Aktiivinen synnytys ry:n 30-vuotis juhlaseminaari – vielä ehdit mukaan!

Aktiivinen synnytys ry järjestää tänä vuonna vuosittaisen kotisynnytysseminaarin sijaan 30-vuotis juhlaseminaarin ja juhlagaalan. Molempiin on vielä lippuja jäljellä, joten ehdit vielä mukaan!

Alla lisätietoja seminaarista FB:n tapahtumakuvauksesta:

Aktiivinen synnytys ry:n 30-vuotisjuhla 15.10.2016
Astoria Sali – Iso Roobertinkatu 14 – Helsinki.

Juhlaseminaari klo 9:30 – 16:30

9:30 – 10:00 Aamukahvi

10:00 – 10:15 Seminaarin avauspuheenvuoro & puheenjohtajan terveiset – Ria Malva, Aktiivinen synnytys ry:n puheenjohtaja, kätilö

10:15 – 11:00 Kasvien hyödyntäminen synnytyksessä ja siitä palautumisessa – Maarit Korpijärvi, äitiys- ja hyvinvointikonsultti, fytoterapeutti, doula ·

11:00 – 11:45 Näyttöön perustuva synnytyksen ponnistusvaiheen avustaminen – Tarja Mietola-Koivisto, TtT, kätilö, ylihoitaja

11:45 – 12:00 Tauko

12:00 – 12:45 Mitä on aktiivinen toimijuus synnytyksessä? – Eeva Itkonen, VtM, sertifioitu doula, kätilöopiskelija

12:45 – 13:45 Lounas

13:45 – 14:30 Fyysinen palautuminen synnytyksestä – Piritta Hagman, fysioterapeutti, synnytysvalmentaja, doula

14:30 – 15:15 Birth Activism – Rosalia Pihlajasaari, doula, toiminut synnytysaktivistina Etelä-Afrikassa

15:15 – 15:45 Iltapäiväkahvit

15:45 – 16:30 Birth as a human right issue – Jan Tritten ja Eneyda Spradlin-Ramos, maailmanlaajuisesti luennoivat kätilöiden kouluttajat, Midwifery Today -liikkeen ydinhenkilöitä

Esiintymisjärjestys vielä alustava.

Iltagaala klo 18:00 – 23:00

* Aktiivinen synnytys ry:n aikaisempien vuosien aktiivin
puheenvuoro – Hanna Hirvonen

* Väkevä Nainen: seksuaalisuudesta ja synnyttämisestä
kansanuskossa – Emma Dufva, kätilö, seksuaaliterapeutti

* Sydänäänet-kuoro

* Burleskishow

* Synnytysbingo

* Kolmen ruokalajin illallismenu

* DJ

Seminaarin ja iltagaalan aikana on mahdollista osallistua arpajaisiin. Arpajaisissa on mahdollisuus voittaa hienoja palkintoja!

Iltajuhlasta mahdollisuus lähteä yhteisille jatkoille.

Paikassa ei ole erillistä lapsiystävällistä tilaa.
Imeväis-/sylittelyikäiset pienokaiset ovat silti tervetulleita.
Paikalta löytyy tyynyjä imetyksen tueksi.

Ilmoittautuminen ja maksu

Osta lippusi 30.9.2016 mennessä verkkokaupastamme:
https://aktiivinensynnytys.mycashflow.fi/

Juhlaseminaari (sisältää aamiaisen, lounaan ja iltapäiväkahvit)

Aktiivinen synnytys ry:n jäsen 70 €
Jäsenenä oleva kätilö-/terveydenhoitajaopiskelija 55 €
Ei-jäsen 90 €

Iltagaala (sisältää illallismenun) 70 €

Koko paketti: juhlaseminaari + iltagaala
Aktiivinen synnytys ry:n jäsen 120 €
Jäsenenä oleva kätilö-/terveydenhoitajaopiskelija 105 €
Ei-jäsen 140 €

Ei peruutusmahdollisuutta.

Ilmoittautumisen yhteydessä on mainittava erityisruokavaliot.

Yhdistys pidättää oikeuden muutoksiin.

Majoittumisetu

Hotelli Annasta on varattu majoituskiintiö 15.10.-16.10. väliselle yölle. Osoite: Annankatu 1, 00120 Helsinki (www.hotelanna.fi)
Yhden hengen huone 75 € yö
Kahden hengen huone 95 € yö
Hinnat sisältävät aamiaisen
Osallistujat varaavat ja maksavat majoituksensa suoraan hotelliin. Tarjoushinnan saa ilmoittamalla hotellille varauksen yhteydessä varauskoodin: AKSY tai 197537.
Varausetu voimassa 15.9. asti.
Huomioithan, että huoneita on rajoitetusti.

Terveisin

Aktiivinen synnytys ry

 

***

Toivottavasti nähdään siellä!

PS. Arvonnassa on palkintona myös Voimaannuttava synnytys tuotteita. 😉

Tallenna

Pohdintoja: miksi aina synnytysalan ammattilaisilla ei ole viimeisintä tietoa?

minikortit(Minikorteista infoa tekstin lopussa.)

Mietin aamupalapöydässä edellistä kirjoitustani ja tuli mieleen se, kun joskus erityisesti kätilöitä (ja terveydenhoitajia) osoitellaan herkästi syyttävällä sormella jos eivät ole tietoisia kaikista viimeisimmistä tiedoista. Itsellekin välillä käy niin, että se tieto mikä itsellä on osoittautuukin/osoitetaankin vanhentuneeksi. Välillä se harmittaa ja joskus tuntuu nololta, vaikka onhan se ihan inhimillistä, että millään ei voi kaikesta olla sitä viimeisintä mahdollista tietoa. :)

Mietin, että…

…työyhteisössä voi olla helppo vetäytyä työpaikan ohjeiden ja virallisten suositusten taakse. Silloin voi ikäänkuin ”ohittaa” sen, että ko. asiasta on olemassa uudempaa tietoa. Tai siis ei oikeasti voisi, mutta helpostihan niin tekee suojellakseen itseään. Voi olla kova paikka ammattilaisena huomata, että vaikka joku maallikko tietää ko. asiasta sen viimeisimmän tiedon?! Tokihan työpaikan ohjeet ym. on tehty luomaan yhteinäistä linjaa ja hyvää hoitoa, mutta jos niiden taakse menee kerta toisensa jälkeen, niin miten ne ohjeet koskaan muuttuu tai päivittyy?

…kun kätilöt tekevät suurimmaksi osaksi raskasta kolmi-vuorotyötä ja elämässä on muutakin kuin työ, voi olla todella haasteellista löytää aikaa ja jaksamista omien tietojen päivittämiseen, varsinkin jos esim. tutkimusten lukeminen (englanniksi) ja niiden etsiminen ei ole tuttua.

…työntekijät pääsee koulutuksiin vuoden aikana todella vaihtelevasti riippuen työpaikasta ja missä päin Suomea asuu. Se vaikuttaa totta kai siihen millaista tietoa saa ja mistä. Uskon, että hyvät koulutukset innostavat etsimään lisää tietoa ja kannustavat itsensä kehittämiseen.

…olen välillä miettinyt sitä, että aina perheet eivät ehkä muista, että kätilöt, terveydenhoitajat, lääkärit jne. ovat ihmisiä ihan siinä missä muutkin. Ihmisiä, jotka erehtyy välillä. Ihmisiä, joilla on oma elämä ja jonka vaikutuksia pitää tietyllä tapaa pitää työn ulkopuolella. (Tiedän kokemuksesta, että se voi olla todella haastavaa erityisesti silloin kun on jotain vakavaa menossa lähipiirissä. Toki ammattilaisenhan erottaa mm. juuri siitä, että osaa toimia ammatillisesti tilanteessa kuin tilanteessa, mutta silti… olemme kaikki vain ihmisiä. Välillä se voi olla todella haasteellista hetkittäin.)

…esimerkiksi terveydenhoitajien työsarkaan kuuluu niin laajasti kaikenlaista, että on täysi mahdottomuus tietää kaikesta kaiken ja vielä sen viimeisimmän tutkitun tiedon. Sitä ei voi toisaalta odottaa keneltäkään, eikä toisaalta ammattilainen voi kuvitella pystyvänsä siihen. Tarvitaan siis ymmärrystä asiakkailta ja nöyryyttä ammattilaisilta.

