Kätilöntyössä Suomen synnytyskulttuuri näkyy konkreettisesti

Helsingin Sanomissa oli tänään lehtijuttu kätilön työstä. Järkytyin kun näin millä otsikolla ja kuvalla se on julkaistu esim. internetissä. Eilisestä lähtien olen seuraillut parissa FB-ryhmässä artikkelista noussutta keskustelua ja monien kanssa olen saamaa mieltä… esimerkiksi siinä, että toivon ettei yksikään esikoista odottava lukisi sitä.

Artikkeli oli joo ihan realistinen kuvaus kätilön työstä ja työvuoroista, mutta hyvin kylmä, kipuun keskittynyt ja medikalisoitunut versio. Toimittaja oli minusta kirjoittanut sen periaatteessa ihan ok:sti, jos olisi ollut kyse ihan jostain muusta työstä tai ammatista kuin hoitoalan työstä johon kuuluu oleellisina kaikkea muuta kuin tietokone, välineet ja tilastot. Kätilön työn upeudet jäi uupumaan tekstistä oikeastaan kokonaan.

En kritisoi lehtijutussa olleita kätilöitä. En tunne heitä, eikä tuon artikkelin perusteella voi vetää johtopäätöksiä heidän työskentelystä tms. Harmittelen eniten sitä, että tuolla tunnelmalla ja näkökulmalla kirjoitettu artikkeli saa niin paljon palstatilaa ja näkyvyyttä. :/ Saman artikkelin olisi voinut kirjoittaa niin eri tavalla! Toisaalta harmitusta nostaa se, että se oli ihan totta… kaikki se arkisuus, kiire, kliinisyys ja toimenpiteet. Kaikki ne on läsnä tämän hetken synnytyskulttuurissa.

Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa?

Pääkaupunkiseudun synnäreillä on alkamassa projekti jossa ajetaan ajatusta: ”kotisynnytys sairaalassa”. Sen toteutumiseen käytännössä on ihan julmetun pitkä matka. Saati, että koko muu Suomi seuraisi perässä. Jo nyt kätilöillä olisi käytettävissä paljon esim. fysiologista synnytystä tukevia keinoja, mutta ei niitä juurikaan käytetä. Kotisynnytys sairaalassa vaatii kätilöiltä paljon muutosta asenteessa todelliseen äitilähtöisyyteen, hands off -meininkiin, naisen kykyyn luottamista, naiseen ja häneen perheenseen ”rakastumista”, ym. Tämä nykyinen systeemi ei vain taivu siihen. Kuinka kätilö voi hullaantua perheeseen, jota ei tunne entuudestaan? Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa? Mietin myös, että onko kätilöt edes valmiita? Miten voi toteuttaa sairaalassa ajatusta ”kotisynnytys sairaalassa” jos ei edes ole hajuakaan siitä millasia kotisynnytykset ovat ja miten kätilön rooli ja toiminta niissä eroaa sairaalassa toimimiseen?

mammy-331712_1280

Artikkelissa sanottiin, että joka viides synnytys käynnistetään. Se on ihan pirun paljon! Tilastoissa olisi monessa muussakin kohtaa parantamisen varaa.  Taysissa on ollut Mariski-ohjelma käytössä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan HUS:n alueelle tekemässä Noriski-käytänteitä. Tämä on hyvä suunta! Valtakunnallisesti kattavat ohjeet olisi vielä parempi. Olisi mielenkiintoista nähdä pystyykö tilastoissa huomaamaan eroa esim. Mariskin käyttöön oton jälkeen. En voi olla sanomatta, että tämä Suomen synnytyskulttuurin näkökulma tulee esille noissa ohjeiden nimissäkin… -RISKI! Synnytys ei ole lähtökohtaisesti RISKI… mutta ei näköjään Suomessa. 😉

Jotkut HS:n artikkeliin nostetut kommentit nosti päässäni hälytyksen ”älä sano noin, vaan ennemmin näin!”. On pieni, mutta merkittävä ero sillä mitä ja millä tavalla sanoo. Esim. ”ei ole mitään hätää” on tunnetusti huono valinta, koska hätä-sana tuo negatiivisen merkityksen siihen. Sen sijaan voi sanoa paljon kaikkea muuta.. vaikka ”kaikki on hyvin”, ”menee hienosti”, jne.   Usein voi olla vaikea tunnistaa kuinka itse asiakkaille puhuu ja joskus voi olla vaikea keksiä tilalle joku muu tapa sanoa. Vaikka tämä voi tuntua vähäpätöiseltä asialta, niin ei se ole. Sanoilla voi olla todella suuri merkitys erityisesti siihen nostaako se naista vai herättääkö se huolta, epäilyksen omaan jaksamiseen/kykyihin/ym. tai kuilua yhteistyöhön.

Erityisesti yksi kohta artikkelissa erottui joukosta:
”Synnyttäjät ovat muuttuneet vaativiksi. Moni valmistautuu synnytykseen kuin lukisi tenttiin: googlaa, tekee muistiinpanoja ja kokoaa sopivia soittolistoja. Kun tällaiset naiset tulevat sairaalaan, he ajattelevat tietävänsä paljon.” (Lainaus on siitä HS:n artikkelista)

Mietin, että kenen päästä tämä kappale oikein tuli? Synnytykseen valmistautuminen on todella tärkeää ja merkityksellistä monin eri tavoin. Se auttaa saamaan toivomansa synnytyskokemuksen, helpottaa osallistumista päätöksen tekoon synnytyshetkellä, jne. Jokainen valmistautuu omalla tavallaan ja niin kuin kätilö Anu Lampinen hienosti viikko sitten Aktiivinen synnytys ry:n seminaarissa sanoi: ”Nainen määrittelee sen miten haluaa valmistautua synnytykseen!”. Jokainen nainen ja perhe on erilainen ja myös synnytykseen liittyvät toiveet ja tavoitteet on erilaisia. Niitä pitää kunnioittaa! Jokainen nainen on kehonsa ja elämänsä asiantuntija. Se on kaiken lähtökohta ja luulis kätilöiden ymmärtävän sen.

