Sacred pregnancy -kouluttajaretriitin tunnelmia

Ystäväni Päivi Laukkanen (ihanan Bebesin toinen omistaja) sanoi minulle monta vuotta sitten Sacred pregnancy -retriitillä oltuaan, että ”se on ihan sun juttu”. Jossain vaiheessa ostin Anni Daulterin Sacred pregnancy -kirjan ja Lauria odottaessa luin sitä raskausaikana viikko viikolta. Kirja oli ihana! Haaveilin, että pääsisin joskus itsekin sinne kurssille, mutta aina ne olivat jossain todella kaukana. Kunnes tuli päivä jolloin näin Suomen kouluttajaretriitin mainoksen. Ajattelin heti, että sinne on PAKKO päästä! Kurssin hinta oli kuitenkin sen verran kova, että jouduin hautaamaan haaveeni, kunnes jonkun ajan päästä huomasin ilmoituksen edullisemmasta hinnasta ja sain kuin sainkin sen järjestymään! JES. <3

Eli piiiiiiiiiitkän odotuksen jälkeen pääsin Kotkan Lintukotoon amerikkalaisen Anni Daulterin kehittämän Sacred pregnancy kurssin kouluttajaretriittiin.

IMG_9086

Suurin osa osallistujista oli Suomesta, mutta oli myös muutama ihana nainen Suomen ulkopuoleltakin. Meitä oli noin 20 ja osalla oli perheet mukana. Joka päivä tehtiin Sacred pregnancy -kurssin ”viikkoja” aamusta iltaan. :) Sacred pregnancy kurssi sisältään siis yhteensä kahdeksatapamista, tavallisesti viikon välein. Jokaisella viikolla on oma teemansa. Tuolla upealla porukalla teimme itse kaikki ne jutut mitä myös meidän järjestämillä kursseilla tulee olemaan raskaana oleville (ja yhdellä viikolla heidän kumppaneilleen). Tällä, jos millä kurssilla itse kokeminen todellakin  oleellinen asia! Oli ihan mielettömän hienoa nähdä se muutos itsessä ja erityisesti muissa ryhmäläisissä ja ryhmässä  kokonaisuudessaan, mitä kurssin aikana tapahtui. Olen ihan varma, että kurssille tulevat raskaana olevat saavat toisistaan pitkäaikaisia, läheisiä ystäviä.

sacred_pregnancy_kurssi

Sacred pregnancy -kurssi pitää sisällään Annin ajatuksen ”beauti way”:sta. Kauneutta ja kauniita asioita ei Sacred pregnancy -kurssilta puutu. Oli ihan uskomatonta miten ryhmä toisilleen enemmän tai vähemmän tuntemattomia naisia oli niin ihanalla tavalla toistensa tukena ja rakastavasti läsnä. Erilaiset tehtävät ja niiden purkamiset olivat mahdollisuus tutustua itseen ja toisiin, oivaltaa asioita itsestä tai elämästään ja/tai antaa kipeiden asioiden nousta pintaan ja jopa päästää niistä irti.

sacred_pregnancy_alttari   sacred_pregnancy_raskaus

Kurssilla yksi tärkeimmistä asioista oli yhteisöllisyys ja myötätunto toisia naisia kohtaan. Belgiasta kurssille tullut Jacki sanoi ääneen sen mitä varmasti me muutkin olimme pohtineen: ihan kaikkialla maailmassa naisilla on samoja ongelmia ja murheita kuin meillä täällä Suomessa… itsetunto-ongelmia, ihmissuhde haasteita, yksinäisyyttä, erilaisia pelkoja, jne. Me emme siis ole yksin! Kahdeksan viikon kurssi antaa raskaana oleville ainutlaatuisen mahdollisuuden nauttia raskausajasta ja saada siihen monipuolisesti tukea yhteisön toisilta naisilta. Parisuhteenkin voi nostaa uudelle tasolle erityisesti yhdellä teemaviikolla. <3

sacred_pregnancy_maalaus

sacred_pregnancy_raskaus_voimaantuminen

Sacred pregnancy on kivaa käsillä tekemistä, mutta kuitenkin niin, että aivan varmasti kaikki pystyvät osallistumaan! Kurssista jäi ihania konkreettisia muistoja ja paljon henkisiä juttuja niiden taustalla. Nytkin katson eteisen seinällä roikkuvaa, Mallan tekemää unisiepparin tyylistä koristetta, joka muistuttaa minua niistä saatesanoista joilla sen sain, sekä myös itse tekemästäni koristeesta jonka annoin Rosalialle.