…luottamusta henkilökuntaan voi horjuttaa vakavasti se jos perhe sattuu kohtaamaan useampaan kertaan työntekijöitä, joiden tiedot ovat vanhentuneet. Tätä lisää vielä se jos kohtaaminen ei ole arvostavaa tai naisen/perheiden oikeuksia ei huomioida.

Tällaisia pohdintoja tälle aamulle. Mitäs te ajattelette aiheesta?
(Kommentointi löytyy blogitekstien otsikoiden vas. puolelta kohdasta ”leave a comment”.)

_______________________________________

Facebookin ihmeellisestä maailmasta (Kiitos Aksyn keskusteluryhmä :) ) vastaan tullut vinkki:

Shatavari – Laby Balance

lady-balance-shatavariAyurvedinen yrtti (terttuparsa), jolla on ”hoidettu mm. hedelmättömyyttä, epäsäännöllisiä kuukautisia, kuumia aaltoja, vähäistä libidoa, PMS-oireita, yleistä heikkoutta, limakalvojen kuivuutta sekä myös parannettu imettävän äidin rintamaidon tuotantoa. Useimpien naisten käyttäjäkokemuksien mukaan shatavarin positiiviset vaikutukset näihin yleisiin naistenvaivoihin ovat ilmenneet jopa samana päivänä, kun shatavarin käyttö on aloitettu.”
Lähde ja kuva: http://www.flowayurveda.fi/women/3-lady-balance-shatavari

_______________________________________

Hain uudet minikortit eilen. :) Minikortteja on seitsemän erilaista (kuva toisella puolella, voimalause toisella) ja ne ovat suunnattu raskaana oleville ja synnyttäneille. Minikortit tulevat myyntiin vain ammattilaisille (ei kuitenkaan jälleenmyyntiin). Kortit on tarkoitettu annettavaksi asiakkaille esim. neuvolassa, äitiyspoliklinikan käynneillä, kursseilla ja yksilötapaamisissa.

Kortit myydään 100, 50 ja 25kpl paketeissa, joissa on sekoitelma seitsemää eri korttia. Korttipaketteja voi ostaa verkkokaupasta.

100kpl 25€ (sis. alv) + toimituskulut
50kpl 15€ (sis. alv) + toimituskulut
25kpl 10€ (sis.alv) + toimituskulut

Ottakaa tästä Jorvin synnytyshuoneesta mallia!

Jorvissa on niin hyvä boogie päällä, että pakko jakaa täällä blogissa siitä! :) Kuvan ja varustelulistan julkaisuun kysyin luvan ne Facebookissa Aktiivinen synnytys ry:n keskusteluryhmässä jakaneelta kätilöltä Johannalta. Tuossa alla on siis kuva Jorvin yhdestä synnytyshuoneesta… Aivan ihana!

jorvi_synnytyssali

Jorvissa on tehty paljon töitä niin asiakkaiden viihtyvyyden kuin synnytysten hoidon suhteen. Muutos on hidasta, mutta kylläpä ainakin tuo huone on kaiken sen työn arvoinen. Kauniita ja toimivia fysiologista synnytystä tukevia synnytyshuoneita on varmasti muissakin synnytyssairaaloissa, mutta tiedän, että todella monessa sairaalassa ei ole! Olen usein tuskaillut tätä synnytyshuone ja -ympäristöasiaa ja välillä kypsytellyt Bebesin Päivin ideaa ”synnytyshuoneen make over”-tyylisestä muodonmuutostempauksesta, mutta on upea nähdä kuinka sairaalan sisällä saadaan muutosta aikaan!

Synnytysympäristö ei ole vähäpätöinen asia. Aika harva synnyttäjä tulee sairaalaan synnytyksen ollessa niin pitkällä etteikö synnytysympäristöön kiinnittäisi huomiota. Ympäristön muutos vaikuttaa usein muutenkin synnytyksen kulkuun (hidastavasti) ja jos ympäristö sairaalan hajuinen on vielä ankea, niin vaikutus on todennäköinen. Siinä vaiheessa kun synnytys on jo niin pitkällä, että on jo täysin uppoutunut omaan synnytyskuplaan, ei ympäristöllä ole niin suurta henkistä merkitystä kuin alkuvaiheessa.

Alkuvaiheessa synnytystä suurin työ on henkisellä puolella ja vaihe on tavalla tai toisella odottelua, voi ympäristöllä olla suurikin vaikutus. On tärkeää, että ympäristö tukee, inspiroi ja kannustaa aktiivisuuteen ja synnytyksen fysiologian tukemiseen. Ponnistusvaiheessa ympäristön merkitys korostuu ponnistusasentoihin liittyen… Kuinka helppo eri asentoja on kokeilla ja vaihtaa, onko kaikki siinä valmiiksi lähellä jne. Tuolla Jorvissa on synnyttäjillä käytössä renkaita, ammeita, puolapuita, airjogaliinoja, palloja, pähkinäpalloja, mattoja, säkkipalloja ja tuoleja, tensejä, musiikkikaiuttimia… Renkaat ja puolapuut on lahjoittanut Suomen voimistelutuote, verhot Vallila Interior ja raheja, säkkipalloja ja säilytyslaatikoita AVARoom.

Ihanaa nähdä, että sairaalassa ollaan valmiita panostamaan asiakkaisiin ja heidän synnytyskokemukseensa. Muutenkin olen kuullut paljon hyvää Jorvista ja heidän tavasta hoitaa synnytyksiä! Nyt ei muuta kuin hyvä boogie jatkumaan muihin sairaaloihin. Tekosyyt voi jättää sanomatta, synnyttäjät, doulat ja kätilötkin kyllä tietävät mikä se on se todellisuus juuri siinä sairaalassa. Tämä on tahtoasia, joten olkoon tämä bloggaus ikäänkuin haaste muille synnäreille ideoimaan kauniita, aktiivisuutta tukevia huoneita ja ISO KIITOS Jorvin kätilöille ja esimiehille! <3

 

 

Mahdottomat synnytyskeskustelut

Miten synnytysasioista voi keskustella normaalisti somessa (tai livenä)? No ei mitenkään.

Tätä ei sitten kannata lukea juuri NIIDEN silmälasien läpi, joista tässä yritän kirjoittaa. 😉

Jos doulana tai jonain muuna synnytysalaan liittyvänä ammattilaisena juttelet kätilön tai synnytyslääkärin kanssa, niin ethän SINÄ mitään mistään tiedä. Tai ainakin sinun on muistettava heti sanomasi perään liittää vähintään 10 tutkimusviitettä aiheesta ja lisättävä ”Sanon tämän hyvässä hengessä, enkä vastusta kätilöitä tai synnytyslääkäreitä!”.

Tai jos puhuu doulien kanssa tai doulat keskenään, niin pitää pitää kieli keskellä suuta ettei suututa vapaaehtoisdoulia tai ammattidoulia tai jopa molempia, riippuen siitä mihin ryhmään itse kuulut tai oletko ei-doula. Tai aiheesta riippumatta pitää lopuksi mainita ainakin, että ”kaikkien doulien työ on yhtä arvokasta”.

Sitten taas jos juttelee maallikkonaisten kanssa, niin jos erehtyy sanomaan sanasenkaan luonnollisen tai edes normaalin fysiologisen synnytyksen puolesta, niin pitää aina muistaa vastapainoksi sanoa, että ”mutta tietysti lääkkeille ja toimenpiteille on paikkansa”. Tai jos satut innoissasi hehkuttamaan ihania synnytyksiä, kehon kykyä synnyttää ja voimakkaita naisia, niin älä vaan unohda mainita, että ”ei  kannatta syyllistä itseään jos oma kokemus onkin ollut pettymys”. Tai jos puhut siitä kuinka yllättävän paljon synnytystraumoja naisilla onkaan ja usein suurin syy on se, että ovat tulleet huonosti kohdelluiksi, niin pakko perään vielä huikata ”mutta kyllä niitä hyviäkin synnytyksiä ja kätilöitä on”. Muuten saa selitellä taas kymmennen kommentin verran sovitteluviestejä.