Toisaalta ymmärrän mitä tuolla kommentilla on ehkä yritetty sanoa. Kun tietoa ei ole tarpeeksi saattaa sekoittaa asiat tai ei ymmärrä miten toiveet liittyvät toisiinsa. Luulen sen olevan yksi syy siihen, että jotkut ammattilaiset haluavat synnytyssuunnitelmat tehtäväksi vain ammattilaisten kanssa. Esim. eräs äiti mietti kannattaako ottaa synnytyksen jälkeen ”se rokote”, kun hänellä on Rh- ja vauvalla Rh+. Kyseessähän ei ole rokote, vaan anti-D-immunoglobuliini pistos, jonka tarkoituksena on suojata äitiä vauvan punasoluilta, joita tavallisesta synnytyksen aikana äitiin siirtyy. Immunoglobuliinin avulla turvataan seuraavat mahdolliset raskaudet. Lisätietoja voi lukea helposti tästä ja teoreettisemmin tästä.

On tärkeää, että raskaana olevalla naisella on rinnallaan ammattilaisia joilta he voivat kysyä näitä kaikkia asioita ja saada luotettavaa tietoa päätöstensa ja toiveidensa tueksi! Joskus voi käydä niin, että nainen ei ole ymmärtänyt tarkkaan, että mitä toivoo. Uskon vahvasti, että se on ennemmin poikkeus kuin sääntö.

Mietinpähän tässä myös, että mitä vaihtoehtoja naisille jää kuin googlata ja tehdä muistiinpanoja, kun valtaosa synnytysvalmennuksista ei vastaa naisten ja perheiden tarpeita!  Oikeasti. Uskallan väittää naisilta kuulemani palautteen perusteella, että suurimmassa osassa julkisen sektorin valmennuksista on suuria puutteita. Se on todella surullista ja siihen pitäisi saada pikimmiten muutos! Yksityisten tarjoamista synnytysvalmennuksista kannattaisi ottaa mallia ja jatkaa kehittämistä siitä eteenpäin. Peloteluluennot vanhanaikaisilla materiaaleilla eivät auta ketään! Monet kätilöt valittavat sitä, kun naiset tulevat valmistautumattomina synnyttämään. Miksi sitten heitä mollataan jos yrittävät? Miksi kätilöt eivät valmenna paremmin itse? Esim. Kätilöthän niitä tutustumiskäyntejä sairaaloissa ohjaa ja varmasti ovat olleet tekemässä niitä sairaaloiden nettivalmennuksia. Jos ne on sairaalakätilöiden ainoat vaikuttamiskanavat, niin miksi ne on sellaiset kuin ne ovat?

Yksi asia mikä suorastaan ärsyttää on se, että puhutaan synnyttämisestä ilman kivunlievitystä. Artikkelissakin oli tällainen lause: ””Ei pidä pettyä, jos ei pärjääkään ilman kivunlievitystä”, Sanna Palmu sanoo. ”Yhtään kirkkaampaa kruunua ei saa, jos synnyttää ilman kivunlievitystä.”” On täysin eri asia synnyttää OIKEASTI ILMAN KIVUNLIEVITYSTÄ, mikä todennäköisesti on kärsimystä oman onnensa nojassa, kuin synnyttää lääkkeettömien kivunlievitys menetelmien kera (joita on todella paljon erilaisia ja hyvin tehokkaitakin) tai lääkkeellisten kivunlievitys menetelmien kanssa. Synnytystuntemuksia voi lievittää todella monella tapaa, eikä todellakaan kaikki lääkkeettömät ole jotenkin tehottomia ja sopivia vain avautumisvaiheen alkuun. Kyllä niistäkin löytyy niitä, joissa on”jytyä”!

Mitä tulee noin muuten tuohon Palmun kommenttiin, niin olen samaa mieltä. Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen. Toki synnytystavalla ja kivunlievitystavoilla on merkitystä ja vaikutusta, mutta kannattaa olla myötätuntoinen ja armollinen itseään kohtaan. <3

Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen.

Vielä yksi asia, joka ei suoranaisesti liity HS:n artikkeliin vaan enemmänkin kätilöyteen… Olen pohtinut, että mitä oikeastaan tarkoittaa lause ”Olen luomukätilö”. Tiedän, että synnäreillä on luomumpia kätilöitä ja ei niin luomuja. Tiedän, että kätilöillä on käsitys omista kollegoistaan ja siitä onko joku luomukätilö vai ei. Tiedän myös, että se luomukätilöys voi olla hyvin erilaista kätilöiden kesken. Mitkä on luomukätilön merkkejä? Kriteerejä? Mikä tekee kätilöstä luomun? Kuinka luomusti kätilö oikeasti voi toimia sairaalaympäristössä?

Kätilön työ on todella itsenäistä. Työpariksi tulee toinen kätilö vasta, kun vauva on syntymässä. Kuinka hyvin sen perusteella voi vetää johtopäätöksiä siitä miten kollega toimii ja millaisia työtapoja käyttää oikeasti? Minkä verran kahvihuonekeskustelut vaikuttavat siihen käsityksen muodostumiseen?