sacred_pregnancy_voimakeppi

Tätä kirjoittaessa poikkesin Facebookissa ja siellä odotti heti kurssilla olleen naisen FB-päivitys yhdestä kurssimuistosta. Ihmeellisintä Sacred pregnancy -kurssissa on se, että sitä ei pysty täysin selittämään muille. Se täytyy kokea itse! Se mitä itsessä ja muissa tapahtuu, se mitä tehdään ja sanotaan, se millainen tunnelma on läsnä ja millaisen jäljen kaikki hetket jättävät sieluun, on niin ihmeellistä ettei sitä tosiaan pysty muille kertomaan tai näyttämään.

sacred_pregnancy_terhi

Meille sattui ihan poikkeuksellisen upea ilma. Hellettä oli muistaakseni kaikki muut paitsi pari viimeistä päivää. Uitiin ja saunottiin iltaisin. Oli kuin oltaisiin oltu Suomen Havaijilla. :)

IMG_9229

Anni ja minä

Nyt, noin kuukausi kurssista eteenpäin, olen täällä suunnitellut hieman omia Sacred pregnancy -kursseja syksylle 2016. Suunnitteluja ja muitakin Voimaannuttava synnytys juttuja on kuitenkin pistänyt tauolle suuri suru, joka kohtasi jälleen perhettämme. Alle vuosi anopin kuolemasta, kuoli myös rakas appiukkoni, meidän lasten pappa. :( Energia ja aika on mennyt perheen hyvinvoinnin lisäämiseen ja surutyöhön.

Sacred pregnancy -kouluttajakurssin jälkeen oli meillä vielä extrana ihana I am Sisterhood -päivä. Tavallisesti sekin kestää useamman päivän, mutta me teimme mitä yhdessä päivässä ehdittiin. :) Yhtenä osiona on koristella oma Dream Box, jonka sisälle tuli kivi + minipullossa sacred pregnancy kurssin suolakulhon suolaa ja lapulle kirjoitettuna vain yksi toive. Minä kirjoitin sinne, lapsille lemmikit (kani ja kaksi kissanpentua).

Meillä lapset olivat toivoneet lemmikkejä (esikoinen kania  ja keskimmäiset kissoja) jo pitkään, mutta ei oltu niihin suostuttu. Sisterhood päivänä oli vahvasti sellainen olo, että ne lemmikit pitää laittaa sinne dream boxiin. Toivoin, että ”saamme ihanan kanin ja kaksi ihanaa kissanpentua, jotka tuovat iloa meidän perheeseen ja ovat hyväluonteisia ja sisäsiistejä”. Tätä toivetta piti päivittäin ajatella ja samalla pitää laatikossa ollutta kiveä kädessä.

IMG_9210

Olin alunperin ajatellut, että lemmikit tulisi vasta kun ollaan löydetty meille omakotitalo. Kun appiukko kuoli, päätin, että ne lemmikkit saavat tulla nyt heti meidän perheeseen. Mitä sitä jahkailemaan ”sitten kun”-meiningillä, koska elämä on TÄSSÄ ja NYT. Tämän ajatuksen jälkeen meille tupsahti kuin taivaasta maailman ihanin kani ja suloisimmat kissanpentu sisarukset. Ne ovat tuoneet iloa meille jo nyt, enemmän kuin osasin odottaa. Nyt dream boxissa on odottamassa seuraava toive toteutumistaan… :)

Vielä palatakseni Sacred pregnancy kursseihin, niin TYKKÄÄ Facebookissa:

Voimaannuttava synnytys FB-sivua www.facebook.com/voimaannuttavasynnytys/
&
Sacred pregnancy Suomi -yhteisöä www.facebook.com/sacredpregnancysuomi/

niin saat tietoa tulevista kursseista, ihania kuvia,  ym.!