Eli kun keskustelet somessa tai livenä… puhu niin kuin poliitikko (paitsi ei persut 😉 ). Eli ympäri pyöreästi niin ettet vaan pyllistä vahingossakaan mihinkään suuntaan. Jokaisen kommentin jälkeen pyydät jo valmiiksi anteeksi sitä jos joku mahdollisesti saattaa jostain väärin tulkitusta sanastasi loukkaantua. Tai anteeksi sitä jos omasta kokemuksestasi kirjoittaessa annat toisten ymmärtää, että tiedät enemmän jotain itsestäsi kuin muut. Tai anteeksi sitä, että haluat itsellesi muuta tai jopa parempaa (herranjestas sentään miten ylimielistä ja yltioptimistista) mitä nyt on äitiyshuollolla tai synnytystenhoidossa tarjota.

mietelause

Raskaus, synnytys, imetys ja äitiys on aiheita, jotka uppoa niin syvälle omaan ihmisyyteen ja olemiseen, että tunteet nousee enemmän tai vähemmän aiheesta riippuen. Nettissä huomasin yllä olevan The Mind Unleashed:in kuvan, jonka poikkeuksellisesti lainaan tähän. Oli niin osuva aiheeseen liittyen.

Niin ja nyt sitten tähän loppuun pitäisi laittaa se selittely kommentti niiden väärinymmärrysten ja loukkaantumisten välttämiseksi. Ettei kellekkään jää epäselväksi, että tämä oli ironiaa aamutuimaan. 😀

 

Yhteistyössä: kätilöt & doulat

Tässä tekstissä myös Synnyttäjän tarpeet- pyramidi.

Olin tällä viikolla paikallisella synnytyssairaalalla kätilöiden ja doulien yhteisessä tapaamisessa. On todella hienoa, että sellainen järjestettiin nyt jo toista kertaa. Yhteisessä tapaamisessa on mahdollisuus jakaa kokemuksia, kertoa käytännöistä ja esimerkiksi hälventää douliin liittyviä uskomuksia. Itseasiassa kaikki kätilöt eivät edes tiedä mitä doulat ovat ja mitä he tekevät. Monestakin syystä tapaamiset on todella tärkeitä molemmille. Niillä voi olla merkittävä vaikutus yhteistyön kehittymiseen parempaan suuntaan.

Tapaaminen meni muuten minun mielestä ihan hienosti, mutta… paikalle ei tullut  synnytyssalien kätilöistä KETÄÄN! Paikalla oli vain kolme tapaamisesta vastuussa olevaa kätilöä, joista yksi oli osastonhoitaja. Kätilöiden kiinnostamattomuus oli surullinen yllätys doulille, joita oli paikalla eri tahoilta yhteensä 15-20?.  Yksi työvuorosta kotiin lähtevistä kätilöistä jäi muutamaksi minuutiksi juttelemaan, kun kollega sai hänet hetkeksi siihen jäämään. Olimme siis heidän kahvihuoneessa jossa kyllä kävi kätilöitä, mutta vain tuomassa tai hakemassa eväitään ja kassejaan (vuoron vaihto ehti olla siinä tapaamisen aikana).

staircase-274614_640

Erään kahvihuoneessa poikenneen kätilön reaktiosta jäin miettimään kätilöiden suhtautumista douliin. Tiedän erään pääkaupunkiseutulaisen kätilön kritisoineen rajusti kollegoidensa negatiivista suhtautumista ja puheita douliin liittyen. Usein nuiva suhtautuminen douliin liittyy tietämättömyyteen, mutta ei se kokonaan sitä ole. Asenteissakin on monenlaista. Osalla saattaa olla douliin liittyen pettymyksiä oman työhön liittyvän täyttymyksen toteutumisen suhteen. Esimerkiksi viime vuoden tapaamisessa eräs nuori kätilö tuotti, että perheen tullessa doulan kanssa tiiviinä tiiminä synnyttämään, tuntuu kätilönä vaikealta hypätä siihen lennosta mukaan. Onhan se täysin eri tilanne olla apuna vieraan perheen synnytyksessä kuin edes yhden tapaamiskerran jälkeen. Siinä mielessä doulalla on ”erityisasema”, kun on tavannut lähes poikkeuksetta perheen ainakin kahdesti.

Yksi asia mikä saatta myös vaikuttaa kätilöiden suhtautumiseen on se, että doulia on hyvin erilaisia! En tarkoita persoonia vaan sitä, että osa doulista ei ole välttämättä perehtynyt synnytyksiin millään tavalla ja osa taas ovat ammattidoulia tai ammattimaisesti toimivia vapaaehtoisdoulia, joilla on usein hyvinkin paljon koulutusta taustalla ja osaamista olemassa. Joskus todella harvoin doulan toiminta ei välttämättä ole ollut ihan ”ajan tasalla” oman roolin ja muun tilanteen kanssa, ja se tai tarinat siitä, voivat värittää kätilöiden suhtautumista muihin douliin. Tosin en tiedä onko doulatoiminnan kehityttyä ja kasvettua ollut näitä enää viime aikoina ollenkaan.

Mietin myös, että asenteiden muutosta ja parempaa yhteistyötä kätilöiden ja doulien välillä saattaa hidastaa terveydenhuollossa vallitseva ajatus siitä, että ”ammattilainen tietää paremmin”. Tämä ajatus tuo ylimielisyyttä ja hoitotyössä aidon kohtaamisen ja kokonaisvaltaisen hoidon toteutumisen yksi oleellinen osa nöyryys saattaa jäädä uupumaan. Totta on myös sekin, että doula saattaa kompastua tuohon samaan ellei ole itsensä kanssa tarkkana.

Perheen tai doulan keräämää tietoa ei minusta ole varaa eikä saa vähätellä tai aliarvioida, koska se voi olla ihan yhtä arvokasta, paikkaansa pitävää, relevanttia ja joskus jopa tuoreempaa kuin ammattilaisten.

Ammattilaisilla on koulutuksen ja kokemuksen tuomaa tietoa, jota ei maallikolla niin paljon ole, mutta fakta on se, että asiat ei ole musta-valkoisia. Tarkoitan sitä, että jokaisen hoitohenkilökuntaan kuuluvan ihmisen itselleen keräämä tieto ja taito on vain pieni otos kaikesta mahdollisesta tiedosta, toimintatavoista, ym. Jokainen kätilö, lääkäri ja lastenhoitaja kerää ja päivittää ammattitietoutta omista mielenkiinnon lähtökohdista ja omasta hoitotyön näkökulmastaan. Perheen tai doulan keräämää tietoa ei minusta ole varaa eikä saa vähätellä tai aliarvioida, koska se voi olla ihan yhtä arvokasta, paikkaansa pitävää, relevanttia ja joskus jopa tuoreempaa kuin ammattilaisten. On myös muistettava, että erityisesti äidin keräämä tieto koskettaa yleensä hänelle merkityksellisiä ja tarpeellisia asioita.

* Lisäys: Tietoon (myös kokemusperäiseen) liittyy sekin, että kätilöllä on totta kai tietoa hänen ammattiin liittyvistä ja ammattitaitoon kuuluvista asioista kun taas doulalla (varsinkin ammattidoulalla) hänen oman alueensa tietoa ja kokemusta. Joiltain osin ne menevät limittäin/päällekäin ja osa taas on kummankin omaa erityisosaamista/asiantuntijuutta. Minusta tätä pitäisi rohkeammin hyödyntää! En tiedä onko kukaan tai mikään taho aiemmin listannut näitä eroja ja yhtäläisyyksiä, jotka selventäisi tätä asiaa erityisesti niille joille se on vielä epäselvä?! Toki jotain eroa tulee ilmi myöhemmin tekstissä olevasta pyramidista. (8.11.12015)

Tarkoitan tässä esimerkiksi sitä, kun jokaisella synnytysyksiköllä on omat toimintatapansa eikä välttämättä nähdä niiden ulkopuolelle. Hyvänä esimerkkinä välittömän ihokontaktin mahdollistaminen heti sektion jälkeen jo leikkurisssa. Jo pitkään on tiedetty sen edut ja se miten se on mahdollista toteuttaa, mutta edelleen se on monessa paikkaa kielletty tai hyvin harvinaista.