Synnytyskulttuurin muutokseen tarvitaan tietoa, halua ja uskallusta kaikilla rakenteiden tasoilla. Sitä ei tapahdu, jos ei nähdä mitään tarvetta muutokselle. Nyt olisi aika nähdä. Meillä on Suomessa moni asia hyvin, mutta myös moni asia kehittämisen ja edistämisen tarpeessa. Maailmanlaajuinen suunta on aina vain medikalisoidumpaan ja keskitetympään suuntaan. Suomessa esim. kätilöiden määrä ei kasva suhteessa synnyttäjien määrään. Kätilöitä tulee jäämään entistä enemmän työttömiksi tai joutuvat menemään sairaanhoitajan hommiin. Haluaako perheet edelleen sitä, että kätilö vain poikkeaa välillä käymässä synnytyksen aikana? Tai että imetysohjaukseen on vain se lyhyt hetkinen? Vaatikaa parempaa.

Toivon, että synnytyskulttuurin kehittämisessä päästäisiin eri tasoilla eteenpäin!

Ei riitä, että naisia valmennetaan synnytyksiin, vaan myös  rakenteissa pitää tapahtua muutosta.
Ei riitä, että kätilöopiskelijoita koulutetaan ja ohjataan fysiologisen synnytyksen asioihin ja perhelähtöisyyteen, vaan työyhteisöjen ja kollegojen pitää myös olla valmiita kehitykseen.
Ei riitä, että yhdistykset edistävät synnytyskulttuurin muutosta, vaan sitä on tapahduttava monella eri tasolla.
Ei riitä, että kätilöt ja terveydenhoitajat kehittää ja edistää, vaan lääkäreiden pitää alkaa ymmärtämään paremmin fysiologiaa, sen tukemista ja vahvistavaa kohtaamista.
Ei riitä, että perheet ja ammattilaiset ahkeroi muutoksen eteen, vaan yhteiskunnan täytyy osallistua myös (mahdollistamalla vaihtoehtoja, riittävät resurssit, jne.).

Raskaana oleminen on ihmeellistä aikaa naisen elämässä. Ei toki aina, mutta myötätuntoisella tuella ja tarpeisiin vastaamisella varmasti monelle! Synnytys on ihana asia ja mahdollisuus aivan uudenlaisen vahvuuden ja naiseuden voiman löytämiseen itsessä. Vastasyntyneet ovat pieniä ihmeitä viisaine silmineen ja vanhemmuus taas antaa mahdollisuuden oppia uusia asioita elämästä ja itsestä ihmisenä.

Vaikka äitiys, synnytys, raskaus, vanhemmuus, isyys, ym. on vain yksi osa elämää, niin ovat ne silti niin suuria asioita, että ihmisten voimaannuttaminen niiden suhteen ei koskaan mene hukkaan. Äitiyshuollossa vahvistava kohtaaminen ja normaalin fysiologian tukeminen ihan kaikilla synnyttäjillä on merkityksellistä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3

PS. Vielä tänään ja huomenna on aikaa ostaa ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja Voimaannuttava synnytys -kortteja edullisempaan ennakkotilaushintaan 31e/pakka. (Ei toimituskuluja.)

Kotisynnytysasiaa Latviasta ja Suomesta

Syön tässä Aktiivinen synnytys  ry:n Synnytyssuklaata ja kuuntelen Laura Moision lauluja YouTubesta. Laitan tuonne loppuun teillekin yhden ihanan kappaleen kuunneltavaksi… 😉

Ajattelin kirjoittaa tänään vähän kotisynnytysjuttuja… viikonloppuna olleesta kotisynnytysseminaarista, Aktiivinen synnytys ry:n uudesta kotisynnytysoppaasta ja Uuden-Seelannin kotisynnytysohjeista, jotka löysin kätilöiden työkirjaa kirjoittaessa.

Viime viikonloppuna oli siis viides Aktiivinen synnytys ry:n kotisynnytysseminaari. Tällä kertaa minä oli päävastuussa seminaarin järjestämisestä ja organisoinnista. Seminaarissa oli todella mielenkiintoisia puhujia ja workshoppeja. Harmikseni en workshoppeihin pystynyt oikein osallistumaan, joten niiden anti jäi minulta minimiin. Pääpuhujana oli kätilö ja synnytyslääkäri Dina Ceple Latviasta. Häntä oli todella mielenkiintoista kuunnella!

dina_ceple_kotisynnytys_seminaari_gynekologi_katilo

Dina kertoi, että hän aloitti doulana, opiskeli sitten kätilöksi ja nyt valmistui synnytyslääkäriksi (ja on Latvian ainoa synnytyslääkäri joka tukee kotisynnytyksiä). Dina perusti Stárka Ligzda eli Stork´s Nest nimisen organisaation, jolla on nykyään kolme birth center tyylistä paikkaa Latviassa. Stárka Ligzda mahdollisti kotisynnytyksissä kätilöinnin Latviassa, koska siellä kätilöiden on kuuluttava johonkin ”instituutioon” jotta voi työskennellä laillisesti. Dina oli ensimmäinen kätilö, joka virallisesti avusti kätilönä kotisynnytyksessä. Aiemmin kotona synnyttäminen oli laitonta Latviassa ja kotona suunnitellusti syntyneitä lapsien rekisteröiminen mahdotonta, kunnes lyhyen ajan sisään useilla Dinan avustamilla perheillä (muistaakseni 9) oli paperittomia lapsia, joille Dina oli kirjoittanut lomakkeeseen ”suunniteltu kotisynnytys”. Perheet kävivät kaksi vuotta oikeudenkäyntiä asiasta ja voittivat. Siitä lähtien lapsien rekisteröiminen on sujunut ongelmitta. Kotona synnyttäminen tuli lailliseksi 2006.

