein pedissä makaamista koko sairaalassa olo aika
* Jälkeen päin synnyttäjälle saattaa jäädä synnytyksestä tyhjä ja pettynyt olo, voi tuntua siltä, että kätilö synnytti mutta itse äiti ei. (Toki noin voi tuntua muustakin syystä.)

Passiivisuutta on monenlaista. Tavallisimmin synnytyksessä se on sitä, että synnyttäjä jämähtää sänkyyn ja kuin vierivä lumipallo, joutuu kaiken tekemisen ja erilaisten toimenpiteiden kohteeksi. Passiivisuutta on myös päätöksien tekoon osallistumattomuus. Kätilön kannalta harmillisinta lienee yhteistyö synnyttäjän kanssa, joka on henkisesti passiivinen ja välinpitämätön vähän kaiken suhteen. Synnyttäjä saattaa jopa haluta, että kätilö ”synnyttäisi hänen puolestaan”.

Tavallisimmat riskikohdat
* Sairaalaan meno
* Siirtyminen synnytyssaliin
* Toimenpiteet ja puudutteet
* Ponnistusvaihe
* Kätilön (tai muiden työntekijöiden) vuoronvaihdot

Sairaalaan menoon ja synnytyssaliin siirtymiseen liittyy kaikista voimakkaammin ed. mainituista riskikohdista ympäristön muutos ja vieraat ihmiset. Synnyttäjä on synnyttäessään hyvin herkässä tilassa ja myös hormonitoiminta reagoi herkästi erilaisiin muutoksiin. Sairaala on useimmille synnyttäjille vieras ja ehkä pelottavakin paikka, joten helposti sinne mennessä ottaa potilaan roolin. Potilaan roolin saattaa yhdistää aiemmista sairaalakokemuksista. Synnyttäjä ei kuitenkaan ole sairas, eikä synnytys ole sairaus. Potilaan rooliin ei siis ole tarvetta mennä missään vaiheessa. Nainen on osaava, kykenevä ja hänellä on samat oikeudet kuin muillakin.

Kotona ollessaan synnyttäjä on yleensä päässyt ”omaan synnytysjuttuun” sisälle, mutta sairaalaan meno ja/tai synnytyssaliin siirtyminen voi häiritä sitä ratkaisevasti. Jopa niin, että synnytys pysähtyy joksikin aikaa. Monikaan synnytyssairaala tai synnytysvastaanotto ei ole aktiivisuuteen rohkaiseva tai kannustava, joten aktiivisuus voi olla hieman haastavaa varsinkin ensisynnyttäjälle, jolle synnytys on eri tavoin uusi ja vieras kokemus. Usein myös vieraiden ihmisten läsnä olo voi saada synnyttäjän varautumaan ja käyttäytymään toisin kuin esimerkiksi kotona oli aiemmin hyväksi kokenut.

Ympäristö on useissa sairaaloissa myös siinä mielessä potilaan rooliin ohjaava, että sängyt ja niissä makaaminen on liian usein isossa roolissa. Esimerkkinä sairaalaan tullessa otettava sydän- ja supistuskäyrä, joka jostain ihme syystä otetaan todella monissa sairaaloissa laverilla maaten. Myös monissa synnytyssaleissa hallitsevana elementtinä on keskellä huonetta komeileva sairaalasänky. Jotkut kätilöt siirtävät automaattisesti sängyn syrjään ja tekevät lattialle patjojen ja jumppapallon ym. avulla hyvän paikan synnyttäjälle. Synnytyssairaalasta riippuen synnyttäjän täytyy itse olla aktiivinen saadakseen välineitä aktiivista synnytystä varten. Joihinkin sairaaloihin kannattaa jopa viedä oma jumppapallo mukana, kun saattaa olla ettei sairaalassa ole niitä joko ollenkaan tai riittävästi! (Mikä on ihan ihmeellistä, mutta niin kätilöt ovat minulle itse kertoneet. Sairaaloissa säästetään, joten edes halpoihin jumppapalloihin ei välttämättä anneta rahaa!)