Doulan suhtautumiseen kätilöä kohtaan voi myös vaikuttaa hyvin moni asia. Eniten varmaan edelliset kokemukset kätilöistä ja kuullut tarinat ko. synnytyssairaalan kätilöiden suhtautumisesta douliin. Yhteistyön sujumista auttaa molempien, kätilön ja doulan osalta se, että he olisi tavannut toisensa ennenkin. Luottamus alkaa kasvamaan parhaiten silloin kun on oltu yhdessä synnyttäjän apuna hyvällä menestyksellä.

Tein Kätilöiden työkirjaa varten tällaisen pyramidin, jossa suomensin Penny Simkinin Pyramid of birth priorites -pyramidin ja mukailin sitä Maslow´n tarvehierarkian kautta vähän lisää (ne näkyvät isommassa pyramidi kuvassa, jonka julkaisen toisessa postauksessa myöhemmin). Pyramidi kuvaa hyvällä tavalla synnyttäjän tarpeita ja doulan & kätilön roolin eroa niihin liittyen.

pyramidi_värikäs_300dpi_CMYKTeen toisella kertaa noista synnyttäjän perustarpeista ja pyramidin eri kohdista laajemman kirjoituksen, mutta halusin laittaa tuon kuvan myös tähän. Ehkä se auttaa hahmottamaan paremmin sitä millä alueilla kätilöt ja doulat toimii. Ympyrät ovat tarkoituksella limittäin, koska doulan työhön liittyy osittain myös turvallisuus ja kätilön toimintaan rakkaus.

Doulan työn arvostuksesta vielä sen verran, että arvostus ei nouse niin kauan kun
a) sitä tehdään ammattimaisesti vapaaehtoisina ( Se on naisten palkkakuoppa, jossa tehdään doulan työtä ammattimaisesti ilmaiseksi. Vapaaehtoispohjalta tehtävä doulan työ on asia erikseen ja sille on myös oma paikkansa.)
b) kätilöiden uskomuksia tai tiedon puutetta ei korjata
c) perheille ei kerrota tarpeeksi kuinka vaativaa doulan työ oikeasti on

Tuosta doulien palkkakuopastakin haluan kirjoittaa toiste enemmän, mutta nyt on pakko lopettaa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Voimaannuttava synnytys – kortit on valmiit!

Olen tehnyt ammattilaisille tarkoitettuja Voimaannuttava synnytyskortteja jo kaksi vuotta. Se on ollut yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa ”synnytystä”. Ihanaa, koska olen saanut toteuttaa unelmaani ja tehdä ”kättä pidempää työkalua” raskaana olevien ja synnyttäneiden kanssa työskenteleville. Kamalaa, koska se ei todellakaan ole ollut helppoa. Projektin aikana miltei kaikki mahdollinen on mennyt pieleen ja itsestä riippumattomia hidastuksia ollut jatkuvasti. Ilman siskoani kortit ei varmaan ikinä olisi valmistuneet. Hänen visuaalinen silmä ja tietokoneosaaminen on ollut todella tärkeä apu koko projektin ajan.

En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään tällaista ja monet asiat on pitänyt ihan noviisina opetella ja kysellä. Olen  oppinut  tässä synnytyskortteja ”synnyttäessä” todella paljon uusia asioita. Kortteja tehdessä oli haasteita ja hidasteita yksi toisensa perään, mutta aina niistä selvittiin eteenpäin. Näiden korttien ”synnytys” olikin haastavin kaikista synnytyksistäni ikinä. Välillä oli kyllä melkoisia epätoivon hetkiä. Onneksi erityisesti pari ystävääni on jaksanut tsempata!

voimaannuttava_synnytys_kortit_ammattilaisille_pienipysty

Korttien tekstien työstämisessä meni aika pitkä aika, koska halusin luetuttaa niitä mm. kätilöillä ja muutenkin niiden viilaamiseen meni yllättävästi aikaa. Kuvien saaminen oli oma projektinsa, mutta  olen tyytyväinen lopputulokseen. Valitettavasti ei ollut mahdollisuutta saada kaikkiin kortteihin eri kuva.

Nyt ne kortit on siis  vihdoin ja viimein valmiit. Eilen lähti ensimmäinen kasa korttipaketteja postin matkaan. Tuntuu aika jännittävältä, koska nyt vasta kaikki oikeastaan alkaa… Kortteja lähtee maailmalle – käyttöön, arvioitavaksi, asiakkaiden kanssa pyöriteltäviksi… Korttien tekstejä on lukenut muutama henkilö (mm. kätilöitä ja doulia), mutta nyt vasta alkaa varsinaisen palautteen odottaminen ja kerääminen.

Olen todella onnellinen, että kortit on valmiit! Olen niihin itse tyytyväinen kaiken sen painimisen jälkeen. :) Niistä tuli hienommat mitä osasin kuvitella. Aion tehdä pienen esittelyvideon korteista tänne blogiin, kunhan saan olla hetken aikaa kotona ilman lapsia. Toivottavasti siis mahdollisimman pian. :)

Tässä vielä lista korttien aiheista:

RASKAUS 15kpl
Ravinto
Lepo
Pelot
Raskausvaivat
Seksuaalisuus
Kehon muutokset
Henkiset muutokset
Valmentautuminen synnytykseen
Vanhemmuuteen valmistautuminen
Parisuhde
Yhteys vauvaan
Liikunta
Painonhallinta
Synnytyspaikan valinta
Imetys

SYNNYTYS 19kpl
Synnytysasennot
Kipu
Rentoutuminen
Hengitys & ääni
Lääkkeellinen kivunlievitys
Lääkkeetön kivunlievitys
Synnytyskokemus
Doula
Kätilö & lääkäri
Synnytystoiveet
Puolison tuki
Synnyttäjän oikeudet
Aktiivisuus synnytyksessä
Liike
Kosketus
Fysiologinen synnytys
Toimenpiteet synnytyksessä
Jälkisupistukset
Sektio

LAPSIVUODEAIKA 10kpl
Synnytyksestä palautuminen
Jälkivuoto
Seksuaalisuus synnytyksen jälkeen
Vanhemmuus
Puolison tuki
Vauvan viestit
Lepo
Mielialat
Synnytyskokemus
Synnytystrauma

IMETYS 9kpl
Ensi-imetys
Imetyksen haasteet
Imetyksen edut
Vauvan nälkä
Puolison tuki
Imetyksen epäonnistuminen
Vauvantahtinen imetys
Osittaisimetys

PUOLISO 10kpl
Raskausaika
Vanhemmuuteen kasvaminen
Synnytykseen vai ei?
Yhteys vauvaan
Tukena synnytyksessä
Imetyksen tukena
Vauvan hoitaminen
Oma jaksaminen
Parisuhde
Vauvan tarpeet

Voimaannuttava synnytys -kortit ovat myynnissä verkkokaupassa. Piakkoin saan julkaistua myös toiset kortit, jotka liittyvät osaltaan kätilöiden työkirjaan, jota olen kirjoittanut. Ne kortit on Kätilötyön filosofia -kortit, joiden avulla voi yhdessä vaikkapa työ- tai opiskelukavereiden kanssa pohtia kätilöyden syntyjä syviä. :) Kortteja on pakassa 20 ja taustapuolella vaihtelee viisi eri kuvaa. Koevedokset pitäisi tulla painosta torstaina.

Kätilöntyössä Suomen synnytyskulttuuri näkyy konkreettisesti

Helsingin Sanomissa oli tänään lehtijuttu kätilön työstä. Järkytyin kun näin millä otsikolla ja kuvalla se on julkaistu esim. internetissä. Eilisestä lähtien olen seuraillut parissa FB-ryhmässä artikkelista noussutta keskustelua ja monien kanssa olen saamaa mieltä… esimerkiksi siinä, että toivon ettei yksikään esikoista odottava lukisi sitä.

