Aktiivinen synnytys ry:n 30-vuotis juhlaseminaari – vielä ehdit mukaan!

Aktiivinen synnytys ry järjestää tänä vuonna vuosittaisen kotisynnytysseminaarin sijaan 30-vuotis juhlaseminaarin ja juhlagaalan. Molempiin on vielä lippuja jäljellä, joten ehdit vielä mukaan!

Alla lisätietoja seminaarista FB:n tapahtumakuvauksesta:

Aktiivinen synnytys ry:n 30-vuotisjuhla 15.10.2016
Astoria Sali – Iso Roobertinkatu 14 – Helsinki.

Juhlaseminaari klo 9:30 – 16:30

9:30 – 10:00 Aamukahvi

10:00 – 10:15 Seminaarin avauspuheenvuoro & puheenjohtajan terveiset – Ria Malva, Aktiivinen synnytys ry:n puheenjohtaja, kätilö

10:15 – 11:00 Kasvien hyödyntäminen synnytyksessä ja siitä palautumisessa – Maarit Korpijärvi, äitiys- ja hyvinvointikonsultti, fytoterapeutti, doula ·

11:00 – 11:45 Näyttöön perustuva synnytyksen ponnistusvaiheen avustaminen – Tarja Mietola-Koivisto, TtT, kätilö, ylihoitaja

11:45 – 12:00 Tauko

12:00 – 12:45 Mitä on aktiivinen toimijuus synnytyksessä? – Eeva Itkonen, VtM, sertifioitu doula, kätilöopiskelija

12:45 – 13:45 Lounas

13:45 – 14:30 Fyysinen palautuminen synnytyksestä – Piritta Hagman, fysioterapeutti, synnytysvalmentaja, doula

14:30 – 15:15 Birth Activism – Rosalia Pihlajasaari, doula, toiminut synnytysaktivistina Etelä-Afrikassa

15:15 – 15:45 Iltapäiväkahvit

15:45 – 16:30 Birth as a human right issue – Jan Tritten ja Eneyda Spradlin-Ramos, maailmanlaajuisesti luennoivat kätilöiden kouluttajat, Midwifery Today -liikkeen ydinhenkilöitä

Esiintymisjärjestys vielä alustava.

Iltagaala klo 18:00 – 23:00

* Aktiivinen synnytys ry:n aikaisempien vuosien aktiivin
puheenvuoro – Hanna Hirvonen

* Väkevä Nainen: seksuaalisuudesta ja synnyttämisestä
kansanuskossa – Emma Dufva, kätilö, seksuaaliterapeutti

* Sydänäänet-kuoro

* Burleskishow

* Synnytysbingo

* Kolmen ruokalajin illallismenu

* DJ

Seminaarin ja iltagaalan aikana on mahdollista osallistua arpajaisiin. Arpajaisissa on mahdollisuus voittaa hienoja palkintoja!

Iltajuhlasta mahdollisuus lähteä yhteisille jatkoille.

Paikassa ei ole erillistä lapsiystävällistä tilaa.
Imeväis-/sylittelyikäiset pienokaiset ovat silti tervetulleita.
Paikalta löytyy tyynyjä imetyksen tueksi.

Ilmoittautuminen ja maksu

Osta lippusi 30.9.2016 mennessä verkkokaupastamme:
https://aktiivinensynnytys.mycashflow.fi/

Juhlaseminaari (sisältää aamiaisen, lounaan ja iltapäiväkahvit)

Aktiivinen synnytys ry:n jäsen 70 €
Jäsenenä oleva kätilö-/terveydenhoitajaopiskelija 55 €
Ei-jäsen 90 €

Iltagaala (sisältää illallismenun) 70 €

Koko paketti: juhlaseminaari + iltagaala
Aktiivinen synnytys ry:n jäsen 120 €
Jäsenenä oleva kätilö-/terveydenhoitajaopiskelija 105 €
Ei-jäsen 140 €

Ei peruutusmahdollisuutta.

Ilmoittautumisen yhteydessä on mainittava erityisruokavaliot.

Yhdistys pidättää oikeuden muutoksiin.

Majoittumisetu

Hotelli Annasta on varattu majoituskiintiö 15.10.-16.10. väliselle yölle. Osoite: Annankatu 1, 00120 Helsinki (www.hotelanna.fi)
Yhden hengen huone 75 € yö
Kahden hengen huone 95 € yö
Hinnat sisältävät aamiaisen
Osallistujat varaavat ja maksavat majoituksensa suoraan hotelliin. Tarjoushinnan saa ilmoittamalla hotellille varauksen yhteydessä varauskoodin: AKSY tai 197537.
Varausetu voimassa 15.9. asti.
Huomioithan, että huoneita on rajoitetusti.

Terveisin

Aktiivinen synnytys ry

 

***

Toivottavasti nähdään siellä!

PS. Arvonnassa on palkintona myös Voimaannuttava synnytys tuotteita. 😉

Tallenna

Ollaanko Suomessa erityisherkkiä synnytystiimin suhteen?

Pakkailin kamoja pientä reissua varten ja siinä pakatessa etsin toalettipussia, mutta löysinkin vain doulalaukussa olleen pussukan. Seuraavaksi pakkasin peiton ja tyynyn siltä varalta, että tarvitsenkin yllätys-yöpaikan. Siitä se ajatus sitten lähtikin lentämään…

Mietin sohvasurffaamista ja sitten tulikin mieleen Midwifery Todayn kätilöt, jotka ovat kertoneet toisillaan kyläilystä ja osallistumisista heidän kätilöimiin  kotisynnytyksiin. Eli toiselta puolelta maata tai jopa maailmaa kylässä ollut kätilö- tai doulakollega on ollut mukana kotisynnytyksessä/-sissä, jotka ovat osuneet vierailun kanssa samaan aikaan.  (En muista kuulleni, että sairaalasynnytyksiin olisi mennyt mukaan.) Näitä vastaavia juttuja kertoi useampi kätilö molempina vuosina kun olen ollut MT:n konfrenssissa. Ylipäätään synnytyksissä on enemmän naisia paikalla, varsinkin Jenkeissä. Douliakin saattaa olla kaksi-kolme.

Suomessa on aika erilainen meininki. Kotiloita ja kotisynnytyksiä on tosin ollutkin sen verran vähän, ettei varmaan sen takia ole tuollaista vierailutyylistä osallistumista tapahtunut. Tosin minusta tuntuu, että muutenkin täällä on varmaan aika korkea kynnys ottaa vierailevaa kollegaa mukaan tai edes kysyä sopisiko se perheelle?! Doulia synnytyksissä on lähes aina vain yksi. Harvoin kotisynnytyksissäkään on useampia doulia paikalla, vaikka niissä se olisi helpommin mahdollista kuin sairaalasynnytyksissä.

Muualla maailmalla toimii paljon doulien ja kätilöiden tiimejä, jotka yhdessä jakavat päivystysvastuuta ja ”hoitavat” asiakkaita. Perhe tietää kätilöt tai doulat joista joku/jotkut ovat synnytyksesä paikalla, mutta eivät suoraan valitse yhtä tiettyä henkilöä. Suomessa taas puhutaan paljon siitä kuinka paljon kemiat vaikuttavat synnytyksessä avustajien ja synnyttäjän välillä siihen kuinka yhteistyö synnytyksessä toimii ja miten synnytys edistyy/sujuu. En tiedä puhutaanko siitä muissa maissa yhtä korostetusti? Puhutaan kyllä turvallisuuden tunteesta (keitä on paikalla), hormoneista (mikä niiden erittymiseen vaikuttaa), vapaudesta valita oma kätilö jne., mutta en ole huomannut että se sillä tavalla kohdentuisi yhteen tiettyyn ihmiseen niin kuin täällä meillä Suomessa. Totta kai kemiat merkitsee siinä mielessä, että joidenkin kanssa ei kertakaikkiaan kemiat kohtaa sitten yhtään ja se varmasti vaikuttaa vuorovaikutukseen ja yhteiseen olemiseen.