Latviassa perheet maksaa kotisynnytyksen kulut. Maksaa voi joustavasti vaikkapa kuukausittain vuoden ajan. Dina kertoikin lainanneensa joltain (en muista keneltä) mottoa: ”Vauva ei voi odottaa, raha voi.” :) Dina oli sitä mieltä, että kotisynnytyksestä maksavat perheet ovat hyvin motivoituneita, ottavat selvää asioista, valmistautuvat hyvin synnytykseen, jne. Sairaalassa synnytyslääkärinä toimiessa opiskeluaikana hän näki paljon  huonosti valmistautuneita äitejä, joilla oli hyvin vähän motivaatiota synnytyksen fysiologian tukemiseen.

Kotisynnytyksissä työskenteleviä kätilöitä on Latviassa kahdeksan. Heille on olemassa ohjeita:
– lista syistä joiden ilmaantuessa pitää siirtää synnyttäjä sairaalaan
– lista tarvittavista välineistä, jotka on oltava (mm. happi, elvytysvälineet, lääkkeitä)
– kotisynnytyssopimus (jota ilman synnytys ei ole suunniteltu kotisynnytys)

Dina kyllä kertoi, että jos ilmaantuu jotain mikä on siirtolistalla, mutta nainen ei halua lähteä sairaalaan niin ei ole pakko. Siinä tapauksessa kätilö ottaa allekirjoituksen paperiin jossa todetaan, että nainen on saanut tiedon, mutta haluaa jäädä. Sen jälkeen on soitettava ambulanssi ja allekirjoitettava heillekin samanlainen paperi. Kätilö jää auttamaan synnytyksessä, mutta nämä tupla-allekirjoitukset ovat kätilön oikeusturvaa varmistamassa. Vaikka Dina sanoi kyllä samaa mitä kätilöt Suomessa… että jos mitä tahansa kotisynnytyksessä tapahtuukaan niin syyttävä sormi osoittaa kätilöön. :/

dina_ceple_luento_seminaari_kotisynnytys_katilo_gynekologi

Dina teki Latviassa tutkimuksen, jossa n. 277 koti- ja sairaalasynnytystä verrattiin keskenään. Kätilöt olivat täyttäneet niistä lomakkeet. Kotonasynnyttäneissä oli mukana myös riskisynnyttäjiä. Kotona synnyttäneistä 43% oli ensisynnyttäjiä ja 36% synnyttivät toista lastaan. Yli 70%:lla syy kotisynnytyksen valintaan oli toive luonnollisesta synnytyksestä, 38%:lla halu tehdä itse päätöksiä synnytykseensä liittyen ja 14%:lla aiempi huono kokemus.  Tulokset osoitti selvästi sen mitä muissakin kotisynnytystutkimuksista: kotisynnytyksissä oli vähemmän toimenpiteitä, vähemmän päätymisiä sektioon, jne… Kotona synnyttäminen on turvallista. Itseasiassa tutkimustulosten mukaan turvallisempaa kuin sairaalassa.

Latviassa kotisynnytyssysteemiin kuuluu synnytyksen jälkeiset kotikäynnit niin, että synnytyksestä 24h neonatalogi tulee kotikäynnille. Seuraavana päivänä tulee  kätilö, sitten on välipäivä, taas kätilö, välipäivä ja taas kätilö. Eli kätilö käy kolmena päivänä seuraamassa äidin ja vauvan vointia. Suomessa riippuu kätilöstä ja sopimuksesta, että kuinka usein tai minä päivinä kotilo tulee käymään. Lastenlääkärikäynti on yleensä sairaalassa.

Suomen kotisynnytyksiin liittyvistä asioista voit lukea Aktiivinen synnytys ry:n uudesta Kotisynnytys Suomessa -oppaasta, joka on tarkoitettu perheille ja ammattilaisille. Sitä on tulossa myös painettuna myyntiin Aksyn verkkokauppaan. Lauantaina kotisynnytysseminaarissa sitä jaettiin kaikille osallistujille.

Kätilöiden työkirjaa kirjoittaessa löysin netistä Uuden-Seelannin kotiloiden ohjeita/suosituksia. Tässä linkit niihin:
Booking guidelines
Transfer guideline

Noista siirto-ohjeista tuli mieleen, kun juuri hiljattain joku kätilö sanoi videolla tai jossain tekstissä, että kotisynnytyksessä kätilön kirjaukset on tehtävä sitä mukaa kun tulee huomioita ja  sikiön ja äidin vointiin liittyviä muutoksia tai esim. mittaustuloksia. Se on tärkeää, koska niitä ei muista niin hyvin enää jälkikäteen ja jos tulee tilanne, että jompi kumpi pitää siirtää sairaalaan, niin tiedot on oltavat annettavissa sairaalan henkilökunnalle.

Suomeenkin olisi tarpeen saada yhteinäiset ohjeet kotiloille erityisesti tilanteisiin, jossa synnyttäjä tarvitsee siirtää sairaalaan. Tällä hetkellä tilanne niiden saamiseksi näyttää aika huonolta, koska kaikki tahot kieltäytyvät suosittelemasta kotisynnytystä kenellekkään. Edes Kätilöliitto ei millään tavalla tue omia kätilöitään, jotka työskentelevät kotiloina. Harmi. Toivon kuitenkin, että tilanne ja asenteet muuttuu. Dinan mies Reinis sanoi, että hänestä Suomessa näyttää nyt siltä kuin Latviassa kahdeksan vuotta sitten. Muutos on hyvällä alulla ja siitä kyllä kertoo sekin, että kotisynnytyksistä on tullut THL:n julkaisuihin maininnat ja kätilöopiskelijoiden kirjassa on myös ensimmäistä kertaa tekstiä kotisynnytyksistä. Muutos on hidasta, mutta kyllä se tästä. :)

Tähän loppuun vielä mainittava, että kotisynnytys ei ole kaikille. Ei kaikki halua synnyttää kotona ja se on ok. Silti kotisynnytyksen mahdollistaminen niille, jotka sitä haluaa ei ole niiltä pois ketkä ei itse kotisynnytystä toivo. Samoin ei kaikki kätilöt halua avustaa kotisynnytyksissä, eikä kaikki taas halua olla sairaalakätilöitä. Sairaalasynnytyksen kätilöinti ja kotisynnytyksen kätilöinti ovat aivan erilaisia ja minusta onkin ollut mielenkiintoista huomata, että Suomeen on kasvamassa ihan uudenlainen kätilöjoukko… Kätilöt, jotka jo opiskeluaikana suuntaavat kotisynnytysten hoitoon. He siis tietävät jo opiskeluaikana, että sairaalakätilöinti ei ole heidän tulevaisuus.