Artikkeli oli joo ihan realistinen kuvaus kätilön työstä ja työvuoroista, mutta hyvin kylmä, kipuun keskittynyt ja medikalisoitunut versio. Toimittaja oli minusta kirjoittanut sen periaatteessa ihan ok:sti, jos olisi ollut kyse ihan jostain muusta työstä tai ammatista kuin hoitoalan työstä johon kuuluu oleellisina kaikkea muuta kuin tietokone, välineet ja tilastot. Kätilön työn upeudet jäi uupumaan tekstistä oikeastaan kokonaan.

En kritisoi lehtijutussa olleita kätilöitä. En tunne heitä, eikä tuon artikkelin perusteella voi vetää johtopäätöksiä heidän työskentelystä tms. Harmittelen eniten sitä, että tuolla tunnelmalla ja näkökulmalla kirjoitettu artikkeli saa niin paljon palstatilaa ja näkyvyyttä. :/ Saman artikkelin olisi voinut kirjoittaa niin eri tavalla! Toisaalta harmitusta nostaa se, että se oli ihan totta… kaikki se arkisuus, kiire, kliinisyys ja toimenpiteet. Kaikki ne on läsnä tämän hetken synnytyskulttuurissa.

Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa?

Pääkaupunkiseudun synnäreillä on alkamassa projekti jossa ajetaan ajatusta: ”kotisynnytys sairaalassa”. Sen toteutumiseen käytännössä on ihan julmetun pitkä matka. Saati, että koko muu Suomi seuraisi perässä. Jo nyt kätilöillä olisi käytettävissä paljon esim. fysiologista synnytystä tukevia keinoja, mutta ei niitä juurikaan käytetä. Kotisynnytys sairaalassa vaatii kätilöiltä paljon muutosta asenteessa todelliseen äitilähtöisyyteen, hands off -meininkiin, naisen kykyyn luottamista, naiseen ja häneen perheenseen ”rakastumista”, ym. Tämä nykyinen systeemi ei vain taivu siihen. Kuinka kätilö voi hullaantua perheeseen, jota ei tunne entuudestaan? Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa? Mietin myös, että onko kätilöt edes valmiita? Miten voi toteuttaa sairaalassa ajatusta ”kotisynnytys sairaalassa” jos ei edes ole hajuakaan siitä millasia kotisynnytykset ovat ja miten kätilön rooli ja toiminta niissä eroaa sairaalassa toimimiseen?

mammy-331712_1280

Artikkelissa sanottiin, että joka viides synnytys käynnistetään. Se on ihan pirun paljon! Tilastoissa olisi monessa muussakin kohtaa parantamisen varaa.  Taysissa on ollut Mariski-ohjelma käytössä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan HUS:n alueelle tekemässä Noriski-käytänteitä. Tämä on hyvä suunta! Valtakunnallisesti kattavat ohjeet olisi vielä parempi. Olisi mielenkiintoista nähdä pystyykö tilastoissa huomaamaan eroa esim. Mariskin käyttöön oton jälkeen. En voi olla sanomatta, että tämä Suomen synnytyskulttuurin näkökulma tulee esille noissa ohjeiden nimissäkin… -RISKI! Synnytys ei ole lähtökohtaisesti RISKI… mutta ei näköjään Suomessa. 😉

Jotkut HS:n artikkeliin nostetut kommentit nosti päässäni hälytyksen ”älä sano noin, vaan ennemmin näin!”. On pieni, mutta merkittävä ero sillä mitä ja millä tavalla sanoo. Esim. ”ei ole mitään hätää” on tunnetusti huono valinta, koska hätä-sana tuo negatiivisen merkityksen siihen. Sen sijaan voi sanoa paljon kaikkea muuta.. vaikka ”kaikki on hyvin”, ”menee hienosti”, jne.   Usein voi olla vaikea tunnistaa kuinka itse asiakkaille puhuu ja joskus voi olla vaikea keksiä tilalle joku muu tapa sanoa. Vaikka tämä voi tuntua vähäpätöiseltä asialta, niin ei se ole. Sanoilla voi olla todella suuri merkitys erityisesti siihen nostaako se naista vai herättääkö se huolta, epäilyksen omaan jaksamiseen/kykyihin/ym. tai kuilua yhteistyöhön.

Erityisesti yksi kohta artikkelissa erottui joukosta:
”Synnyttäjät ovat muuttuneet vaativiksi. Moni valmistautuu synnytykseen kuin lukisi tenttiin: googlaa, tekee muistiinpanoja ja kokoaa sopivia soittolistoja. Kun tällaiset naiset tulevat sairaalaan, he ajattelevat tietävänsä paljon.” (Lainaus on siitä HS:n artikkelista)

Mietin, että kenen päästä tämä kappale oikein tuli? Synnytykseen valmistautuminen on todella tärkeää ja merkityksellistä monin eri tavoin. Se auttaa saamaan toivomansa synnytyskokemuksen, helpottaa osallistumista päätöksen tekoon synnytyshetkellä, jne. Jokainen valmistautuu omalla tavallaan ja niin kuin kätilö Anu Lampinen hienosti viikko sitten Aktiivinen synnytys ry:n seminaarissa sanoi: ”Nainen määrittelee sen miten haluaa valmistautua synnytykseen!”. Jokainen nainen ja perhe on erilainen ja myös synnytykseen liittyvät toiveet ja tavoitteet on erilaisia. Niitä pitää kunnioittaa! Jokainen nainen on kehonsa ja elämänsä asiantuntija. Se on kaiken lähtökohta ja luulis kätilöiden ymmärtävän sen.

Toisaalta ymmärrän mitä tuolla kommentilla on ehkä yritetty sanoa. Kun tietoa ei ole tarpeeksi saattaa sekoittaa asiat tai ei ymmärrä miten toiveet liittyvät toisiinsa. Luulen sen olevan yksi syy siihen, että jotkut ammattilaiset haluavat synnytyssuunnitelmat tehtäväksi vain ammattilaisten kanssa. Esim. eräs äiti mietti kannattaako ottaa synnytyksen jälkeen ”se rokote”, kun hänellä on Rh- ja vauvalla Rh+. Kyseessähän ei ole rokote, vaan anti-D-immunoglobuliini pistos, jonka tarkoituksena on suojata äitiä vauvan punasoluilta, joita tavallisesta synnytyksen aikana äitiin siirtyy. Immunoglobuliinin avulla turvataan seuraavat mahdolliset raskaudet. Lisätietoja voi lukea helposti tästä ja teoreettisemmin tästä.

On tärkeää, että raskaana olevalla naisella on rinnallaan ammattilaisia joilta he voivat kysyä näitä kaikkia asioita ja saada luotettavaa tietoa päätöstensa ja toiveidensa tueksi! Joskus voi käydä niin, että nainen ei ole ymmärtänyt tarkkaan, että mitä toivoo. Uskon vahvasti, että se on ennemmin poikkeus kuin sääntö.

Mietinpähän tässä myös, että mitä vaihtoehtoja naisille jää kuin googlata ja tehdä muistiinpanoja, kun valtaosa synnytysvalmennuksista ei vastaa naisten ja perheiden tarpeita!  Oikeasti. Uskallan väittää naisilta kuulemani palautteen perusteella, että suurimmassa osassa julkisen sektorin valmennuksista on suuria puutteita. Se on todella surullista ja siihen pitäisi saada pikimmiten muutos! Yksityisten tarjoamista synnytysvalmennuksista kannattaisi ottaa mallia ja jatkaa kehittämistä siitä eteenpäin. Peloteluluennot vanhanaikaisilla materiaaleilla eivät auta ketään! Monet kätilöt valittavat sitä, kun naiset tulevat valmistautumattomina synnyttämään. Miksi sitten heitä mollataan jos yrittävät? Miksi kätilöt eivät valmenna paremmin itse? Esim. Kätilöthän niitä tutustumiskäyntejä sairaaloissa ohjaa ja varmasti ovat olleet tekemässä niitä sairaaloiden nettivalmennuksia. Jos ne on sairaalakätilöiden ainoat vaikuttamiskanavat, niin miksi ne on sellaiset kuin ne ovat?