En  tiedä onko sitä tutkittu, että millainen merkitys sillä on onko synnytyksesä  esim. viidestä synnyttäjälle raskausaikana tutuksi tulleista kätilöstä paikalla kaksi vai onko synnyttäjän mielestä suuri pettymys ja lähes henkinen katastrofi jos juuri se yksi ainoa päädoulaksi etukäteen valittu ei olekaan synnytyksessä paikalla. Tai jos kolmen doulan porukasta (joiden palveluita on päättänyt hankkia ja joita on tavannut raskausaikana) yksi tulee lopulta synnytykseen, niin onko sillä lopulta niin suurta merkitystä kuka heistä se on. Se käsitys mikä kaiken kaikkiaan esim. kätilöistä on (joihin perhe ei edes etukäteen tutustu) perheiltä ja synnytyskertomuksia lukiessa tullut on se, että suurin osa on ollut tyytyväisiä kätilöönsä.

Mietin, että miksi meillä täällä Suomessa niin vahvasti sellainen kulttuuri missä ajetaan sitä ajatusta, että vain juuri se yksi etukäteen valittu doula voi olla hyvä? Mietin, että ollaanko Suomessa niin erityisherkkiä, että on todella tarpeen olla juuri vain se yksi ja ainoa tuttu tyyppi? Vai ollaanko täällä vähän turhan innokkaita omimaan perhe ”minun doulaperheeksi” tai ”minun kotisynnytysperheeksi”?

Maailmalla joissain synnytyssairaaloissa on doulien tiimi valmiina päivystämässä jos synnyttäjä haluaakin tai tarvitsee synnytykseen doulan. Tutkimusten mukaan sillä on positiivinen vaikutus synnytyskokemukseen ja synnytyksen kulkuun. En tiedä millaisia käytäntöjä niissä sairaaloissa on esim. synnytysvalmennusten tai tutustumiskäyntien suhteen tai onko doulatiimiin mahdollista tutustua etukäteen. Ne ulkomaiset doulat joiden kanssa olen tuosta jutellut, ovat sanoneet että sairaaloissa päivystävät doulat ei ole tuttuja perheelle. Silti doula on koettu positiivisesti ja sillä ollut positiivinen vaikutus synnytykseen ja synnytyskokemukseen.

Mietin, että ollaanko Suomessa vähän turhaan ikäänkuin ajamassa koko ajan sitä kulttuuria doulaamisen suhteen, että pitää valita se päädoula ja varadoula. Sitä kautta ei ainakaan mahdollistu doulatiimien toimiminen todellisuudessa. Ainakaan täällä Suomessa, jossa doulienpalveluista ei vielä olla valmiita maksamaan käytännössä juuri mitään. Suurin osa ei ole valmis maksamaan niin paljon, että sillä doulat oikeasti eläisi. Varsinkaan kun monet vapaaehtoisdoulat toimivat hyvin ammattimaisesti, mutta nimellisillä kulukorvauksilla (joka on siis huomattavasti vähemmän kuin ammattidoulien palkkiot).

Olen puhunut doula-ystäväni kanssa, että olis hienoa jos voisi toimia doulana tiimissä, jossa olisi esimerkiksi kolme doulaa ja päivystysvastuu jaettaisiin doulien kesken ilman päädoulauksia tms. Se olisi kestävämpi tapa järjestää doulien työnteko pidemmällä tähtäimellä. Päivystyskuormituksen jakaminen mahdollistaisi myös muut työskentelytavat ilman suura riskiä tulonmenetyksestä. Eli jos järjestät kursseja tai pidät vastaanottoa doulaamisen rinnalla (niin kuin tod.näk. on tehtävä, että saat leivän päälle myös voita), niin sinun ei tarvitsisi todennäköisesti peruuttaa niitä.

Olen kirjoittanut tätä tekstiä monessa eri pätkässä ja usein meinannut jättää kokonaan kirjoittamatta tai ajatellut poistaa ennen julkaisua. Tämä on herkkä aihe ja voi joillakin nostaa niskakarvat pystyyn. En saa ajatuksiani tästä tämän järkevämmin ulos, mutta toivon, että ymmärrätte mitä yritän sanoa. Tekstin kommenteissa voi aiheesta keskustella lisää. :)

Pohdintoja: miksi aina synnytysalan ammattilaisilla ei ole viimeisintä tietoa?

minikortit(Minikorteista infoa tekstin lopussa.)

Mietin aamupalapöydässä edellistä kirjoitustani ja tuli mieleen se, kun joskus erityisesti kätilöitä (ja terveydenhoitajia) osoitellaan herkästi syyttävällä sormella jos eivät ole tietoisia kaikista viimeisimmistä tiedoista. Itsellekin välillä käy niin, että se tieto mikä itsellä on osoittautuukin/osoitetaankin vanhentuneeksi. Välillä se harmittaa ja joskus tuntuu nololta, vaikka onhan se ihan inhimillistä, että millään ei voi kaikesta olla sitä viimeisintä mahdollista tietoa. :)

Mietin, että…

…työyhteisössä voi olla helppo vetäytyä työpaikan ohjeiden ja virallisten suositusten taakse. Silloin voi ikäänkuin ”ohittaa” sen, että ko. asiasta on olemassa uudempaa tietoa. Tai siis ei oikeasti voisi, mutta helpostihan niin tekee suojellakseen itseään. Voi olla kova paikka ammattilaisena huomata, että vaikka joku maallikko tietää ko. asiasta sen viimeisimmän tiedon?! Tokihan työpaikan ohjeet ym. on tehty luomaan yhteinäistä linjaa ja hyvää hoitoa, mutta jos niiden taakse menee kerta toisensa jälkeen, niin miten ne ohjeet koskaan muuttuu tai päivittyy?

…kun kätilöt tekevät suurimmaksi osaksi raskasta kolmi-vuorotyötä ja elämässä on muutakin kuin työ, voi olla todella haasteellista löytää aikaa ja jaksamista omien tietojen päivittämiseen, varsinkin jos esim. tutkimusten lukeminen (englanniksi) ja niiden etsiminen ei ole tuttua.

…työntekijät pääsee koulutuksiin vuoden aikana todella vaihtelevasti riippuen työpaikasta ja missä päin Suomea asuu. Se vaikuttaa totta kai siihen millaista tietoa saa ja mistä. Uskon, että hyvät koulutukset innostavat etsimään lisää tietoa ja kannustavat itsensä kehittämiseen.

…olen välillä miettinyt sitä, että aina perheet eivät ehkä muista, että kätilöt, terveydenhoitajat, lääkärit jne. ovat ihmisiä ihan siinä missä muutkin. Ihmisiä, jotka erehtyy välillä. Ihmisiä, joilla on oma elämä ja jonka vaikutuksia pitää tietyllä tapaa pitää työn ulkopuolella. (Tiedän kokemuksesta, että se voi olla todella haastavaa erityisesti silloin kun on jotain vakavaa menossa lähipiirissä. Toki ammattilaisenhan erottaa mm. juuri siitä, että osaa toimia ammatillisesti tilanteessa kuin tilanteessa, mutta silti… olemme kaikki vain ihmisiä. Välillä se voi olla todella haasteellista hetkittäin.)