LIITY myös uudelle POSTITUSLISTALLENI, niin saat ajankohtaiset asiat ja muut mielenkiintoiset jutut suoraan sähköpostiisi noin kerran kuussa. (HUOM! Katsothan, että postit tulevat oikeaan kansioon, eivätkä katoa roskaposti tms. kansioon.)

POSTITUSLISTALLE TÄSTÄ:

Tallenna

* indicates required




Tallenna

Synnytys-värityskuvia

Olen ”vastustanut” 😉 tätä meneillä olevaa aikuisten väritysbuumia ja päättänyt, että minähän en siihen lähde mukaan. Kuulemma jää koukkuun jos kerran kokeilee. Noh. Nyt kun järjestän Aktiivinen synnytys ry:n vuosikokousta ja siihen liittyvää kevättapaamista, niin hupsista. Kuinkas kävikään…

Ollaa siis Kaisan kanssa suunniteltu kevättapaamiseen ohjelmaa ja tekemistä ja siihen liittyen ollaan etsitty aiheeseen liittyviä värityskuvia. Ostin mm. Etsystä ladattavia kuvia kaksi erilaista ja päädyin kuin päädyinkin lopulta ”testaamaan” yhden kuvan värittämistä..

image(37)

Se olikin niin kivaa, että suusta pääsi murinaa ja sähinää, kun toiseksi vanhin lapsista pyysi saada värittää se toinen kuva. No annoin kuitenkin… Onhan se hyvää positiivisten mielikuvien luomista synnytyksiin jo pienestä pitäen. :)

Facebookissa kätilö Jenna linkkasi tuon alla olevan listan ekan linkin. Ajattelin laittaa sen itselle muistiin ja teille vinkiksi muutaman muun värityskuvajutun kera.

– Ilmaisia värityskuvia: The Hypnobirthing Midwife – free coloring

– Värityskirja: Soften, open, release – Amber Delaine

– Rintarauhaskuva ja muita ilmaisia: Wool Pickle
(”name a fair price” kohtaan voi laittaa 0$ ellei halua maksaa jotain)

– Synnytysmandala värityskirja: Birth mandala

– Tehtäväkirja: Your beautiful birth workbook

Ajatuksia Heikin synnytyksestä

Maria Hintikka Live -ohjelmassa Heikki synnytti kotisynnytyskätilön, vaimonsa ja tukihenkilöiden tuella. Vähän etukäteen jännitin, että millanen synnytys-jakso siihen ohjelmaan on suunniteltu, mutta Yle Areenasta illalla katsomani pätkä oli hyvä! Myöhemmin katsoin koko ohjelman uudelleen. Aihe, yllätys yllätys, on niin puhutteleva, että pakkohan siihen oli näin blogitekstilläkin tarttua. :)

Ohjelman vakio”vieras” Jenny Lehtinen sanoi ohjelmassa, että eihän kukaan maratonillekaan mene valmistautumatta ja synnytyksestä, että ”Matkalla on väliä”. Olen samaa mieltä! Vaikka synnytys onkin vain yksi osa naisen elämää, niin on se kuitenkin sen verran merkittävä kokemus, että ei ole yhdentekevää millainen se on. Ei riitä, että äiti ja vauva selviää hengissä tai terveinä. Tai no… riittää jossain kehitysmaassa tai sota-alueella, jossa oikeasti on usein kyse elämästä ja kuolemasta. Valta-osassa maailman maista ei kuitenkaan ole niin. Synnytys vaikuttaa naiseen monin eri tavoin ja huono/traumaattinen synnytys voi tulla hyvinkin kalliiksi loppupeleissä. :/

Heikin kommentit synnyttämiseen liittyen oli todella oivaltavia ja Heikistä huokui kivasti sellanen positiivinen ja luottavainen asenne. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä vaikka kolme erilaista miestä synnyttämässä tuolla samalla laitteella ja nähdä kuinka eri tavoin he synnyttäisi. Niinkuin naisetkin niin varmasti miehetkin synnyttää ja suhtautuu esim. kipuun omalla tavallaan.