Yksi asia mikä suorastaan ärsyttää on se, että puhutaan synnyttämisestä ilman kivunlievitystä. Artikkelissakin oli tällainen lause: ””Ei pidä pettyä, jos ei pärjääkään ilman kivunlievitystä”, Sanna Palmu sanoo. ”Yhtään kirkkaampaa kruunua ei saa, jos synnyttää ilman kivunlievitystä.”” On täysin eri asia synnyttää OIKEASTI ILMAN KIVUNLIEVITYSTÄ, mikä todennäköisesti on kärsimystä oman onnensa nojassa, kuin synnyttää lääkkeettömien kivunlievitys menetelmien kera (joita on todella paljon erilaisia ja hyvin tehokkaitakin) tai lääkkeellisten kivunlievitys menetelmien kanssa. Synnytystuntemuksia voi lievittää todella monella tapaa, eikä todellakaan kaikki lääkkeettömät ole jotenkin tehottomia ja sopivia vain avautumisvaiheen alkuun. Kyllä niistäkin löytyy niitä, joissa on”jytyä”!

Mitä tulee noin muuten tuohon Palmun kommenttiin, niin olen samaa mieltä. Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen. Toki synnytystavalla ja kivunlievitystavoilla on merkitystä ja vaikutusta, mutta kannattaa olla myötätuntoinen ja armollinen itseään kohtaan. <3

Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen.

Vielä yksi asia, joka ei suoranaisesti liity HS:n artikkeliin vaan enemmänkin kätilöyteen… Olen pohtinut, että mitä oikeastaan tarkoittaa lause ”Olen luomukätilö”. Tiedän, että synnäreillä on luomumpia kätilöitä ja ei niin luomuja. Tiedän, että kätilöillä on käsitys omista kollegoistaan ja siitä onko joku luomukätilö vai ei. Tiedän myös, että se luomukätilöys voi olla hyvin erilaista kätilöiden kesken. Mitkä on luomukätilön merkkejä? Kriteerejä? Mikä tekee kätilöstä luomun? Kuinka luomusti kätilö oikeasti voi toimia sairaalaympäristössä?

Kätilön työ on todella itsenäistä. Työpariksi tulee toinen kätilö vasta, kun vauva on syntymässä. Kuinka hyvin sen perusteella voi vetää johtopäätöksiä siitä miten kollega toimii ja millaisia työtapoja käyttää oikeasti? Minkä verran kahvihuonekeskustelut vaikuttavat siihen käsityksen muodostumiseen?

Synnytyskulttuurin muutokseen tarvitaan tietoa, halua ja uskallusta kaikilla rakenteiden tasoilla. Sitä ei tapahdu, jos ei nähdä mitään tarvetta muutokselle. Nyt olisi aika nähdä. Meillä on Suomessa moni asia hyvin, mutta myös moni asia kehittämisen ja edistämisen tarpeessa. Maailmanlaajuinen suunta on aina vain medikalisoidumpaan ja keskitetympään suuntaan. Suomessa esim. kätilöiden määrä ei kasva suhteessa synnyttäjien määrään. Kätilöitä tulee jäämään entistä enemmän työttömiksi tai joutuvat menemään sairaanhoitajan hommiin. Haluaako perheet edelleen sitä, että kätilö vain poikkeaa välillä käymässä synnytyksen aikana? Tai että imetysohjaukseen on vain se lyhyt hetkinen? Vaatikaa parempaa.

Toivon, että synnytyskulttuurin kehittämisessä päästäisiin eri tasoilla eteenpäin!

Ei riitä, että naisia valmennetaan synnytyksiin, vaan myös  rakenteissa pitää tapahtua muutosta.
Ei riitä, että kätilöopiskelijoita koulutetaan ja ohjataan fysiologisen synnytyksen asioihin ja perhelähtöisyyteen, vaan työyhteisöjen ja kollegojen pitää myös olla valmiita kehitykseen.
Ei riitä, että yhdistykset edistävät synnytyskulttuurin muutosta, vaan sitä on tapahduttava monella eri tasolla.
Ei riitä, että kätilöt ja terveydenhoitajat kehittää ja edistää, vaan lääkäreiden pitää alkaa ymmärtämään paremmin fysiologiaa, sen tukemista ja vahvistavaa kohtaamista.
Ei riitä, että perheet ja ammattilaiset ahkeroi muutoksen eteen, vaan yhteiskunnan täytyy osallistua myös (mahdollistamalla vaihtoehtoja, riittävät resurssit, jne.).

Raskaana oleminen on ihmeellistä aikaa naisen elämässä. Ei toki aina, mutta myötätuntoisella tuella ja tarpeisiin vastaamisella varmasti monelle! Synnytys on ihana asia ja mahdollisuus aivan uudenlaisen vahvuuden ja naiseuden voiman löytämiseen itsessä. Vastasyntyneet ovat pieniä ihmeitä viisaine silmineen ja vanhemmuus taas antaa mahdollisuuden oppia uusia asioita elämästä ja itsestä ihmisenä.

Vaikka äitiys, synnytys, raskaus, vanhemmuus, isyys, ym. on vain yksi osa elämää, niin ovat ne silti niin suuria asioita, että ihmisten voimaannuttaminen niiden suhteen ei koskaan mene hukkaan. Äitiyshuollossa vahvistava kohtaaminen ja normaalin fysiologian tukeminen ihan kaikilla synnyttäjillä on merkityksellistä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3

PS. Vielä tänään ja huomenna on aikaa ostaa ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja Voimaannuttava synnytys -kortteja edullisempaan ennakkotilaushintaan 31e/pakka. (Ei toimituskuluja.)

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 3/3

Tässä viimeisessä Penny postauksessa ajattelin kirjoittaa vähän auki seminaarimuistiinpanoista:  synnytystraumasta (myös kätilöiden näkökulmasta) ja Pennyn vinkkejä ja ajatuksia synnytykseen liittyen.  Mukana on myös linkkivinkkejä.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Synnytystrauman yhteydessä puhutaan usein myös PTSD: stä, jolla tarkoitetaan traumanjälkeistä stressihäiriötä. Se saatetaan sekoittaa helposti PPMD:hen eli Postpartum Mood Disorder:iin (= synnytyksenjälkeinen mieliala häiriö) tai  Suomessa ehkä enemmänkin baby bluesiin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. PTSD tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ihminen on koko ajan hälytysvalmiudessa lisääntyneen kortisolin tuotannon takia. Edellisen postauksen aiheeseen liittyen seksuaalisesti hyväksikäytetyillä kortisolia ei enää riitä laskemaan adrenaliinia alas, kun hyväksikäytön toistumisten vuoksi se on ”käytetty loppuun”.

Traumaattinen synnytys on Pennyn mukaan tapahtuma, jonka yksilö uskoo
– aiheuttaneen hänelle hengenvaaran TAI
– vakavan uhkan hänen tai hänen vauvan fyysiselle koskemattomuudelle JA
– hän koki itsensä avuttomaksi, kontrollittomaksi, yksinäiseksi ja jääneensä ilman tukea.

Kärsiminen ja trauma ovat Pennyn mukaan hyvin lähellä toisiaan eikä kumpikaan vaadi fyysistä vammaa. ”Joku saattaa kärsiä ilman kipua tai olla kivuissa ilman kärsimystä.” Siksi on tärkeää kysyä synnyttäjältä arvioita kivusta JA pärjäämisestä. Pennyn mielestä kärsimyksen helpottaminen alkaa sen tunnistamisesta. Tähän hänellä oli kolme keinoa, joista kaksi jo mainitsinkin äsken, mutta tässä ne vielä:
1. Arvio kivusta
2. Arvio pärjäämisestä
3. Koodi-/turvasana

Luennolta mielenkiintoinen juttu liittyi huolien siirtymiseen… Tavallisesti äitiyshuollossa tarjotaan hyvin herkästi, jopa rutiininomaisesti epiduraalia poistamaan kärsimystä ja kipua. Usein sanotaan, että ”Ei ole tarvetta kärsiä… Ei sinun tarvitse todistella mitään… Sinä nautit synnytyksestä sitten kun epiduraali vaikuttaa…” Tutkimusten mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska kipuun liittynyt stressi siirtyy huoleksi muihin asioihin! Esimerkiksi synnytyksen kestosta ja vauvan hyvinvoinnista huolehtimiseen, ponnistamisen vaikeuksiin ja jännitteisiin huoneessa normaalista synnytyksen fysiologiasta poikkeamisien takia (mm. sikiön sydänäänten laskut).