…esimerkiksi terveydenhoitajien työsarkaan kuuluu niin laajasti kaikenlaista, että on täysi mahdottomuus tietää kaikesta kaiken ja vielä sen viimeisimmän tutkitun tiedon. Sitä ei voi toisaalta odottaa keneltäkään, eikä toisaalta ammattilainen voi kuvitella pystyvänsä siihen. Tarvitaan siis ymmärrystä asiakkailta ja nöyryyttä ammattilaisilta.

…luottamusta henkilökuntaan voi horjuttaa vakavasti se jos perhe sattuu kohtaamaan useampaan kertaan työntekijöitä, joiden tiedot ovat vanhentuneet. Tätä lisää vielä se jos kohtaaminen ei ole arvostavaa tai naisen/perheiden oikeuksia ei huomioida.

Tällaisia pohdintoja tälle aamulle. Mitäs te ajattelette aiheesta?
(Kommentointi löytyy blogitekstien otsikoiden vas. puolelta kohdasta ”leave a comment”.)

_______________________________________

Facebookin ihmeellisestä maailmasta (Kiitos Aksyn keskusteluryhmä :) ) vastaan tullut vinkki:

Shatavari – Laby Balance

lady-balance-shatavariAyurvedinen yrtti (terttuparsa), jolla on ”hoidettu mm. hedelmättömyyttä, epäsäännöllisiä kuukautisia, kuumia aaltoja, vähäistä libidoa, PMS-oireita, yleistä heikkoutta, limakalvojen kuivuutta sekä myös parannettu imettävän äidin rintamaidon tuotantoa. Useimpien naisten käyttäjäkokemuksien mukaan shatavarin positiiviset vaikutukset näihin yleisiin naistenvaivoihin ovat ilmenneet jopa samana päivänä, kun shatavarin käyttö on aloitettu.”
Lähde ja kuva: http://www.flowayurveda.fi/women/3-lady-balance-shatavari

_______________________________________

Hain uudet minikortit eilen. :) Minikortteja on seitsemän erilaista (kuva toisella puolella, voimalause toisella) ja ne ovat suunnattu raskaana oleville ja synnyttäneille. Minikortit tulevat myyntiin vain ammattilaisille (ei kuitenkaan jälleenmyyntiin). Kortit on tarkoitettu annettavaksi asiakkaille esim. neuvolassa, äitiyspoliklinikan käynneillä, kursseilla ja yksilötapaamisissa.

Kortit myydään 100, 50 ja 25kpl paketeissa, joissa on sekoitelma seitsemää eri korttia. Korttipaketteja voi ostaa verkkokaupasta.

100kpl 25€ (sis. alv) + toimituskulut
50kpl 15€ (sis. alv) + toimituskulut
25kpl 10€ (sis.alv) + toimituskulut

Ottakaa tästä Jorvin synnytyshuoneesta mallia!

Jorvissa on niin hyvä boogie päällä, että pakko jakaa täällä blogissa siitä! :) Kuvan ja varustelulistan julkaisuun kysyin luvan ne Facebookissa Aktiivinen synnytys ry:n keskusteluryhmässä jakaneelta kätilöltä Johannalta. Tuossa alla on siis kuva Jorvin yhdestä synnytyshuoneesta… Aivan ihana!

jorvi_synnytyssali

Jorvissa on tehty paljon töitä niin asiakkaiden viihtyvyyden kuin synnytysten hoidon suhteen. Muutos on hidasta, mutta kylläpä ainakin tuo huone on kaiken sen työn arvoinen. Kauniita ja toimivia fysiologista synnytystä tukevia synnytyshuoneita on varmasti muissakin synnytyssairaaloissa, mutta tiedän, että todella monessa sairaalassa ei ole! Olen usein tuskaillut tätä synnytyshuone ja -ympäristöasiaa ja välillä kypsytellyt Bebesin Päivin ideaa ”synnytyshuoneen make over”-tyylisestä muodonmuutostempauksesta, mutta on upea nähdä kuinka sairaalan sisällä saadaan muutosta aikaan!

Synnytysympäristö ei ole vähäpätöinen asia. Aika harva synnyttäjä tulee sairaalaan synnytyksen ollessa niin pitkällä etteikö synnytysympäristöön kiinnittäisi huomiota. Ympäristön muutos vaikuttaa usein muutenkin synnytyksen kulkuun (hidastavasti) ja jos ympäristö sairaalan hajuinen on vielä ankea, niin vaikutus on todennäköinen. Siinä vaiheessa kun synnytys on jo niin pitkällä, että on jo täysin uppoutunut omaan synnytyskuplaan, ei ympäristöllä ole niin suurta henkistä merkitystä kuin alkuvaiheessa.

Alkuvaiheessa synnytystä suurin työ on henkisellä puolella ja vaihe on tavalla tai toisella odottelua, voi ympäristöllä olla suurikin vaikutus. On tärkeää, että ympäristö tukee, inspiroi ja kannustaa aktiivisuuteen ja synnytyksen fysiologian tukemiseen. Ponnistusvaiheessa ympäristön merkitys korostuu ponnistusasentoihin liittyen… Kuinka helppo eri asentoja on kokeilla ja vaihtaa, onko kaikki siinä valmiiksi lähellä jne. Tuolla Jorvissa on synnyttäjillä käytössä renkaita, ammeita, puolapuita, airjogaliinoja, palloja, pähkinäpalloja, mattoja, säkkipalloja ja tuoleja, tensejä, musiikkikaiuttimia… Renkaat ja puolapuut on lahjoittanut Suomen voimistelutuote, verhot Vallila Interior ja raheja, säkkipalloja ja säilytyslaatikoita AVARoom.

Ihanaa nähdä, että sairaalassa ollaan valmiita panostamaan asiakkaisiin ja heidän synnytyskokemukseensa. Muutenkin olen kuullut paljon hyvää Jorvista ja heidän tavasta hoitaa synnytyksiä! Nyt ei muuta kuin hyvä boogie jatkumaan muihin sairaaloihin. Tekosyyt voi jättää sanomatta, synnyttäjät, doulat ja kätilötkin kyllä tietävät mikä se on se todellisuus juuri siinä sairaalassa. Tämä on tahtoasia, joten olkoon tämä bloggaus ikäänkuin haaste muille synnäreille ideoimaan kauniita, aktiivisuutta tukevia huoneita ja ISO KIITOS Jorvin kätilöille ja esimiehille! <3

 

 

Luennolla: Synnytystavat meillä ja muualla

global_trends_childbirth

Olin eilen kuuntelemassa Tampereen yliopistolla Global trends in childbirth luentokiertueen luentoa kätilöystäväni kanssa. Kiertueella on useampi luennoitsija ja heistä Tampereella puhui

– Marcos Augusto Bastos Dias, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Braziliasta

– Birgitta Lång, gynekologi Vaasasta (kertoi Angolan tilanteesta v. 1998-2010)

– Jukka Uotila, johtava ylilääkäri Tampereen yliopistollisesta sairaalasta

 

MARCOS

Latinalaisessa amerikassa on käynnissä sektioepidemia. Suuri osa synnytyksistä on sektiota. Naiset ovat ryhtyneet kampanjoimaan sektioita vastaan!

Braziliassa talous on kasvanut ja keskiluokkaisten ja varakkaiden määrä lisääntynyt. Syntyvyys on laskenut ja lapsikuolleisuus on 14%. Äitikuolleisuuden prosentin olin kirjoittanut vahingossa väärin, mutta Marcos kertoi siitä että se on teknologiasta ja osaamisesta huolimatta hävettävän korkea.