 

Synnytykseen valmistautuminen

Minusta oli hieno huomata kuinka selvästi tuli kaikesta ilmi se kuinka merkityksellistä synnytykseen valmistautuminen on! Minusta sen arvoa aliarvioidaan koko ajan! Neuvoloiden valmennus nykyisellä tyylillään ei riitä. On oltava itse aktiivinen raskausaikana! Ottaa selvää synnytyksen normaalista fysiologiasta ja lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista. Vaikka lähtökohtaisesti haluaisikin ottaa puudutteita, niin kyllä niitä lääkkeettömiä keinojakin tarvitsee.

Sen lisäksi raskausaikana on tutustuttava muutamiin tärkeisiin ”työkaluihin”, koska synnytyksessä niiden opetteleminen tai opettaminen on myöhäistä. Toki jotain pientä voi siinä synnyttäjälle ensimmäistä kertaa ohjata, mutta se ei auta niin hyvin kuin sillon kun sitä on jo raskausaikana itselleen työstänyt. Esim. hengitysjutut, lantionpohjan rentouttaminen ja synnytyslaulu. Väittäisin, että mielikuvien tuoma apu on hyvin vähäinen jos sitä ei ole jo raskauaikana ajatellut ja itselleen ”mieleen ajanut”.

Ohjelman loppupuolella Marja sanoi somessa naisten huutelevan, että ”kuka nainen saa tollasta huomiota kuin Heikki?”. Julkisella puolella äitiyshuollossa ja synnytysairaalassa ei varmaan kukaan! Eikä tässä suomalaisessa kulttuurissa ole naisten keskinäistä hoivaamis- tai muuta kulttuuria nimeksikään. Niin se vaan valitettavasti on, että jos ei palkkaa itselleen ammattidoulaa tai yksityistä kätilöä ja ole ihan huippua ystäväpiiriä jotka esim. järjestää Mother blessing-juhlat, niin ei tuollaista huomiota saa.

MHL-ohjelman tekemiseen liittyi myös raskauteen ja synnyttämiseen liittyvä kysely, johon vastasi yhteensä yli 2000 naista. Pieni kooste muutamista kysymyksista löytyy täältä. Tuon lisäksi pahoinvoinnista ja synnytyksistä oli omat artikkelit.

Kysymykseen ”mikä synnytyskulttuurissa ärsyttää?”,  oli 37% vastannut LUOMUHIHHULOINTI, 29% luonnollisen tapahtuman medikalisointi ja 17% synnytyksen glorifointi. Toisten voimatarinat ärsytti 8% vastaajista. Voi itku sentään! Olisi mielenkiintoista tietää miksi luomuhihhulointi, synnytyksen glorifointi tai toisten voimatarinat ärsyttää!?!

 

Luomuhihhulointi

Luomuhihhulointi sana on kyllä aika plääh. Mitähän sillä edes oikeasti tarkoitetaan? Monet ajattelee, että sillä tarkoitetaan kaiken vastustamista. Itse taas näkisin, että sillä voisi tarkoittaa synnytyksen normaalin fysiologian tukemista muun muassa omalla aktiivisuudella (henkinen ja fyysinen) ja tarpeettomien toimenpiteiden ja lääkkeiden välttämisellä. Itse henk.koht. ihan suorin selin voin sanoa olevani synnytysten (ja monen muunkin asian) suhteen ”luomuhihhuloija”.

Olen luomuhihhulointisynnyttämisen puolesta puhuja monestakin syystä… suurin syy on se, että se on vauvan ja äidin parhaaksi. Niin karulta kuin se saattaa jonkun korvaan kuulostaakin, niin se vain on. Ja nyt… ettei tule mitään hässäkkää tuosta kommentista, niin avaan tuota vähän lisää. Normaalin fysiologian tukeminen ja turhan puuttumisen välttäminen on tutkitusti hyväksi niin matalan riskin kuin korkean riskin synnyttäjille ja heidän vauvoilleen. (Tästä voi lukea vaikka kirjasta Optimal care in childbirth, joka löytyy kirjalistalta.) Usein väitetään, että luomuhihhuloijat kieltäytyy kaikesta ja riskeeraa vauvansa ja itsensä. En ole samaa mieltä. Ns. luomuhihhuloijat 99%:sti (oma käsitys, ei mikään tutkittu prosentti :) ) pyrkivät nimenomaan lisäämään vauvan ja omaa hyvinvointia omilla valinnoillaan.