Mitä tehdä jos synnyttäjä kärsii ja on mahdollisesti traumatisoitumassa? Pennyn vinkit:
– Ole rauhallinen, ystävällinen, rehellinen ja jämäkkä.
– Katso synnyttäjää silmästä silmään ja kysy onko kunnossa ja pärjääkö.
– Auta keskittymään siihen miten pystyy helpottamaan tilannetta (”Sinun tehtävä on nyt…”)
– Älä jätä häntä!
– Älä lisää traumaa.
– Tarkkaile: pärjäämistä (rentoutuminen, rytmi, jne.) ja ahdinkoa/hätää (luovuttaminen, itkeminen, huutaminen, jne.)

Penny luennoi, että usein traumaattisen synnytyksen kokeneet saavat myötätunnon ja hyväksynnän sijaan moitteet kriittisyydestä. Heille saatetaan usein sanoa, että ”Sinä ja vauvahan olet terveitä/hengissä… Voithan synnyttää vielä uudestaan.” Tai sanotaan äidillä olleen liian suuret odotukset. Puolisot taas usein syyttävät itseään tai kokevat aiheuttaneensa trauman. Jos synnytyksessä asiat menee pieleen, niin usein itsesyytöksissä painii naisen/perheen lisäksi myös synnytyksen henkilökunta tai doula.

Penny luennoi, että kätilöiden PTSD:n Top 3 on ollut:
1. Sikiön/vastasyntyneen kuolema
2. Synnyttäjän kuolema
3. Hartiadystocia

Traumaattisten synnytysten läpi käyminen on tärkeää myös kätilöille ja doulille. Penny kertoi, että olisi olemassa joku www.imsorry.com sivusto, jossa on kätilöiden kirjoittamia ”anteeksipyyntöjä”, mutta tuo osoite ei toiminut enkä enää muista tarkemmin mikä se oli.

penny_baby_out_synnytys

Epiduraalista itselleni oli luennolla uusi tieto se, että naiset eivät tee päätöstä epiduraalista pääasiassa faktojen perusteella, vaan kokemusperusteella! Eli mitä kätilö ajattelee, millaisia kokemuksia tutuilla on jne… Tuo oli todella yllättävä tieto. Yllättävää oli myös se, että niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin kivuttomuus ei takaa sitä etteikö nainen kokisi synnytyksessä ahdinkoa, tuskaa tai hätää. Emotionaalisen tuen merkitys on siinä valtava! Minulle tuli luennolla mieleen, että vaikka kätilön apua ja läsnä oloa ei tarvitse kivun näkökulmasta, niin emotionaalisesta näkökulmasta tarvitsee! Siksi ei ole ok, että myös puudutetut synnyttäjät jätetään itsekseen.

Pennyn mukaan synnytyskipu ei tarkoita kärsimystä jos nainen ymmärtää, että se on normaali supistusten sivuvaikutus, hän tietää mitä tehdä sen suhteen, hän saa kannustusta, opastusta ja tukea, ja hän saa lääkkeellistä kivunlievitystä jos tarvitsee. Jo ennen synnytystä naiselta kannattaisi kysyä miten hän suhtautuu kipulääkitykseen. Apuna voi käyttää asteikkoa -10 = ei kipulääkitystä ja +10 joo kipulääkitykselle!. Lisäksi voi kysyä: ”millaista tukea haluat näissä lukemissa?”.

penny_road_map_synnytys

Penny esitteli toisena päivänä hänen kehittelemänsä synnytyksen  ”Road map”:in. Se on aivan nerokas tapa havainnollista visuaalisesti kuinka synnytys tavallisesti etenee ja miten se muuttuu jos vauva onkin avotarjonnassa tai jos ottaa epiduraalin. Pennyn tiekartassa oli monia hyviä pointteja synnytyksestä, kuten se, että aktiivinen synnytys alkaa vasta kun kohdun suu on avautunut 6cm. (Aiemmin luultiin, että jo 4cm, mutta se tutkimusten mukaan pidä paikkaansa.) Avautumisessa 3-6cm on ne haastavimmat… silloin Pennyn mukaan nainen yrittää kontrolloida, mutta keho painaa synnytystä päälle. Synnytysaallot ovat silloin kovin vaativia ja juuri silloin synnyttäjä tarvitsee eniten tukea ja kannustusta! Tuossa 3-6cm:in kohdalla on ”totuuden hetki”. Silloin nainen:
– on altis ehdotuksille
– ottaa usein epiduraalin tässä kohtaa
– hoksaa ettei voi kontrolloida synnytystä
– on kriisissä itseluottamuksen kanssa

Tärkeää on siinä hetkessä antautua synnytykselle ja löytää omat spontaanit tavat myötäelää sitä synnytystä. Nainen tarvitsee turvallisuutta ja liikkuvuutta. Mitä enemmän vapautta nainen saa, sitä luovempi hän on synnyttäessä. Myös muiden esimerkit on tärkeitä, kuten vaikka rauhallisesti istuva kätilö/doula osoittaa, että kaikki on hyvin eikä ole mitään normaalista poikkeavaa/hätää. Tälle oli englanninkielinen termikin: model confidence.

Pennyllä oli paljon kolmen vinkin juttuja ja myös tähän aiheeseen oli omansa. 😀 Mitä siis EI saa tehdä synnyttävälle naiselle:
1. Älä häiritse häntä!
2. Älä kysy kysymyksiä supistusten aikana!
3. Älä kysy ”mitä sinä haluat tehdä?”!

Penny: If ain´t broke, don´t fix it.

Synnytyspettymysten käsittelystä Pennyllä oli paljonkin kokemusta. Monet naiset ovat käyneet hänen juttusillaan ja purkamassa kokemuksiaan. Penny antoi monia kultaisia neuvoja (erityisesti kätilöille ja doulille) keskusteluihin naisten kanssa, jotka ovat pettyneitä synnytyskokemukseensa. Tärkein neuvo oli opetella aktiivista kuuntelua, joka tarkoittaa sitä että todella annat naisen kertoa oman tarinansa ja sinä oikeasti kuuntelet (mikä ei kaikille ole aina ihan helppoa). :) Kysy: Mitä se tarkoitti sinulle? (esim. luomusynnytys toive -> näyttämisen halua) Mikä järkytti sinua tällä kertaa? Mitä tapahtui sillä hetkellä? (auttaa tunnistamaan olleen tilanteen ja sen ettei ole epäonnistuja) Mitä olisit halunnut, että olisi ollut toisin? Anna naisen kyseenalaista samaansa hoito tuomitsematta, korjaamatta tai varmistamatta hänen kertomaansa ja ryhtymättä puolustuskannalle. Vahvista ja sanoita naiselle takaisin hänen kertomansa haasteet ja kerro mitä hän teki hyvin!