Marcos kertoi, että mitä korkeampi koulutustaso on, sitä enemmän sektioita. Varakkaimmilla on enemmän sektioita. Heillä on vakuutukset ja käyvät yksityisellä sektiossa. Ennen karnevaaleja ja muita pyhiä on valtavasti sektioita ja niiden aikana ei oikeastaan yhtään. Sektioita ”markkinoidaankin” juuri sillä, että voit itse ikäänkuin valita ajankohdan.

Braziliassa 90% sektioista on elektiivisiä. Suurella määrällä obstetrikkoja sektioprosentti synnytyksistä oli tilaston mukaan 100%! Tästä tilastosta oli vuotanut mediaan kuvia ja naiset nousivat barrikaadeille! Tämän myötä tehtiin säännöt sektioille, jonka mukaan naisille pitää kertoa molemmista synnytystavoista ja niiden hyödyistä ja haitoista. Informed consent – ajatusta tuotiin ensimmäistä kertaa. Paine lääkäreitä kohtaan on kasvanut koko ajan synnytyskulttuurin muuttamiseksi.

Brazialiassa suurimman osan synnytyksistä hoitaa siis lääkäri. Marcoksen mukaan heillä ei ole muuta osaamista kuin makuuttaa naisia ja laittaa oksitosiini tippa. Turhia toimenpiteitä käytettään paljon (esim. episiotomia 73%:lle synnyttäjistä), naiset eivät saa nousta sängystä eivätkä saa syödä. Kivunlievitystä annetaan liian vähän. 23 940 naista koskeneessa tutkimuksessä kävi ilmi, että 25% naisista oli kokenut synnytysväkivaltaa! Synnytyspelko onkin yksi suurimmista syistä sektioiden suosioon.

Sen lisäksi naisten lehdissä on paljon artikkeleita sektiosynnytyksistä ja niissä kerrotaan pääasiassa sektion hyödyistä (esim. kuinka pääsee pian taas juhlimaan!) ja lyhyen ajan riskeistä. Artikkeleissa ei kerrota juurikaan pitkän aikavälin riskeistä ja haitoista. Raskausajan käynneillä ei myöskään välttämättä kerrota haitoista tai alatiesynnytyksen eduista. Erityisesti yksityispuolen palveluissa puhutaan enemmän sektion puolesta. Tutkimuksen mukaan 45,5%:lle naisista oli yksityisellä puolella sanottu molempien synnytystapojen olevan turvallisia vaihtoehtoja. Tutkimuksen mukaan näillä raskausajan hoidolla on tärkeä merkitys siinä minkä synnytystavan nainen valitsee. Sektioprosentti julkisella puolella 44,8% ja yksityisellä 89,9%.

global_trends_childbirth_dias

Marcos Augusto Bastos Dias (oik.) ja Jukka Uotila (vas.)

Yksityisissä palveluissa on enemmän ennenaikaisia vauvoja kuin julkisella. Mikäli ymmärsin oikein niin he pyrkivät tekemään sektiot rv 37-38. Julkisella puolella myöhemmin, mutta silti usein ennen laskettua aikaa. Marcos sanoi, että spontaanin synnytyksen mahdollisuutta ei edes anneta.

Sektion jälkeisten kipun hoidosta kysyttäessä Marcos vastasi, että Braziliassa naiset tavallaan ”maksaa sen hinnan” siitä että synnyttävät sektiolla. Kipulääkkeet ovat toki käytössä, mutta lähtökohtaisesti suhtautuminen on se, että se kuuluu asiaan. Toinen kysymys Marcokselle liittyi komplikaatioihin ja siihen, että nostetaanko siellä paljon syytteitä lääkäreitä vastaan. Tähän Marcos vastasi esimerkillä, että jos vauva joutuu vaikkapa vauvojen teho-osastolle sektion takia, niin perheelle sanotaan usein: ”Luojan kiitos tehtiin sektio, mieti mitä olisi voinut tapahtua jos olisit synnyttänyt alateitse!”.

Kätilöt ovat uusi juttu Brazialiassa (ja käsittääkseni muuaalla latinalaisessa amerikassa). Perinteisiä (trad.) kätilöitä on ollut, mutta vasta hiljattain kätilöt on saaneet luvan työskennellä sairaaloissa!

Kotisynnytys on ollut kiellettyä, mutta ei kuitenkaan laitointa. Naiset nousivat tämänkin asian suhteen kampanjoimaan voimakkaasti!

Marcos sanoi, että todellisuudessa naisilla on kaksi vaihtoehtoa:

1. synnyttää sektiolla

2. synnyttää alateitse yksin, sängyllä maaten, ilman riittävää kivunlievitystä

Ei siis vaikea miettiä miksi he valitsevat kehutun sektion synnytystavaksi. :/

Tässä vielä video, jonka Marcos näytti siellä luennolla…

 

BIRGITTA

WHO:n mukaan tällä alueella jolla hän oli, on seitsemän valtioita, joista Angola on yksi. Näiden valtioiden alueella oli 84 000 synnytystä vuonna 2009, joista sektioita 8,8%. Kohtuun kuolleita vauvoja 3,7% ja äitiyskuolleisuus 0,3%. Birgitan mukaan naiset tulivat sairaalaan vasta sitten kun oli jo todella vaikeita oireita tai puolikuollut.

Angolassa ongelmana  on teiniraskaudet ja se ettei naiset halua sairaaloihin. Yhtenä syynä erityisesti alkuasukkailla oli mm. se, että sairaalassa joutuu riisumaan heidän perinteiset asut ja korut. Monetkaan eivät halunneet sitä tehdä. Toinen juttu oli sisätutkimukset joita he eivät halua ja taas sairaalassa ei voinut synnyttää ilman niitä.

Raskauden seurantaan tuli 70-80% raskaana olevista ja tavoitteena oli löytää riskiraskaudet. Sairaalaan synnyttämään tulevien määrä oli huomattavasti pienempi.

Angolassa kätilöt tekevät imukuppisynnytyksiä hyvällä menestyksellä. Leikkurihoitajat tekivät sektiot vielä 2011 vuoteen asti. Birgitta sanoi, että siellä oli tärkeää kouluttaa väkeä hyvin myös vaativampiin tehtäviin (esim. juuri kätilöille imukuppi ja hoitajille sektio). Sairaaloissa ei kuitenkaan ollut välttämättä tarvikkeita ja lääkkeitä tarpeeksi. Perheet saattoivat joutua itse ostamaan kertakäyttöhanskoja tai lääkkeitä.

Äitien kuolinsyitä oli

1. Paludismo (malarian vaikea aste)

2. Raskausmyrkytys

3. Verenvuoto

4. Kohdun repeämä

5. Endometrioosi

6. Abortti

Naisten tullessa huonokuntoisina sairaalaan, oli haaste selvittää onko kyseessä paludismo vai raskausmyrkytys. Niiden hoito on täysin erilainen, joten oikea diagnoosi on tärkeää. Paludismossa malaria hoidetaan ensin ja sitten vasta voi synnyttää. Vakvassa raskausmyrkytyksessä taas synnyttäminen mahdollisimman pian on tärkeintä.