Luomuhihhulointi ei ole yhtäkuin kärsimystä tai kaiken välttämistä ”no matter what”. Ei! Tottakai saa ja halutaan ottaa ja saada sellaista apua synnytyksessä kuin on tarpeen. Usein saatetaan vain olla eri mieltä siitä mikä on todella tarpeen. Tutkitun tiedon ja vuosien kokemustiedon yhdistäminen ja käytäntöjen muuttaminen on vaan todella hidasta. Usein siinä on vielä mukana (myös hoitohenkilökunnalla) omat asenteet ja käsitykset sekä suurimpana, pelot. Pitää myös muistaa, että turvallisuuden tunne on äärimmäisen tärkeä synnytyksen edistymisen/sujumisen kannalta. Turvallisuuden tunne taas tulee naisilla eri asioista. Tämä asia on tärkeä ymmärtää ja hyväksyä.

Luomuhihhulointi ei myöskään ole synnyttämistä kärsien! Tottakai synnytystuntemuksia helpotetaan. Keinot vaan on erit. Ja tottakai  voi, saa ja pitääkin ottaa lääkkeellistä apua tarpeen vaatiessa. Kärsimystä voi kuitenkin olla ilman kipuakin, joten ei voi vetää mutkia suoriksi tässäkään asiassa. Luomuhihhulointi ei siis lähtökohtaisesti ole synnytystä hampaat irvessä silläkin uhalla ”luomusti”, että kokemus onkin traumaattinen.

Luomuhihhulointi ja synnytyksen glorifointi kulkee puheissa usein käsikädessä. Olen sitä mieltä, että ei synnytystapa (luomu/ei-luomu – alatie/sektio) ole siinä mielessä oleellinen juttu naiseuden tai äitiyden kannalta, että joku olisi toista huonompi. Tai jos tavoittelee luomuhihhulointi synnytyskokemusta ja lopputulos onkin toimenpidekeskeinen alatiesynnytys kaikilla lääkkeillä, niin mitä sitten! Tarkoitan sitä, että niillä kalusteilla ei ole mitään väliä jos kodissa on muuten ihana ja kotoisa olla. Toki jos kokemus on ollut huono tai siihen pettynyt niin tokihan sillä silloin on väliä. Se on ymmärrettävää ja täysin sallittua. Jos synnytys on erilaisesta tavoitteesta huolimatta ollut hyvä ja tyydyttävä kokemus, niin mitä sitä sitten arvostelemaan/moittimaan/lällättämään. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?!

Kokemuksella ja synnytyksen tapahtumilla on merkitystä, mutta ei synnytyksiä voi arvottaa keskenään.

mietelause_synnytys

Synnytyksen glorifointi

Ymmärrän hyvin, että synnytyksen glorifointi ärsyttää niitä jotka eivät ole sitä sillä tavalla kokeneet. Enkä usko, että esim. orgastisen tai voimaannuttavan synnytyksen kokeneet ärsyyntyisivät siitä, että synnytystä ”glorifoidaan” tai jaetaan voimatarinoita. Onhan se toisaalta niin, että ei synnyttämisessä ole mitään ihmeellistä. Se on luonnollinen juttu ja naiset osaavat sen kunhan saavat siihen tietoa ja tukea. Luin juuri jostain kirjasta (harmi kun en muista mistä), että nykypäivänä naiset tarvitsee tietoa, valmentautumista ym., koska synnytykset eivät ole luonnollinen osa elämää niin kuin joskus ennen vanhaan. Sitä tarvitaan myös siksi, että naisten kehollisuus ym. ei ole niin vahvaa kuin ennen.

Toisaalta taas onhan synnytys ihan mielettömän upea asia ja kokemus! Eihän sellaista toista samanlaista elämän muutoskohtaa, kehollista tapahtumaa ja hormonien myrskyä ole tässä ihmiselämässä. Synnytys on mahdollisuus niin moneen. Se ei ole vain kliininen, fysiologinen tapahtuma. Toki sen voi ja minun puolesta saakin ajatella niin, mutta harmillisen paljon potentiaalia menee hukkaan.