Tästä aiheesta riittää kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, mutta nyt on pakko lopettaa ja laittaa sitä Laura Moision musiikkia mistä mainitsin tuolla kirjoituksen alussa… :)

 

Synnytysvideo: rakkaudellista kätilöintiä

Tein viime hetken muutoksia huomisen synnytyslaulukurssin materiaaleihin ja intouduin samalla katsomaan pitkästä aikaa synnytysvideoita Youtubesta. Haluan jakaa teidän kanssa yhden ihanan videon, jossa erityisesti kätilön sanat ja toiminta synnytyksen aikana oli minusta  hienoa katsottavaa ja kuunneltavaa. <3

Kätilön hiljainen, kunnioittava puhe, kannustavat sanat ja positiiviset ohjeet sekä lempeä ja rauhallinen läsnä olo sai minulle hymyn huulille. Tuollaista kätilöintiä on ihana seurata.

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 3/3

Tässä viimeisessä Penny postauksessa ajattelin kirjoittaa vähän auki seminaarimuistiinpanoista:  synnytystraumasta (myös kätilöiden näkökulmasta) ja Pennyn vinkkejä ja ajatuksia synnytykseen liittyen.  Mukana on myös linkkivinkkejä.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Synnytystrauman yhteydessä puhutaan usein myös PTSD: stä, jolla tarkoitetaan traumanjälkeistä stressihäiriötä. Se saatetaan sekoittaa helposti PPMD:hen eli Postpartum Mood Disorder:iin (= synnytyksenjälkeinen mieliala häiriö) tai  Suomessa ehkä enemmänkin baby bluesiin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. PTSD tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ihminen on koko ajan hälytysvalmiudessa lisääntyneen kortisolin tuotannon takia. Edellisen postauksen aiheeseen liittyen seksuaalisesti hyväksikäytetyillä kortisolia ei enää riitä laskemaan adrenaliinia alas, kun hyväksikäytön toistumisten vuoksi se on ”käytetty loppuun”.

Traumaattinen synnytys on Pennyn mukaan tapahtuma, jonka yksilö uskoo
– aiheuttaneen hänelle hengenvaaran TAI
– vakavan uhkan hänen tai hänen vauvan fyysiselle koskemattomuudelle JA
– hän koki itsensä avuttomaksi, kontrollittomaksi, yksinäiseksi ja jääneensä ilman tukea.

Kärsiminen ja trauma ovat Pennyn mukaan hyvin lähellä toisiaan eikä kumpikaan vaadi fyysistä vammaa. ”Joku saattaa kärsiä ilman kipua tai olla kivuissa ilman kärsimystä.” Siksi on tärkeää kysyä synnyttäjältä arvioita kivusta JA pärjäämisestä. Pennyn mielestä kärsimyksen helpottaminen alkaa sen tunnistamisesta. Tähän hänellä oli kolme keinoa, joista kaksi jo mainitsinkin äsken, mutta tässä ne vielä:
1. Arvio kivusta
2. Arvio pärjäämisestä
3. Koodi-/turvasana

Luennolta mielenkiintoinen juttu liittyi huolien siirtymiseen… Tavallisesti äitiyshuollossa tarjotaan hyvin herkästi, jopa rutiininomaisesti epiduraalia poistamaan kärsimystä ja kipua. Usein sanotaan, että ”Ei ole tarvetta kärsiä… Ei sinun tarvitse todistella mitään… Sinä nautit synnytyksestä sitten kun epiduraali vaikuttaa…” Tutkimusten mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska kipuun liittynyt stressi siirtyy huoleksi muihin asioihin! Esimerkiksi synnytyksen kestosta ja vauvan hyvinvoinnista huolehtimiseen, ponnistamisen vaikeuksiin ja jännitteisiin huoneessa normaalista synnytyksen fysiologiasta poikkeamisien takia (mm. sikiön sydänäänten laskut).

Mitä tehdä jos synnyttäjä kärsii ja on mahdollisesti traumatisoitumassa? Pennyn vinkit:
– Ole rauhallinen, ystävällinen, rehellinen ja jämäkkä.
– Katso synnyttäjää silmästä silmään ja kysy onko kunnossa ja pärjääkö.
– Auta keskittymään siihen miten pystyy helpottamaan tilannetta (”Sinun tehtävä on nyt…”)
– Älä jätä häntä!
– Älä lisää traumaa.
– Tarkkaile: pärjäämistä (rentoutuminen, rytmi, jne.) ja ahdinkoa/hätää (luovuttaminen, itkeminen, huutaminen, jne.)

Penny luennoi, että usein traumaattisen synnytyksen kokeneet saavat myötätunnon ja hyväksynnän sijaan moitteet kriittisyydestä. Heille saatetaan usein sanoa, että ”Sinä ja vauvahan olet terveitä/hengissä… Voithan synnyttää vielä uudestaan.” Tai sanotaan äidillä olleen liian suuret odotukset. Puolisot taas usein syyttävät itseään tai kokevat aiheuttaneensa trauman. Jos synnytyksessä asiat menee pieleen, niin usein itsesyytöksissä painii naisen/perheen lisäksi myös synnytyksen henkilökunta tai doula.