Birgitta kertoi, että Angolassa oli käytössä symphysiotomy, jos vauva ei meinannut synty imukupin avulla. Siinä häpyluiden välissä oleva liitos  viilletään poikki paikallispuudutuksessa. Sillä saa Birgitan mukaan 10-15% lisää tilaa, mutta sen jälkeen naisen jalkoja ei saa päästää liian auki toisistaan. Tapana oli sitoa ne liinalla niin, ettei ne pääse liian auki. Toimenpiteen/synnytyksen jälkeen pitää maata sängyssä 2-3 päivää ja sen jälkeen saa alkaa kävelemään.

Birgitta sanoi, että tämä toimenpide on ollut huonossa maineessa, mutta hänen mielestään on ihan hyvä keino jos tosiaan vauva ei imukupilla synny. En huomannut kysyä tarkennusta, että onko tämä vain siinä tapauksessa, ettei voida syystä tai toisesta tehdä sektiota. Birgitta suositteli tätä käytettäväksi tarvittaessa myös Suomessa. Paikalla oli siis pääasiassa lääkäriopiskelijoita, jokunen kätilöopiskelija ja muuta yleisöä.

Symphysiotomy ei ollut itselleni ennestään tuttu asia, mutta nyt kun siitä vähän tässä lueskelin sieltä täältä, en voi muuta kuin järkyttyneenä pohtia miksi ihmeessä hän siitä opiskelijoille luennoi! Olisi ainakin teroittanut sitä, että se on käyttökelpoinen jos todellakin on jossain Afrikassa ilman muita apuja ja mitkään muut keinot ei auta. 2015 vuonna on tietoa ja taitoa muihin tapoihin, jotka eivät ole niin haitallisia naisille. Huh huh. Aikamoista. Voin vain kuvitella millaisia liitoskipuja tuollaisen jälkeen voi olla…

Irlannissa männä vuosina käytetyn symphysiotomyn seurauksista tuli vastaan tällainen lehtijuttu:

Symphysiotomy – Ireland’s brutal alternative to caesareans

Tämmöinenkin näky olevan: #SOS / Survivors of symphysiotomy

 

JUKKA

Suomen tilastot näytti hyviltä verrattuna edellisiin. Sairaaloiden väliset erot oli joissain jutuissa aika isotkin, mutta eipä niistä tällä kertaa enempää.

Jukka kertoi, että kätilöillä on aika paljon vastuuta ja oikeuksia. Esimerkiksi oksitosiinia saa laittaa itsenäisesti. Tähän Jukka kommentoi, että ”välillä antaavat liikaakin”.

Obstetriikan haasteiksi tai kehityskohteiksi hän oli laittanut mm. lisääntyvät perussairaudet ja esim. raskausdiabetes, perheen ja työn yhdistäminen, yhteistyö kätilöiden kanssa. Jukka myös pariin kertaan puhui haasteesta saada sairaalasynnytykset ikäänkuin houkutteleviksi. Tämän käsitin viittaukseksi kasvaviin kotisynnytysmääriin ja medikalisaation lisääntymiseen.

Luennoista ylipäätään jäi päällimmäiseksi erityisesti Brazilian ja Suomen kohdalla se, että naiset haluavat hyvää palvelua ja tutun henkilön avustamaan synnytyksessä! Naiset äänestää jaloillaan, jos vain taloudellisesti mahdollista.

Loppukeskustelussa Marcos sanoi vielä, että ”naisille on kerrottava faktoja, antaa hänen kehon tehdä se työ ja luotava häneen uskoa”! Oli upeaa kuulla se synnytysLÄÄKÄRIN suusta. :)

Ethän häiritse synnytysrauhaa, doula/kätilö/tukihenkilö!

Olen usein miettinyt hoitotyötä, kätilön ja doulan työtä ja sitä mikä siinä on olennaista. Aika paljon on ajatukset vuosien aikana muuttuneet…

Muistan kuinka silloin sairaanhoitajaksi opiskellessa oli innoissaan hoitotyön kädentaitojen oppimisesta ja tokihan ne vastuullisessa työssä oli/on tärkeitä, kun on ihmisten terveydestä kyse. Doulaksi ryhdyttyäni kävin alkuvuosina paljon erilaisia koulutuksia, joista keräsin itselleni doulan kädentaitoja. Ajattelin silloin, että ne on tarpeen eikä ilman niitä ole hyvä doula. Kuitenkin tässä viimeisten vuosien… ehkä 2-3 vuoden aikana olen koko ajan enemmän ja enemmän tullut siihen tulokseen, että ne ei kuitenkaan ole se oleellisin juttu, ainakaan doulan työssä.

Sairaanhoitajana totta kai jos työskentelee erityisesti somaattisella puolella, on osattava tietyt asiat ettei vaaranna potilaan henkeä. (Toki muuallakin, mutta somaattisella puolella hoitotoimenpiteitä ym. on moninverroin enemmän.) Samoin kätilön on osattava tietyt kädentaidot myös. Sieltä nouse juuri sen ammatin erityisosaaminen ja ammattitaito mitä muilla ei ole ainakaan siinä laajuudessa. Tästä huolimatta ei kuitenkaan voi unohtaa sen muun ammattitaidon merkitystä! Ei kätilön, ei sairaanhoitajan eikä doulan… Asiakkaan/potilaan kohtaaminen on kuitenkin se merkityksellisin asia. Esim. keskustelu ja havainnointi on tärkeitä, jotta osataan olla oikealla tavalla avuksi oikeaan aikaan.

synnytysrauhaUsein vaarana on se, että tehdään liikaa! Ollaan liian innokkaita niiden omien kädentaitojen kanssa eikä pystytä hillitsemään itseä. :) Itseasiassa pahimmillaan liika innokkuus tai ajattelemattomuus voi tehdä isoakin hallaa! Alkuun ei malta olla käyttämättä ja näyttämättä niitä uusia taitoja ja joskus se voi jäädä rutiiniksi päälle. Tottuu tekemään ja olemaan aktiivinen. Sitä on hyvä huomioida itsessään, että millainen on ja mitä tekee. Tai että miltä tuntuu olla tekemättä mitään? Pelottaako? Onko turvallisemman tuntuista tehdä jatkuvasti jotain? Onko tehdessä sellainen olo, että on enemmän avuksi ja hyödyllisempi? Vaikka ei välttämättä olisi tarpeen tehdä niin paljon?

Latvialainen synnytyslääkäri & kätilö Dina Ceple kertoi, että heillä on siellä Latviassa kolmevuotinen doulakoulutus, jossa vasta viimeisenä vuonna opetetaan niitä konkreettisia doulaustaitoja. Minusta se on aivan loistava juttu! Varsinkin hätähousuille (tekee ensin ja ajattelee vasta sitten), jollainen olen itsekin ollut, on hyvä että tekeminen tulee vasta kun suurin alkuinnostus on laantunut. Pohjalle on kerätty tietoa ja ehditty pohtia monia asioita rauhassa, ennen kuin ”ryhdytään toimiin”.

Penny Simkinin luennolla (keväällä 2015) hän puhui siitä, että ”ole mallina”. Eli näytä synnyttäjälle, että kaikki on hyvin ja hän pärjää hienosti esimerkiksi sillä, että istut rauhassa ja juot teetä/neulot. Toki jos synnyttäjä tarvitsee/kaipaa apua, niin tottakai sitä annetaan. Silloin kun kaikki on hyvin ja synnyttäjällä hyvä meininki omassa juttussaan, niin annetaan hänelle synnytysrauha. Ei siis tyrkytetä tai kysellä esim. haluaako hierontaa, vaan annetaan naisen olla aktiivinen. Toki tuntosarvet on oltava pystyssä ja myös tarpeen mukaan tarjottava apua tai oltava aloitteellinen. Ajatuksena se, että annetaan naiselle todellinen synnytysrauha, mutta ei kuitenkaan jätetä oman onnensa nojaan. Ollaan läsnä, mutta ei häiritä.