Loppuun vielä linkkivinkki
www.pattch.org
Prevention and treatment of traumatic childbirth

ja luettavaa
Traumatic childbirth – Cheryl Tatano Beck, Jeanne Watson Driscoll, Sue Watson (2013)
Birth Trauma – Kim Thomas (2013)

PS. Kirjoitin aiemmin tänne blogiin turvasanan käytöstä synnytyksessä Pennyn seminaarin innoittamana ja viikolla soitti Vauva -lehden toimittaja sen tiimoilta. Hän kirjoitti Vauva -lehden nettisivuille siitä artikkelin sen keskustelun perusteella. Minusta toimittaja sai ajatuksen kirjoitettua hyvin auki niinkin lyhyestä keskustelusta. Vauva -lehden keskustelupalstalla sai kylmää kyytiä koko turvasana ajatus ja samalla myös Aktiivinen synnytys ry. Harmi. Osa tosin ei ollut edes lukenut koko tekstiä ennen kommentoimistaan… Minua kiinnostaisi Teidän kommentit ja ajatukset! Niitä voi postata tämän tai sitten sen turvasana tekstin perään. :)

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 2/3

Edellisessä Penny -postauksessa oli yleisjuttuja synnyttämiseen liittyen ja nyt tämä postaus koskee seksuaalista hyväksikäyttöä ja synnytystä. Se oli ensimmäisen luentopäivän pääaihe ja ihan hurjan mielenkiintoinen! Se on yksi Pennyn erikoisosaamisalueista ja sen kyllä huomasi. Laitan aiheesta pari kirjavinkkiä tähän postauksen loppuun.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Suomessa 47% naisista kärsii fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta. FRA:n ( the EU Agency for Fundamental Rights) tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa oli toiseksi pahin tilanne. Ensimmäisenä oli Tanska 52%, sitten Suomi ja kolmantena Ruotsi 46%. Todella surullista! Koska naisten kohtaama väkivalta on niin yleistä Suomessa, se on tärkeää huomioida erityisesti raskaana olevien, synnyttävien ja synnyttäneiden kohtaamisessa.

Oikeasti me emme tiedä kuin moni nainen on joutunut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Osa tiedostaa asian, osa on saanut siihen apua ja osa ei, ja osa naisista ei ole välttämättä tiedostanut sitä lainkaan. Joillain lapsuuden kokemukset nousevat pintaan vasta raskausaikana, synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen. Naisten käytös  voi välillä olla hoitohenkilökunnan tai vaikka neuvolatyöntekijän näkökulmasta hankalaa tai ei niin positiivista. On tärkeää, että ihan kaikkien naisten kohtaaminen hoitotyössä on tuomitsematonta ja reilua. Näitä asioita ei voi tietää päälle päin ja jos äiti itsekään ei niitä tiedosta niin ei voi siitä tietenkään kertoa muille. Monet eivät edes halua syystä tai toisesta kertoa, mutta olisi tärkeää, että kertomiselle annettaisiin mahdollisuus.

Penny kertoi tapauksen naisesta, jonka äiti oli omalla käytöksellään ja puheillaan ym. opettanut, että naiset ovat arvottomia ja palvelevat vain miesten seksuaalisia tarpeita. En muista sen tarkemmin, mutta pointti oli se, että aina hyväksikäyttäjä ei ole mies ja myös henkinen seksuaalinenväkivalta voi aiheuttaa isoja haasteita raskauteen ja synnytykseen.

Penny luennoi lapsuuden aikaisen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista raskauteen, joita ovat koonneet Phyllis Klausin kanssa. Vaikutuksia/ilmentymistapoja oli paljon, joten en niitä kaikkia tähän laita, mutta joitain… Huom! Kaikkia oireita ei kaikilla ole/tule ja voi olla, että jollain on näistä vain yksi tai kolme. Hyvin yksilöllistä siis se miten reagoi selviytyäkseen. Huomioitavaa myös se, että näiden asioiden olemassa olo ei tarkoita automaattisesti, että naisella olisi taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä!

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – RASKAUS:

– väkivaltainen puhe seksuaalisuuteen tai omaan kehoon liittyen
– pysyvän synnytyksessä syntyvän vaurion pelko
– ”lävistävien” toimenpiteiden pelko, kuten sisätutkimukset ja neulat
– raskauden tuomien kehon muutosten kiistäminen
– toistuvat keskenmenot
– liioitellut raskausoireet
– hedelmällisyys ongelmat
– ongelmia kiintymyssuhteen luomisessa
– kireä suhde isän/puolison kanssa
– kokee sikiön loiseksi tai tunkeutujaksi
– kontrollin menettämisen tai riippuvaisuuden pelko
– pelot: synnytyskipu ja ettei ole hyvä äiti
– muistot seksuaalisesti hyväksikäytöstä nousee pintaan
– sukupuolen suosiminen vauvaan ja hoitohenkilökuntaan liittyen
– masennus ja ahdistus

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – SYNNYTYS:

– kokee sisätutkimukset tai intsrumentit raiskauksena, episiotomian pahoinpitelynä
– haluaa keisarinleikkauksen
– pelkää mies- (tai nais-) hoitohenkilökuntaa
– vauva vaginassa herättää kehomuistin
– valtava kipu ja jännitys
– häiriintynyt synnytys
– itsensä kontrollointi
– ”taisteleminen” henkilökuntaa ja synnytystä vastaan
– passiivisuus, ”hyvä potilas”
– kiintymysongelmat
– riippuvaisuus puolisosta, doulasta, hoitohenkilökunnasta…
– veri ja eritteet pelottaa tai tuntuu iljettäviltä
– pelko tuntematonta kohtaan, vaaran tunne
– ylivalppaus, paniikki, vetäytyminen muista

seksuaalinen_hyvaksikaytto_synnytys

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – LAPSIVUODEAIKA:

– ei halua imettää
– huolissaan vauvan genitaalialueelle koskemisesta
– seksuaaliset häiriöt
– vastasyntyneen koliikki ja tyytymättömyys
– imetysongelmat
– ruokahaluttomuus
– totaalinen väsymys, pitkittynyt toipuminen
– epäonnistumisen tunteet synnyttäjänä/synnytyksessä
– viha tai syytökset henkilökuntaa kohtaan
– näkee vauvan syyllisenä
– parisuhdeongelmat puolison kanssa
– ongelmat vauvan isovanhempien kanssa
– PTSD, masennus, ahdistus, psykoosi

Pennyn vinkkejä seksuaalista hyväksikäyttöä/-väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa työskenteleville:

– Doulat ja synnytysvalmentajat EI kysy naiselta hänen seksuaalihistorian hyväksikäytöstä tms. Kätilöt, lääkärit ja muu hoitohenkilökunta taas voi, kannattaa ja ”pitääkin” ottaa puheeksi. Esim. lomakkeen avulla tai suoraan kysymällä vaikkapa ”Monet naiset ovat kokeneet epämiellyttäviä seksuaalisia kokemuksia – tulleet kosketelluksi tai pakotetuksi seksiin – tai he on tulleet fyysisesti hyväksikäytetyksi. Oletko sinä koskaan kokenut mitään sellaista?” Monet naiset luulevat, että seksuaalisen hyväksikäytön tai -väkivallan näkee heistä päältä päin. Siksi on tärkeää miten sen asian kysyy! Samoin työntekijän vastaus naiselle on tärkeä. On tärkeää tulla kuulluksi ja hyväksytyksi. Voi sanoa vaikka kuten Penny ehdotti: ”Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi sillä tavalla. Yritän olla sensitiivinen tässä tilanteessa. Kuinka voin auttaa sinua?”.

– Ole huomaavainen synnytystoiveiden suhteen ja kysy selvennyksiä. Esim. Sikiön äänien seuranta: eikö nainen halua että vauvan vointia tarkkaillaan vai eikö halua tarkkailua jollain tietyllä tavalla?

– Vauvan ollessa vaginassa, se voi tuntua raiskauksen aiheuttamalta kivulta. Voit auttaa naista tässä pyytämällä naista tutkailemaan eroa -> vauva tulee ulos päin. Synnytyksessä kipu lähtee kehosta, kun taas raiskauksessa kipu  tunkeutuu ja työntyy kehoon. Penny sanoi, että vauva on naisen liittolainen eheytyäkseen -> vauvan auttaminen ottaa kipua pois.

-Synnytyksen jälkeen älä tyrkytä vauvaa! Anna äidille aikaa.

 

Kirjavinkit:

When survivors give birth – Penny Simkin

Women´s moods – Deporah Sichel & Jeanne Watson Driscoll

The hidden feelings of motherhood – Kathleen A. Kendall-Tackett

Vahvaksi rakastetut lapset – Mervi Juusola

***

Kolmannessa Penny -postauksessa on asiaa synnytystraumasta (myös vähän kätilön näkökulmasta) ja muutamia vinkkejä synnytykseen. :) Tykkäämällä Voimaannuttava synnytys -sivua Facebookissa saat blogipostauksista ja muista mielenkiintoisista linkeistä tiedon nopeasti.