Penny luennoi, että kätilöiden PTSD:n Top 3 on ollut:
1. Sikiön/vastasyntyneen kuolema
2. Synnyttäjän kuolema
3. Hartiadystocia

Traumaattisten synnytysten läpi käyminen on tärkeää myös kätilöille ja doulille. Penny kertoi, että olisi olemassa joku www.imsorry.com sivusto, jossa on kätilöiden kirjoittamia ”anteeksipyyntöjä”, mutta tuo osoite ei toiminut enkä enää muista tarkemmin mikä se oli.

penny_baby_out_synnytys

Epiduraalista itselleni oli luennolla uusi tieto se, että naiset eivät tee päätöstä epiduraalista pääasiassa faktojen perusteella, vaan kokemusperusteella! Eli mitä kätilö ajattelee, millaisia kokemuksia tutuilla on jne… Tuo oli todella yllättävä tieto. Yllättävää oli myös se, että niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin kivuttomuus ei takaa sitä etteikö nainen kokisi synnytyksessä ahdinkoa, tuskaa tai hätää. Emotionaalisen tuen merkitys on siinä valtava! Minulle tuli luennolla mieleen, että vaikka kätilön apua ja läsnä oloa ei tarvitse kivun näkökulmasta, niin emotionaalisesta näkökulmasta tarvitsee! Siksi ei ole ok, että myös puudutetut synnyttäjät jätetään itsekseen.

Pennyn mukaan synnytyskipu ei tarkoita kärsimystä jos nainen ymmärtää, että se on normaali supistusten sivuvaikutus, hän tietää mitä tehdä sen suhteen, hän saa kannustusta, opastusta ja tukea, ja hän saa lääkkeellistä kivunlievitystä jos tarvitsee. Jo ennen synnytystä naiselta kannattaisi kysyä miten hän suhtautuu kipulääkitykseen. Apuna voi käyttää asteikkoa -10 = ei kipulääkitystä ja +10 joo kipulääkitykselle!. Lisäksi voi kysyä: ”millaista tukea haluat näissä lukemissa?”.

penny_road_map_synnytys

Penny esitteli toisena päivänä hänen kehittelemänsä synnytyksen  ”Road map”:in. Se on aivan nerokas tapa havainnollista visuaalisesti kuinka synnytys tavallisesti etenee ja miten se muuttuu jos vauva onkin avotarjonnassa tai jos ottaa epiduraalin. Pennyn tiekartassa oli monia hyviä pointteja synnytyksestä, kuten se, että aktiivinen synnytys alkaa vasta kun kohdun suu on avautunut 6cm. (Aiemmin luultiin, että jo 4cm, mutta se tutkimusten mukaan pidä paikkaansa.) Avautumisessa 3-6cm on ne haastavimmat… silloin Pennyn mukaan nainen yrittää kontrolloida, mutta keho painaa synnytystä päälle. Synnytysaallot ovat silloin kovin vaativia ja juuri silloin synnyttäjä tarvitsee eniten tukea ja kannustusta! Tuossa 3-6cm:in kohdalla on ”totuuden hetki”. Silloin nainen:
– on altis ehdotuksille
– ottaa usein epiduraalin tässä kohtaa
– hoksaa ettei voi kontrolloida synnytystä
– on kriisissä itseluottamuksen kanssa

Tärkeää on siinä hetkessä antautua synnytykselle ja löytää omat spontaanit tavat myötäelää sitä synnytystä. Nainen tarvitsee turvallisuutta ja liikkuvuutta. Mitä enemmän vapautta nainen saa, sitä luovempi hän on synnyttäessä. Myös muiden esimerkit on tärkeitä, kuten vaikka rauhallisesti istuva kätilö/doula osoittaa, että kaikki on hyvin eikä ole mitään normaalista poikkeavaa/hätää. Tälle oli englanninkielinen termikin: model confidence.

Pennyllä oli paljon kolmen vinkin juttuja ja myös tähän aiheeseen oli omansa. 😀 Mitä siis EI saa tehdä synnyttävälle naiselle:
1. Älä häiritse häntä!
2. Älä kysy kysymyksiä supistusten aikana!
3. Älä kysy ”mitä sinä haluat tehdä?”!

Penny: If ain´t broke, don´t fix it.

Synnytyspettymysten käsittelystä Pennyllä oli paljonkin kokemusta. Monet naiset ovat käyneet hänen juttusillaan ja purkamassa kokemuksiaan. Penny antoi monia kultaisia neuvoja (erityisesti kätilöille ja doulille) keskusteluihin naisten kanssa, jotka ovat pettyneitä synnytyskokemukseensa. Tärkein neuvo oli opetella aktiivista kuuntelua, joka tarkoittaa sitä että todella annat naisen kertoa oman tarinansa ja sinä oikeasti kuuntelet (mikä ei kaikille ole aina ihan helppoa). :) Kysy: Mitä se tarkoitti sinulle? (esim. luomusynnytys toive -> näyttämisen halua) Mikä järkytti sinua tällä kertaa? Mitä tapahtui sillä hetkellä? (auttaa tunnistamaan olleen tilanteen ja sen ettei ole epäonnistuja) Mitä olisit halunnut, että olisi ollut toisin? Anna naisen kyseenalaista samaansa hoito tuomitsematta, korjaamatta tai varmistamatta hänen kertomaansa ja ryhtymättä puolustuskannalle. Vahvista ja sanoita naiselle takaisin hänen kertomansa haasteet ja kerro mitä hän teki hyvin!