Pam Englandin kirjoittamassa Birthing form within -kirjassa Suzanne Talls sanoo, että ”Synnytys on kovaa työtä, se sattuu paljon, ja sinä pystyt siihen!” Niinhän se on. Toki se voi olla paljon muutakin… mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan pääsääntöisesti juuri noin. 😀 Tosin en voi olla sanomatta, että synnytystuntemusten kokemus voi olla kivuton, että ei niitä kuvailisi kivuksi vaikka intensiivisiä ovatkin. Suurin osa kuitenkin kokee, että synnytys sattuu paljon. Itselläni on kokemusta neljästä erilaisesta synnytyksestä, joista yksi oli ”passiivinen sänkysynnytys”, jossa ensisynnyttäjälle tyypilliseen tapaan jämähdin sänkyyn ja ilman doulan tai kätilön läsnä oloa ja tukea, päädyin ottamaan kaikki mahdolliset. Siinä synnytyksessä tuntemukset oli todellakin kipua isolla K:lla. Silti pystyin siihen ja kokemuskin oli kaikesta huolimatta ihan hyvä.

Toinen synnytys oli täysin erilainen (erilaista siinä oli myös vauvan tarjonta ja doulan läsnäolo) ja kokemusta tuntemuksista en sanoisi kivuksi. Eikä tuntemukset missään vaiheessa mennyt niin yli, että olisi ollut haastavaa tai olisin halunnut ne pois tai luovuttaa. Kolmas synnytys oli tuntemuksiltaan taas erilainen, erityisesti loppuvaiheessa kun olin ollut pitkään ammeessa enkä käynyt pissalla, joten täysinäinen rakko teki haastetta tuntemuksiinkin. Silti sanoisin, että muutamia haastavampia supistuksia lukuunottamatta synnytys ei sattunut TODELLA PALJON kun vasta siinä vaiheessa, kun kätilö siirsi ”lippaa” vauvan pään edestä pois. (Tässä kohtaa täytyy sanoa, että sitä ei tehty väkisin ja olisin saanut koska vain lopettaa. Kätilö oli todella huomaavainen ja kysyi usein, että mitä tehdään – jatketaanko vai ei.)

Neljäs synnytys oli alkuun tuntemusten suhteen aika helppo ja supistukset tuli hitaasti. Loppu olikin yhtä rytäkkää ja sattui paljon. Nautinto ja orgastinen olo oli kaukana, mutta ei silti sattunut niin paljon ettenkö pärjännyt. Se ei myöskään mennyt siihen pisteeseen, että olisin toivonut sektiota jos joku vaan olisi ehdottanut, niinkuin ekassa synnytyksessä.

Missään noista kolmesta lääkkeettömästä (ei puudutteita tai oksitosiinia) synnytyksestä en kokenut kärsimystä. Mikä minusta on siis oleellisempaa synnytyskokemuksessa kuin se, että mitä on käytetty tai on tapahtunut.

Marja Hintikka Live -ohjelmassa Heikki sanoi, että eniten pelotti ensimmäiset supistukset kun ei tiennyt millaisia ne sitten ovat. Naisilla on siinä mielessä eri tilanne, että yleensä kaikilla tulee harjoitussupistuksia raskausaikana ja niistä saa vähän vihiä siitä mitä tuleman pitää. Kuitenkin koen, että Heikin sanoissa oli perää. Myös siinä, kun hän sanoi, että ”Vaikka kipu oli lopussa todella kovaa, olin päässyt jo henkisesti sen yläpuolelle ja tiesin, etten voi epäonnistua.” Tuohon loppuun vaihtaisin enemmin, että ”…ja tiesin, että pystyn tähän”.

Epäonnistuminen on voimakas sana synnyttämiseen liittyen. Synnytyksessä ei voi epäonnistua. Tähän Heikin kommenttiin liittyen huomioitava tietysti se, että Heikille tämä oli myös haaste päihittää muut laitetta kokeilleet miehet, ja se, että oli tiedossa, että oikeasti on viimeisessä vaiheessa synnytystä. Naisethan ei tiedä missä vaiheessa tarkalleen ollaan tai kauanko vielä jatkuu. Synnytyksetkin edistyvät niin yksilöllisesti, ettei voi ennustaa täysin.