Usein kätilöt arvostelevat doulia ja doulat kätilöitä siitä, että mitä he tekevät synnytyksessä (tai jättävät tekemättä). Minusta on tärkeää, että molemmat ryhtyvät tarkastelemaan omaa toimintaansa ja pitävät huolen siitä omasta tekemisestä. Tai siis tässä postauksen aiheessa siitä, että eivät tee liikaa ja sillä tavalla puutu synnytykseen. Oman toiminnan kriittinen tarkastelu aika ajoin on tärkeää, jotta pystyy tarvittaessa puuttumaan omaan toimintaan tai työskentelyfilosofiaan.

Kaikille tukihenkilöille on tärkeää pitää mielessä synnytysrauhan/-kuplan merkitys ja haavoittuvuus. Hyvin pienetkin asiat tai ihan yksittäinenkin pieni asia saattaa poksauttaa kuplan rikki ja tehdä hallaa enemmän tai vähemmän. Olkaamme siis herkin aistein läsnä, koska se on se tärkein juttu synnyttäjän tukemisessa.

 

PS. Tein viikonloppuna muutaman uniikin kauppakassin ja ne on nyt verkkokaupassa ostettavissa! :)

IMG_6957

Synnyttäjän perustarpeet – pyramidi

Lupasin aiemmassa Yhteistyössä: kätilöt ja doulat – postauksessa, että palaan pyramidiasiaan tarkemmin toisella kertaa. No nyt on sen aika.

Tässä alla on nyt se sama pyramidi, mutta kuvaan on vielä lisätty jokaisen pyramidin palikan lisätietoja. Tämä on siis suomennettu Penny Simkinin Pyramid of birth priorites -pyramidista ja sitä on vähän mukaeltu Maslowin tarvehierarkiaa käyttäen.

pyramidi_isompi_pinggiEdelliseen postaukseen liittyen tuli kysymys, että miksi kätilön alueeseen ei kuulu arvostus. ”Eikö kätilönkin tulisi kannatella synnyttäjää näillä kaikilla pyramidin tasoilla, jotta synnyttäjä voisi parhaiten toteuttaa itseään synnytyksessä?” Vastaukseni siihen on: ”Tuohon Arvostus -kohtaan liittyy itsekunnioitus ja muiden osoittama arvostus. Nämä rakkaus ja arvostus kohdat on syvällisempiä ja intiimimpiä kuin turvallisuus ja fyysiset tarpeet. Totta kai niin doula kuin kätilö vaikuttaa osaltaan noihin kaikkiin, mutta kätilön ja doulan työ ja rooli on erilainen ja painottuu eri tavoin.

Toivon, että tuon pyramidin avulla hahmottuu paremmin kummankin roolin pääpainopisteet. Valtataistelujen aika on ohi! Minusta on ihan älytöntä, että synnyttäjien tarpeisiin vastaamista on rajoitettu (ja rajoitetaan joissain paikoissa edelleen), vaikka tutkimustenkin mukaan doulasta on synnyttäjille ja synnytyksen lopputulokselle paljonkin hyötyä. Vaikka ymmärrän kyllä, että uudet asiat pelottaa ja muutos asenteissa on hidasta. Ymmärrän myös huolen synnyttäjien suojelemiseen liittyen (monet ajattelee, että heitä täytyy suojella kun eivät osaa pitää puoliaan), mutta sekin asia kannattaisi enemmin puhua auki kuin vain vastustaa.

Kätilöllä ja doulalla on todella siinä omassa roolissaan ja osaamisessaan omat painopisteet. Tässä kohtaa pakko sanoa myös se, että vapaaehtoisdoulissa on hurjan paljon eroja!

Kotisynnytyksiin liittyen kätilön rooli ja  työskentelytapa on toisenlainen kuin sairaalasynnytyksissä, jolloin minun mielestä kätilön alue usein laajentuu tuosta pyramidista olleesta alueesta. Tuttu kätilö, raskausajasta synnytykseen ja aina synnytyksen jälkeiseen aikaan asti, pystyy luomaan syvemmän suhteen asiakkaaseen kuin ”random ”kätilö, joka on mukana matkalla vain pienen osasen. Pyramidin ylempien tasojen toteutumisessa auttaminen/tukeminen onnistuu tutun kätilön kanssa pidemmässä asiakassuhteessa todennäköisesti paremmin. Silti kätilön pääasiallinen toiminta on fysiologisten tarpeiden ja turvallisuuden alueilla myös kotisynnytyksissä.

Idea tämän pyramidin luomiseen Pennyllä oli sen esiin tuomisella, että synnytyksessä on kyse muustakin kuin vain äidin ja vauvan selviytymisellä hengissä/terveenä. Omaan synnytykseensä pettyneille tai synnytyksestään traumatisoituneille sanotaan usein, että ”olisit vain tyytyväinen, tehän olette molemmat elossa”. Suomessa on äitiys- ja vauvakuolleisuuslukemat maailman lukuja verraten todella matalat, yhdet ”parhaista”. Muutenkaan Suomessa ei ole synnytyksen suhteen uhkia tai selviytymiseen liittyviä vaaroja, kuten sodat tai muut konfliktit, huonot tilat, jne. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on täydet mahdollisuudet vastata synnyttäjän tarpeisiin jokaisella tasolla, jos niin halutaan.

There´s more to birth than coming out of it alive! -Penny Simkin

Toivon, että tuo pyramidi ja sen eri kohtien/tasojen pohtiminen nostaisi naisten kiinnostusta omaa synnytyskokemusta kohtaan. Toivon myös, että mahdollisimman moni löytäisi sen  potentiaalin voimaantumiseen naisena, äitinä ja puolisona(kin), minkä synnytyksen myötä on mahdollista kokea! Synnytys voi oikeasti olla todella upea ja voimaannuttava kokemus. Synnytyskokemuksen muodostumiseen voi vaikuttaa jo etukäteen ja tuo pyramidin tasojen tutkiskelu ja pohdinta omaan elämään liittyen, voi olla siinä yksi keino.

Lueskelin tässä samalla Pennyn luentojen muistiinpanoja. Olen aiemminkin kirjoittanut niistä tänne…
osa 1
osa 2
osa 3
Täytyy itsekin lukea ne vielä läpi ja katsoa onko vielä jotain mistä voisin teille jakaa jotain uutta. :)

 

Mahdottomat synnytyskeskustelut

Miten synnytysasioista voi keskustella normaalisti somessa (tai livenä)? No ei mitenkään.

Tätä ei sitten kannata lukea juuri NIIDEN silmälasien läpi, joista tässä yritän kirjoittaa. 😉

Jos doulana tai jonain muuna synnytysalaan liittyvänä ammattilaisena juttelet kätilön tai synnytyslääkärin kanssa, niin ethän SINÄ mitään mistään tiedä. Tai ainakin sinun on muistettava heti sanomasi perään liittää vähintään 10 tutkimusviitettä aiheesta ja lisättävä ”Sanon tämän hyvässä hengessä, enkä vastusta kätilöitä tai synnytyslääkäreitä!”.

Tai jos puhuu doulien kanssa tai doulat keskenään, niin pitää pitää kieli keskellä suuta ettei suututa vapaaehtoisdoulia tai ammattidoulia tai jopa molempia, riippuen siitä mihin ryhmään itse kuulut tai oletko ei-doula. Tai aiheesta riippumatta pitää lopuksi mainita ainakin, että ”kaikkien doulien työ on yhtä arvokasta”.