Kolmas riskikohta liittyy erilaisiin toimenpiteisiin ja puudutteisiin. Lähinnä siksi, että ne usein tehdään sängyssä (puudutteet aina) ja kun siihen sitten käy maaten, ei välttämättä tulekaan noustua ylös. Voi olla ettei rohkene, kun ei tiedä joko saa nousta tai sitten kätilö tykkäisi makuuttaa eikä antaisi nousta sieltä (vaikka siihen ei olisi perusteita). Kätilötuttuni ovat kertoneet, että heillä on kollegoja, jotka kokevat ”puudutesynnyttäjät” helpoiksi, kun he yleensä vain makaavat sängyssä. *huoh* Tukihenkilön/doulan rooli tulee taas tärkeäksi tässäkin vaiheessa. Kannattaa siis kannustaa nousemaan sieltä sängystä ylös. Epiduraalikin, jos on onnistunut hyvin, mahdollistaa liikkumisen ja pystyyn nousemisen. Pystyasento mm. auttaa vauvaa laskeutumaan synnytyskanavassa ja vähentää riskiä hankalaan tarjontaan.

Toimenpiteisiin ja puudutteisiin liittyy usein myös letkut ja piuhat, jotka saavat usein synnyttäjät passivoitumaan ja jämähtämään sänkyyn. Letkuissa ja piuhoissakin saa tavallisesti nousta ylös ja liikkua, ellei ole jotain erityistä.

Yksi kompastuskivi on ponnistusvaihe. Joskus synnyttäjä voi olla siinä vaiheessa lopen uupunut ja sen takia haluton pystympään asentoon. Tai sitten synnyttäjä on laitettu ponnistamaan liian aikaisin (kohdunsuu on auki, mutta vauva ei ole vielä tarpeeksi laskeutunut) ja väsyy turhaan (tätä tapahtuu luvattoman usein!). Itse kannustaisin nousemaan tai kääntymään vaikka tyynyjen varaan kontilleen, jos on hiukkasenkaan voimia. Pystymmässä asennossa ponnistusvaihe on yleensä selkeästi lyhyempi kuin makaavassa/puolimakaavassa asennossa (selällään, tai kyljellään), joten sitä kannattaa ainakin kokeilla!

Ponnistusvaihe on usein myös se kohta synnytyksestä jossa kätilöt herkästi ottavat ohjat käsiin ihan rutiinisti. Vaikka oltaisiin menty alkusynnytys äitilähtöisesti, niin ponnistusvaiheessa saattaa tyyli muuttua. Tässä on paljon kätilökohtaisia eroja, mutta kannattaa muistaa: myös ponnistusvaiheessa ja jälkeisvaiheessa sinulla on kaikki oikeus olla edelleen aktiivinen ja synnyttää omalla tyylilläsi. Hätätilanteet ovat asia erikseen, enkä usko yhdenkään äidin laittavan siinä kohtaa omia toiveita vauvan terveyden edelle.

(HUOM! Tuo aiempi argumentti on kylläkin juuri se millä naisia ikään kuin alistetaan passiiviseen potilaan rooliin, vaikka sille ei olisi mitään perusteita.  Vedotaan vauvan terveyteen ja usein myös niin, että ihan kuin nainen lähtökohtaisesti pitäisi kapuloita rattaisiin vauvan terveyden vaarantaen. Päin vastoin. Nainen on itsensä ja varmasti myös vauvansa paras asiantuntija ja vauvan hyvä toteutuu äidin hyvän kautta. Jos ei ole mitään syytä siihen etteikö nainen olisi kykeneväinen mielenterveydeltään tai muulta sairaudeltaan tekemään päätöksiä itsensä ja vauvansa suhteen, niin kyllä silloin on äitilähtöisyyden toteuduttava. Toki tämä voi tuoda haastetta henkilökunnalle sairaalan protokollien takia, mutta ne eivät ole laki! Hankalia juttuja, mutta tärkeitä pohdittavaksi.)

Henkilökunnan vuoronvaihdot muodostavat riskikohdan sen vuoksi, että uusi ja vieras kätilö (tai muu henkilö) ei välttämättä olekaan yhtään sellainen, joka kannustaisi aktiivisuuteen tai jonka kanssa synnyttäjällä synkkaisi hyvin yhteen. Kannattaa muistaa, että aina on oikeus pyytää toista työntekijää jos siltä tuntuu. Isommissa yksiköissä työntekijän vaihtaminen onnistuu mahdollisesti helpommin, pienissä voi olla haasteellisempaa kun vuorossa on vähemmän väkeä.