Epäonnistumiseen liittyen monet naiset saattavat kokea paineita synnyttää tietyllä tavalla suhteessa muihin naisiin tai vaikka suvun naisiin tai omiin ystäviin ja epäonnistumisen tunne saattaa olla valtava, jos ei niitä omia odotuksia täytä. Synnytys ei ole kilpailu. Jokainen synnytys on erilainen kaikin puolin ja kokemukseen vaikuttaa hurjan moni asia. Kyllä naiset tekee aina parhaansa mitä siinä tilanteessa pystyy. Jos esim. synnyttäessä ei pystykään rentoutumaan vaikka on sitä etukäteen harjoitellut, niin ei se ole epäonnistumista tai merkki ”huonosta synnyttäjästä”.

 

Muita vastauksia MHL-kyselyssä

Vastaajista 65% oli sitä mieltä, että kotisynnytyksiä ei pitäisi ottaa osaksi julkista terveydenhoitoa. Ensimmäisenä tuosta nousee kaksi ajatusta:
1. Voi kuinka paljon Suomessa onkaan vielä tekemistä sen eteen, että ymmärretään kotisynnytyksen olevan turvallinen vaihtoehto.
2. Harmi, ettei ymmärretä sitä, että ei ole itseltä pois mahdollisuuden antaminen niille jotka sitä haluaa.

Minusta aika yllättävää, että jopa 15% vastaajista koki raskauspahoinvoinnin niin infernaaliseksi, että ei halua lisää lapsia. Tässä muutama vinkki pahoinvointiin:

-Ruokavalio: proteiinipitoista ruokaa (-> kanamunia, juustoa, kanaa, lihaa), B-vitamiineja! (-> papuja, manteleita, parsakaalia), pieniä määriä minttua ja inkivääriä, syö pieniä annoksia usein, vihermehut!
– Frantsila: Minttumelodia yrittitee (lyhyt kuuri)
– Inkiväärin ja piparmintun eteerinen öljy höyryhengitykseen tai laimennettuna 1tippa/1rkl kasviöljyä ranteiden sisäuolelle
– Mohdoh oranssi Travel -vaha (puristele 5-10min/pv)
– Earth Mama Angel Baby – Happy mama spray
– Akupainanta /akupunktio
– Seaband ranneke
– Vyöhyketerapia
– Osteopatia

 

Kyselyn kommentit

Kyselyn kommenttiosiosta oli kerätty kommentteja ja tehty niistä artikkeli. Mielenkiintoista niissä oli se, että niistä voisi kerätä vinkit neuvolan valmennuksia pitäville terveydenhoitajille ja kätilöille. Tässä sieltä muutama:

Ennen esikoisen syntymää, olisin halunnut tietää, että kätilöt eivät ehdi olla synnytyssalissa synnyttäjää ja puolisoa tukemassa.

Missään ei kerrottu etukäteen jälkikivuista! Koin tulleeni huijatuksi!

Ekan synnytyksen kohdalla olisin halunnut tietää, että valmistautuminen kannattaa. On todella voimauttavaa, kun tietää mitä tapahtuu ja miksi ja miten minä voin aivan itse oloani lievittää.

Kahden tunnin luento ei ole minusta millään tapaa riittävä synnytysvalmennus. Siinä päästään vain sohaisemaan pintaa sieltä täältä. Mikä sitten on oleellista välittää ”valmennuksessa” oleville siinä vähäisessä ajassa onkin hyvä kysymys. Itse näkisin, että tärkeintä olisi
1. Kertoa lyhyesti normaalista synnytyksen fysiologiasta ja synnytyksen kulusta
2. Pohtia yhdessä mikä kaikki vaikuttaa synnytyskokemukseen ja miten siihen voi itse vaikuttaa
3. Antaa vinkkejä synnytystuntemuksiin suhtautumiseen ja kivunlievitykseen
4. Kertoa, näyttää ja antaa kirjallisena tietoa: mistä löytää lisää tietoa eri asioista
5. Tärkein: ROHKAISTA JA KANNUSTAA! Synnytys voi olla hyvä ja upea kokemus!