Sitten taas jos juttelee maallikkonaisten kanssa, niin jos erehtyy sanomaan sanasenkaan luonnollisen tai edes normaalin fysiologisen synnytyksen puolesta, niin pitää aina muistaa vastapainoksi sanoa, että ”mutta tietysti lääkkeille ja toimenpiteille on paikkansa”. Tai jos satut innoissasi hehkuttamaan ihania synnytyksiä, kehon kykyä synnyttää ja voimakkaita naisia, niin älä vaan unohda mainita, että ”ei  kannatta syyllistä itseään jos oma kokemus onkin ollut pettymys”. Tai jos puhut siitä kuinka yllättävän paljon synnytystraumoja naisilla onkaan ja usein suurin syy on se, että ovat tulleet huonosti kohdelluiksi, niin pakko perään vielä huikata ”mutta kyllä niitä hyviäkin synnytyksiä ja kätilöitä on”. Muuten saa selitellä taas kymmennen kommentin verran sovitteluviestejä.

Eli kun keskustelet somessa tai livenä… puhu niin kuin poliitikko (paitsi ei persut 😉 ). Eli ympäri pyöreästi niin ettet vaan pyllistä vahingossakaan mihinkään suuntaan. Jokaisen kommentin jälkeen pyydät jo valmiiksi anteeksi sitä jos joku mahdollisesti saattaa jostain väärin tulkitusta sanastasi loukkaantua. Tai anteeksi sitä jos omasta kokemuksestasi kirjoittaessa annat toisten ymmärtää, että tiedät enemmän jotain itsestäsi kuin muut. Tai anteeksi sitä, että haluat itsellesi muuta tai jopa parempaa (herranjestas sentään miten ylimielistä ja yltioptimistista) mitä nyt on äitiyshuollolla tai synnytystenhoidossa tarjota.

mietelause

Raskaus, synnytys, imetys ja äitiys on aiheita, jotka uppoa niin syvälle omaan ihmisyyteen ja olemiseen, että tunteet nousee enemmän tai vähemmän aiheesta riippuen. Nettissä huomasin yllä olevan The Mind Unleashed:in kuvan, jonka poikkeuksellisesti lainaan tähän. Oli niin osuva aiheeseen liittyen.

Niin ja nyt sitten tähän loppuun pitäisi laittaa se selittely kommentti niiden väärinymmärrysten ja loukkaantumisten välttämiseksi. Ettei kellekkään jää epäselväksi, että tämä oli ironiaa aamutuimaan. 😀

 

Yhteistyössä: kätilöt & doulat

Tässä tekstissä myös Synnyttäjän tarpeet- pyramidi.

Olin tällä viikolla paikallisella synnytyssairaalalla kätilöiden ja doulien yhteisessä tapaamisessa. On todella hienoa, että sellainen järjestettiin nyt jo toista kertaa. Yhteisessä tapaamisessa on mahdollisuus jakaa kokemuksia, kertoa käytännöistä ja esimerkiksi hälventää douliin liittyviä uskomuksia. Itseasiassa kaikki kätilöt eivät edes tiedä mitä doulat ovat ja mitä he tekevät. Monestakin syystä tapaamiset on todella tärkeitä molemmille. Niillä voi olla merkittävä vaikutus yhteistyön kehittymiseen parempaan suuntaan.

Tapaaminen meni muuten minun mielestä ihan hienosti, mutta… paikalle ei tullut  synnytyssalien kätilöistä KETÄÄN! Paikalla oli vain kolme tapaamisesta vastuussa olevaa kätilöä, joista yksi oli osastonhoitaja. Kätilöiden kiinnostamattomuus oli surullinen yllätys doulille, joita oli paikalla eri tahoilta yhteensä 15-20?.  Yksi työvuorosta kotiin lähtevistä kätilöistä jäi muutamaksi minuutiksi juttelemaan, kun kollega sai hänet hetkeksi siihen jäämään. Olimme siis heidän kahvihuoneessa jossa kyllä kävi kätilöitä, mutta vain tuomassa tai hakemassa eväitään ja kassejaan (vuoron vaihto ehti olla siinä tapaamisen aikana).

staircase-274614_640

Erään kahvihuoneessa poikenneen kätilön reaktiosta jäin miettimään kätilöiden suhtautumista douliin. Tiedän erään pääkaupunkiseutulaisen kätilön kritisoineen rajusti kollegoidensa negatiivista suhtautumista ja puheita douliin liittyen. Usein nuiva suhtautuminen douliin liittyy tietämättömyyteen, mutta ei se kokonaan sitä ole. Asenteissakin on monenlaista. Osalla saattaa olla douliin liittyen pettymyksiä oman työhön liittyvän täyttymyksen toteutumisen suhteen. Esimerkiksi viime vuoden tapaamisessa eräs nuori kätilö tuotti, että perheen tullessa doulan kanssa tiiviinä tiiminä synnyttämään, tuntuu kätilönä vaikealta hypätä siihen lennosta mukaan. Onhan se täysin eri tilanne olla apuna vieraan perheen synnytyksessä kuin edes yhden tapaamiskerran jälkeen. Siinä mielessä doulalla on ”erityisasema”, kun on tavannut lähes poikkeuksetta perheen ainakin kahdesti.

Yksi asia mikä saatta myös vaikuttaa kätilöiden suhtautumiseen on se, että doulia on hyvin erilaisia! En tarkoita persoonia vaan sitä, että osa doulista ei ole välttämättä perehtynyt synnytyksiin millään tavalla ja osa taas ovat ammattidoulia tai ammattimaisesti toimivia vapaaehtoisdoulia, joilla on usein hyvinkin paljon koulutusta taustalla ja osaamista olemassa. Joskus todella harvoin doulan toiminta ei välttämättä ole ollut ihan ”ajan tasalla” oman roolin ja muun tilanteen kanssa, ja se tai tarinat siitä, voivat värittää kätilöiden suhtautumista muihin douliin. Tosin en tiedä onko doulatoiminnan kehityttyä ja kasvettua ollut näitä enää viime aikoina ollenkaan.

Mietin myös, että asenteiden muutosta ja parempaa yhteistyötä kätilöiden ja doulien välillä saattaa hidastaa terveydenhuollossa vallitseva ajatus siitä, että ”ammattilainen tietää paremmin”. Tämä ajatus tuo ylimielisyyttä ja hoitotyössä aidon kohtaamisen ja kokonaisvaltaisen hoidon toteutumisen yksi oleellinen osa nöyryys saattaa jäädä uupumaan. Totta on myös sekin, että doula saattaa kompastua tuohon samaan ellei ole itsensä kanssa tarkkana.

Perheen tai doulan keräämää tietoa ei minusta ole varaa eikä saa vähätellä tai aliarvioida, koska se voi olla ihan yhtä arvokasta, paikkaansa pitävää, relevanttia ja joskus jopa tuoreempaa kuin ammattilaisten.