Tässä vielä linkki aiemmin ammattilaisille kirjoittamaani artikkeliin Aktiivisuudesta sairaalasynnytyksessä.

Turvasanan käyttö synnytyksessä

Olen aiemminkin kirjoituksissani puhunut turvasanasta ja sen käytöstä, mutta päätin palata siihen uudelleen huhtikuussa olleen Penny Simkinin seminaarin innoittamana. Siellä nimittäin Penny kertoi suosittelevansa synnytykseen valmistautuville perheille koodisanan käyttöä. Koodisana on siis sama asia kuin turvasana.

Turvasanan idea on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että etukäteen sovitaan joku erikoinen sana jonka synnyttäjä voi synnytyksen aikana tarvittaessa sanoa. Silloin synnytystiimi tietää heti, että nyt nainen on todellakin tosissaan ja tarvitsee lisää apua. Turvasana on kätevä sen takia, että usein synnytyksen aikana nainen saattaa sanoa kaikenlaista mitä ei oikeasti tarkoitakaan. Hän voi käyttää todella voimakkaitakin sanoja tai pyytää etukäteisajatuksista huolimatta esim. puudutteita, vaikka synnytysaallon mentyä pärjäisikin vielä ihan hyvin muulla tuella ja avulla.

Kun synnyttäjä sanoo turvasanan, niin silloin muut tietävät, että nyt ollaan menty rajan yli ja  toimitaan etukäteen mietityn suunnitelman mukaan (mikä se sitten onkaan). Etukäteen on siis hyvä puhua, että mitä tehdään sitten jos synnyttäjä sanoo turvasanan. Tavallisimmin se tarkoittaa sitä, että siirrytään muista keinoista puudutteisiin.

Turvasana saattaa lievittää mahdollisia pelkoja mm. siitä, että saako tuntemuksiltaan sanotuksi, että tarvitsee järeämpää apua. Tai jos pelkää ettei oteta todesta. Tai jos edellisessä synnytyksessä on tarttunut kätilön tarjoamaan ”porkkanaan” ihan vain sen takia, että sitä tarjottiin ”sopivassa välissä”, vaikka itse olisi oikeasti pärjännytkin ilman.

turvasana_voimaannuttava_synnytysMikäli synnyttäjä haluaa turvasanaa käyttää, niin koko synnytystiimin on sitouduttava sen käyttämiseen. Naisen on voitava luottaa siihen, että  turvasanaan liittyvää sopimusta ei rikota, ja toisaalta siihen, että jos hän sen sanoo niin silloin uskotaan!

Pennyn seminaarissa tuli puheeksi tilanteet, joissa puoliso, kätilö tai doula alkaa synnytyksen aikana, naisen käyttäytymisen tai sanojen perusteella, epäillä eikö hän muistakaan turvasana-asiaa… Siinä tapauksessa naiselle voi sanoa, että ”muistathan, että voit käyttää turvasanaa jos se tuntuu sinusta tarpeelliselta”.

Turvasanan käyttäminen auttaa myös puolisoa, koska silloin voi rauhallisemmin mielin yrittää keskittyä vaikkapa konkreettisiin auttamiskeinoihin. Usein puolisoilla menee energiaa siihen, että miettivät pärjääkö oma rakas vai ei. Joskus synnyttäjä voi kuulostaa ja näyttää siltä, että ei ei millään pärjää synnytysaaltojen kanssa, vaikka itse kokeekin pärjäävänsä. Joskus taas synnyttäjä voi olla todella rauhallisen ja eleettömänkin näköinen muiden mielestä, vaikka hän itse kokee samaan aikaan kaaosta, paniikkia tai sietämätöntä kipua. Aika haastavaa välillä yrittää tulkita synnyttävää naista, mutta turvasana helpottaa.

Joissain doulaamissani synnytyksissä turvasana oli sovittuna etukäteen, mutta synnyttäjät eivät ole tarvinneet sitä kertaakaan. En silti koe, että sen sopiminen ja siitä puhuminen olisi mennyt hukkaan, päin vastoin!