Loppuun vielä linkkivinkki
www.pattch.org
Prevention and treatment of traumatic childbirth

ja luettavaa
Traumatic childbirth – Cheryl Tatano Beck, Jeanne Watson Driscoll, Sue Watson (2013)
Birth Trauma – Kim Thomas (2013)

PS. Kirjoitin aiemmin tänne blogiin turvasanan käytöstä synnytyksessä Pennyn seminaarin innoittamana ja viikolla soitti Vauva -lehden toimittaja sen tiimoilta. Hän kirjoitti Vauva -lehden nettisivuille siitä artikkelin sen keskustelun perusteella. Minusta toimittaja sai ajatuksen kirjoitettua hyvin auki niinkin lyhyestä keskustelusta. Vauva -lehden keskustelupalstalla sai kylmää kyytiä koko turvasana ajatus ja samalla myös Aktiivinen synnytys ry. Harmi. Osa tosin ei ollut edes lukenut koko tekstiä ennen kommentoimistaan… Minua kiinnostaisi Teidän kommentit ja ajatukset! Niitä voi postata tämän tai sitten sen turvasana tekstin perään. :)

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 2/3

Edellisessä Penny -postauksessa oli yleisjuttuja synnyttämiseen liittyen ja nyt tämä postaus koskee seksuaalista hyväksikäyttöä ja synnytystä. Se oli ensimmäisen luentopäivän pääaihe ja ihan hurjan mielenkiintoinen! Se on yksi Pennyn erikoisosaamisalueista ja sen kyllä huomasi. Laitan aiheesta pari kirjavinkkiä tähän postauksen loppuun.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Suomessa 47% naisista kärsii fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta. FRA:n ( the EU Agency for Fundamental Rights) tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa oli toiseksi pahin tilanne. Ensimmäisenä oli Tanska 52%, sitten Suomi ja kolmantena Ruotsi 46%. Todella surullista! Koska naisten kohtaama väkivalta on niin yleistä Suomessa, se on tärkeää huomioida erityisesti raskaana olevien, synnyttävien ja synnyttäneiden kohtaamisessa.

Oikeasti me emme tiedä kuin moni nainen on joutunut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Osa tiedostaa asian, osa on saanut siihen apua ja osa ei, ja osa naisista ei ole välttämättä tiedostanut sitä lainkaan. Joillain lapsuuden kokemukset nousevat pintaan vasta raskausaikana, synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen. Naisten käytös  voi välillä olla hoitohenkilökunnan tai vaikka neuvolatyöntekijän näkökulmasta hankalaa tai ei niin positiivista. On tärkeää, että ihan kaikkien naisten kohtaaminen hoitotyössä on tuomitsematonta ja reilua. Näitä asioita ei voi tietää päälle päin ja jos äiti itsekään ei niitä tiedosta niin ei voi siitä tietenkään kertoa muille. Monet eivät edes halua syystä tai toisesta kertoa, mutta olisi tärkeää, että kertomiselle annettaisiin mahdollisuus.

Penny kertoi tapauksen naisesta, jonka äiti oli omalla käytöksellään ja puheillaan ym. opettanut, että naiset ovat arvottomia ja palvelevat vain miesten seksuaalisia tarpeita. En muista sen tarkemmin, mutta pointti oli se, että aina hyväksikäyttäjä ei ole mies ja myös henkinen seksuaalinenväkivalta voi aiheuttaa isoja haasteita raskauteen ja synnytykseen.

Penny luennoi lapsuuden aikaisen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista raskauteen, joita ovat koonneet Phyllis Klausin kanssa. Vaikutuksia/ilmentymistapoja oli paljon, joten en niitä kaikkia tähän laita, mutta joitain… Huom! Kaikkia oireita ei kaikilla ole/tule ja voi olla, että jollain on näistä vain yksi tai kolme. Hyvin yksilöllistä siis se miten reagoi selviytyäkseen. Huomioitavaa myös se, että näiden asioiden olemassa olo ei tarkoita automaattisesti, että naisella olisi taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä!

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – RASKAUS:

– väkivaltainen puhe seksuaalisuuteen tai omaan kehoon liittyen
– pysyvän synnytyksessä syntyvän vaurion pelko
– ”lävistävien” toimenpiteiden pelko, kuten sisätutkimukset ja neulat
– raskauden tuomien kehon muutosten kiistäminen
– toistuvat keskenmenot
– liioitellut raskausoireet
– hedelmällisyys ongelmat
– ongelmia kiintymyssuhteen luomisessa
– kireä suhde isän/puolison kanssa
– kokee sikiön loiseksi tai tunkeutujaksi
– kontrollin menettämisen tai riippuvaisuuden pelko
– pelot: synnytyskipu ja ettei ole hyvä äiti
– muistot seksuaalisesti hyväksikäytöstä nousee pintaan
– sukupuolen suosiminen vauvaan ja hoitohenkilökuntaan liittyen
– masennus ja ahdistus

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – SYNNYTYS:

– kokee sisätutkimukset tai intsrumentit raiskauksena, episiotomian pahoinpitelynä
– haluaa keisarinleikkauksen
– pelkää mies- (tai nais-) hoitohenkilökuntaa
– vauva vaginassa herättää kehomuistin
– valtava kipu ja jännitys
– häiriintynyt synnytys
– itsensä kontrollointi
– ”taisteleminen” henkilökuntaa ja synnytystä vastaan
– passiivisuus, ”hyvä potilas”
– kiintymysongelmat
– riippuvaisuus puolisosta, doulasta, hoitohenkilökunnasta…
– veri ja eritteet pelottaa tai tuntuu iljettäviltä
– pelko tuntematonta kohtaan, vaaran tunne
– ylivalppaus, paniikki, vetäytyminen muista

seksuaalinen_hyvaksikaytto_synnytys

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – LAPSIVUODEAIKA:

– ei halua imettää
– huolissaan vauvan genitaalialueelle koskemisesta
– seksuaaliset häiriöt
– vastasyntyneen koliikki ja tyytymättömyys
– imetysongelmat
– ruokahaluttomuus
– totaalinen väsymys, pitkittynyt toipuminen
– epäonnistumisen tunteet synnyttäjänä/synnytyksessä
– viha tai syytökset henkilökuntaa kohtaan
– näkee vauvan syyllisenä
– parisuhdeongelmat puolison kanssa
– ongelmat vauvan isovanhempien kanssa
– PTSD, masennus, ahdistus, psykoosi

Pennyn vinkkejä seksuaalista hyväksikäyttöä/-väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa työskenteleville:

– Doulat ja synnytysvalmentajat EI kysy naiselta hänen seksuaalihistorian hyväksikäytöstä tms. Kätilöt, lääkärit ja muu hoitohenkilökunta taas voi, kannattaa ja ”pitääkin” ottaa puheeksi. Esim. lomakkeen avulla tai suoraan kysymällä vaikkapa ”Monet naiset ovat kokeneet epämiellyttäviä seksuaalisia kokemuksia – tulleet kosketelluksi tai pakotetuksi seksiin – tai he on tulleet fyysisesti hyväksikäytetyksi. Oletko sinä koskaan kokenut mitään sellaista?” Monet naiset luulevat, että seksuaalisen hyväksikäytön tai -väkivallan näkee heistä päältä päin. Siksi on tärkeää miten sen asian kysyy! Samoin työntekijän vastaus naiselle on tärkeä. On tärkeää tulla kuulluksi ja hyväksytyksi. Voi sanoa vaikka kuten Penny ehdotti: ”Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi sillä tavalla. Yritän olla sensitiivinen tässä tilanteessa. Kuinka voin auttaa sinua?”.

– Ole huomaavainen synnytystoiveiden suhteen ja kysy selvennyksiä. Esim. Sikiön äänien seuranta: eikö nainen halua että vauvan vointia tarkkaillaan vai eikö halua tarkkailua jollain tietyllä tavalla?

– Vauvan ollessa vaginassa, se voi tuntua raiskauksen aiheuttamalta kivulta. Voit auttaa naista tässä pyytämällä naista tutkailemaan eroa -> vauva tulee ulos päin. Synnytyksessä kipu lähtee kehosta, kun taas raiskauksessa kipu  tunkeutuu ja työntyy kehoon. Penny sanoi, että vauva on naisen liittolainen eheytyäkseen -> vauvan auttaminen ottaa kipua pois.

-Synnytyksen jälkeen älä tyrkytä vauvaa! Anna äidille aikaa.

 

Kirjavinkit:

When survivors give birth – Penny Simkin

Women´s moods – Deporah Sichel & Jeanne Watson Driscoll

The hidden feelings of motherhood – Kathleen A. Kendall-Tackett

Vahvaksi rakastetut lapset – Mervi Juusola

***

Kolmannessa Penny -postauksessa on asiaa synnytystraumasta (myös vähän kätilön näkökulmasta) ja muutamia vinkkejä synnytykseen. :) Tykkäämällä Voimaannuttava synnytys -sivua Facebookissa saat blogipostauksista ja muista mielenkiintoisista linkeistä tiedon nopeasti.

Kotisynnytysaiheisia linkkivinkkejä

Kotona synnyttäminen on yksi vaihtoehto synnytyspaikaksi. Kotikätilön eli kotilon löytäminen saattaa olla helppoa tai haastavaa asuinpaikasta riippuen, mutta lähtökohtaisesti kotisynnytys on aito vaihtoehto. Monia saattaa pelottaa ajatus kotona synnyttämisestä ja miettii vastuukysymyksiä. Mm. näistä  asioista Elina keskusteli kotilo Avrati Premin kanssa Naiseuden voiman videolla, joka on tuolla postauksen lopussa.

Kotisynnytysten määrä on nousussa täällä Suomessa. Kotisynnyttäjien palvelua neuvolassa on (toivottavasti) helpottanut THL:n Äitiysneuvola opas, jossa on ensimmäistä kertaa ohjeita terveydenhoitajille myös kotisynnytykseen liittyen. Mikäli itse haluat kompaktia tietoa suunnitellusta kotisynnytyksestä, niin suosittelen käymään kotilo Riitta Jääskeläisen sivuilla -> artikkeli kotona synnyttämisestä. Siellä on myös linkki tutkimuksiin, jos tutkittu tieto kiinnostaa.

Kotisynnytysseminaari2015_esite_700px-72dpi

Aktiivinen synnytys ry järjestää vuosittain Kotisynnytys seminaarin ja tänä vuonna se on täällä Tampereella. Olen siinä pääorganisaattorina ja onkin kiva ilmoittaa, että suositun seminaarin lipunmyynti on alkanut tänään! Ostahan omasi pian Aksyn verkkokaupasta. Seminaarilla on oma tapahtumasivu myös Facebookissa. Sinne päivitetään lisätietoa luennoitsijoista ym. ja sieltä kysyä vaikka kimppakyytiä tai sohvasurffauspaikkaa. Vaikka kotisynnytys ei tunnu omalta vaihtoehdolta niin lue ihmeessä ohjelma läpi ja tule mukaan! Siellä on paljon mielenkiintoista ihan ylipäätään synnytykseen ja raskauteen liittyen oli synnytyspaikka mikä tahansa.

Pari kotisynnytyslinkkiä:

Kätilötalo

Kotisynnytys -blogi

Helmi&Taimi – tuotteita kotisynnyttäjälle

Englannin terveydenhoitosysteemin NHS:n sivut synnytyspaikan valinnasta ja kotisynnytyksistä