Ammattilaisilla on koulutuksen ja kokemuksen tuomaa tietoa, jota ei maallikolla niin paljon ole, mutta fakta on se, että asiat ei ole musta-valkoisia. Tarkoitan sitä, että jokaisen hoitohenkilökuntaan kuuluvan ihmisen itselleen keräämä tieto ja taito on vain pieni otos kaikesta mahdollisesta tiedosta, toimintatavoista, ym. Jokainen kätilö, lääkäri ja lastenhoitaja kerää ja päivittää ammattitietoutta omista mielenkiinnon lähtökohdista ja omasta hoitotyön näkökulmastaan. Perheen tai doulan keräämää tietoa ei minusta ole varaa eikä saa vähätellä tai aliarvioida, koska se voi olla ihan yhtä arvokasta, paikkaansa pitävää, relevanttia ja joskus jopa tuoreempaa kuin ammattilaisten. On myös muistettava, että erityisesti äidin keräämä tieto koskettaa yleensä hänelle merkityksellisiä ja tarpeellisia asioita.

* Lisäys: Tietoon (myös kokemusperäiseen) liittyy sekin, että kätilöllä on totta kai tietoa hänen ammattiin liittyvistä ja ammattitaitoon kuuluvista asioista kun taas doulalla (varsinkin ammattidoulalla) hänen oman alueensa tietoa ja kokemusta. Joiltain osin ne menevät limittäin/päällekäin ja osa taas on kummankin omaa erityisosaamista/asiantuntijuutta. Minusta tätä pitäisi rohkeammin hyödyntää! En tiedä onko kukaan tai mikään taho aiemmin listannut näitä eroja ja yhtäläisyyksiä, jotka selventäisi tätä asiaa erityisesti niille joille se on vielä epäselvä?! Toki jotain eroa tulee ilmi myöhemmin tekstissä olevasta pyramidista. (8.11.12015)

Tarkoitan tässä esimerkiksi sitä, kun jokaisella synnytysyksiköllä on omat toimintatapansa eikä välttämättä nähdä niiden ulkopuolelle. Hyvänä esimerkkinä välittömän ihokontaktin mahdollistaminen heti sektion jälkeen jo leikkurisssa. Jo pitkään on tiedetty sen edut ja se miten se on mahdollista toteuttaa, mutta edelleen se on monessa paikkaa kielletty tai hyvin harvinaista.

Doulan suhtautumiseen kätilöä kohtaan voi myös vaikuttaa hyvin moni asia. Eniten varmaan edelliset kokemukset kätilöistä ja kuullut tarinat ko. synnytyssairaalan kätilöiden suhtautumisesta douliin. Yhteistyön sujumista auttaa molempien, kätilön ja doulan osalta se, että he olisi tavannut toisensa ennenkin. Luottamus alkaa kasvamaan parhaiten silloin kun on oltu yhdessä synnyttäjän apuna hyvällä menestyksellä.

Tein Kätilöiden työkirjaa varten tällaisen pyramidin, jossa suomensin Penny Simkinin Pyramid of birth priorites -pyramidin ja mukailin sitä Maslow´n tarvehierarkian kautta vähän lisää (ne näkyvät isommassa pyramidi kuvassa, jonka julkaisen toisessa postauksessa myöhemmin). Pyramidi kuvaa hyvällä tavalla synnyttäjän tarpeita ja doulan & kätilön roolin eroa niihin liittyen.

pyramidi_värikäs_300dpi_CMYKTeen toisella kertaa noista synnyttäjän perustarpeista ja pyramidin eri kohdista laajemman kirjoituksen, mutta halusin laittaa tuon kuvan myös tähän. Ehkä se auttaa hahmottamaan paremmin sitä millä alueilla kätilöt ja doulat toimii. Ympyrät ovat tarkoituksella limittäin, koska doulan työhön liittyy osittain myös turvallisuus ja kätilön toimintaan rakkaus.

Doulan työn arvostuksesta vielä sen verran, että arvostus ei nouse niin kauan kun
a) sitä tehdään ammattimaisesti vapaaehtoisina ( Se on naisten palkkakuoppa, jossa tehdään doulan työtä ammattimaisesti ilmaiseksi. Vapaaehtoispohjalta tehtävä doulan työ on asia erikseen ja sille on myös oma paikkansa.)
b) kätilöiden uskomuksia tai tiedon puutetta ei korjata
c) perheille ei kerrota tarpeeksi kuinka vaativaa doulan työ oikeasti on

Tuosta doulien palkkakuopastakin haluan kirjoittaa toiste enemmän, mutta nyt on pakko lopettaa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tunnelmat synnytysteemaillasta Tampereelta

Meillä oli Tampereella tänään Aktiivinen synnytys ry:n synnytysteemailta, jonka aiheena oli vesisynnytys. Mukana keskustelemassa oli ihana, reilusti yli 30 vuotta kätilönä ollut Sirpa. Olipa kyllä todella kiva ilta! Sirpan kokemuksia ja kertomuksia olisi kuunnellut pidempäänkin. Oli myös kiva huomata esikoista odottavien kynien sauhu, kun kirjoittivat yhteisistä keskusteluista muistiinpanoja. :)

Päällimmäisenä itselle jäi mieleen se suuri kunnioitus ja ihailu tätä Sirpaa kohtaan. Hän itse sanoi, että ”olen kätilö hautaan saakka”. Lisäisin vielä siihen, että ”SUURELLA SYDÄMELLÄ JA AMMATTITAIDOLLA”. Hänen olemuksesta ja puheista huokui kokemus, viisaus, kunnioitus, luonnollisuus ja rakkaus kätilön työhön, synnyttämiseen ja perhelähtöiseen hoitotyöhön. Juuri näitä kätilöitä tarvitaan lisää! Kätilöitä, jotka avustavat synnytyksissä naista ja perhettä kuunnellen ja aistien, tiiminä heidän kanssaan, fysiologiaan luottaen ja sitä tukien.

Vesisynnytyksistä puhuttiin ja siitä jäi mieleen se, että veteen voi mennä silloin kun äiti niin haluaa! Kohdunsuun ollessa 4-5cm veteen mennessä ei vesi välttämättä lopauta synnytysaaltoja niin paljon kuin aiemmassa synnytyksen vaiheessa. Sirpa sanoi, että senttejä enemmän vaikuttaa synnytysaaltojen laatu. Silti vaikka synnytys olisi alkutekijöissään, niin altaaseen voi mennä jos niin haluaa.

Arvelen, että Sirpa on yksi suomen eniten vesisynnytyksiä hoitaneista kätilöistä. Hänen kokemuksensa mukaan vesisynnytykset ovat olleet kauniita ja sujuneet hyvin. Vauvat ovat synnyttyään rauhallisia eivätkä juuri itke ja silti hyvä puna nousee pian iholle. Samaa vesisynnytysten helppoutta on puhunut Saksan Midwifery Todayn konfrensseissa Cornelia Enning.

Nyt on ihan pakko lopettaa ja mennä nukkumaan! Huomenna tulee ystäväni masumaalaukseen ja sitä ennen pitää käydä mm. katsomassa tilaa synnytyslaulukursseja ym. varten. Ehkäpä saatte jo huomenna jonkun maistiaiskuvan maalauspuuhista… :)

Laitan tähän loppuun vielä yhden musiikkivideon. Olen viime aikoina luovuuden ja kirjoittamisen tukena käyttänyt entistä enemmän musiikkia  ja erityisesti ihan uusia tuttavuuksia. Niin kuin esimerkiksi se Laura Moisio, jonka musiikki video oli Latvian kotisynnytyksiä koskeneessa postauksessa. Tänään kuulokkeissa on soinut Bence Peter pianoineen. <3

PS. Seuraava synnytysteemailta Tampereella on marraskuun ensimmäinen tiistai klo 17.30 Tampereen Napapiirillä. Aiheena silloin synnytys huonon kokemuksen jälkeen. Muiden paikkakuntien synnytysteemaillat löydät Aktiivinen synnytys ry:n nettisivuilta.