Koska kahdessa tai edes neljässä tunnissa ei millään ehdi käydä kaikkea tarpeellista, koska tarpeetkin vaihtelee perheiden välillä, niin tärkeää on kertoa konkreettisesti mistä löytää lisää tietoa! Lopulta kuitenkin raskaana olevan naisen ja hänen mahdollisen puolison oma aktiivisuus on se oleellisin! Kukaan muu ei voi tietää mitä tietoa juuri hän tarvitsee. Tietoa on monenlaista: luettavaa (kirjat, lehdet, nettisivut, ym.), katsottavaa (videot nettisivuilla ja Youtubessa, elokuvat ja dokumentit…), kuunneltavaa (cd:t), jne. Mitään harjoituksiakaan ei voi tehdä synnyttäjän puolesta. Aktiivisuus on tärkeää ja on tärkeää saada siihen tukea. Tässä aktiivisuuteen tukemisessa ja tiedon äärelle ohjaamisessa neuvola on paalupaikalla. Harmi vaan, että naisten kertoman mukaan se ei kovin hyvin toteudu.

PS. On muuten eri asia huutaako vai käyttääkö ääntä hallitusti. (Tämä siis liittyy artikkelin ekaan lauseeseen: ”Älä huuda, vaan keskitä energia ponnistamiseen!”)

Muut materiaalit ja linkit

Ohjelmaan liittyvää materiaalia on  muutakin Ylen sivuilla. Tässä yksi linkki, jossa Jenna neuvoo kuinka orgastinen synnytys on mahdollinen. :)

Varsinainen ohjelma on katsottavissa tästä linkistä: http://areena.yle.fi/1-2752255
ja synnytyksen loppu on tämän linkin takana.

Kotisynnytysasiaa Latviasta ja Suomesta

Syön tässä Aktiivinen synnytys  ry:n Synnytyssuklaata ja kuuntelen Laura Moision lauluja YouTubesta. Laitan tuonne loppuun teillekin yhden ihanan kappaleen kuunneltavaksi… 😉

Ajattelin kirjoittaa tänään vähän kotisynnytysjuttuja… viikonloppuna olleesta kotisynnytysseminaarista, Aktiivinen synnytys ry:n uudesta kotisynnytysoppaasta ja Uuden-Seelannin kotisynnytysohjeista, jotka löysin kätilöiden työkirjaa kirjoittaessa.

Viime viikonloppuna oli siis viides Aktiivinen synnytys ry:n kotisynnytysseminaari. Tällä kertaa minä oli päävastuussa seminaarin järjestämisestä ja organisoinnista. Seminaarissa oli todella mielenkiintoisia puhujia ja workshoppeja. Harmikseni en workshoppeihin pystynyt oikein osallistumaan, joten niiden anti jäi minulta minimiin. Pääpuhujana oli kätilö ja synnytyslääkäri Dina Ceple Latviasta. Häntä oli todella mielenkiintoista kuunnella!

dina_ceple_kotisynnytys_seminaari_gynekologi_katilo

Dina kertoi, että hän aloitti doulana, opiskeli sitten kätilöksi ja nyt valmistui synnytyslääkäriksi (ja on Latvian ainoa synnytyslääkäri joka tukee kotisynnytyksiä). Dina perusti Stárka Ligzda eli Stork´s Nest nimisen organisaation, jolla on nykyään kolme birth center tyylistä paikkaa Latviassa. Stárka Ligzda mahdollisti kotisynnytyksissä kätilöinnin Latviassa, koska siellä kätilöiden on kuuluttava johonkin ”instituutioon” jotta voi työskennellä laillisesti. Dina oli ensimmäinen kätilö, joka virallisesti avusti kätilönä kotisynnytyksessä. Aiemmin kotona synnyttäminen oli laitonta Latviassa ja kotona suunnitellusti syntyneitä lapsien rekisteröiminen mahdotonta, kunnes lyhyen ajan sisään useilla Dinan avustamilla perheillä (muistaakseni 9) oli paperittomia lapsia, joille Dina oli kirjoittanut lomakkeeseen ”suunniteltu kotisynnytys”. Perheet kävivät kaksi vuotta oikeudenkäyntiä asiasta ja voittivat. Siitä lähtien lapsien rekisteröiminen on sujunut ongelmitta. Kotona synnyttäminen tuli lailliseksi 2006.

Latviassa perheet maksaa kotisynnytyksen kulut. Maksaa voi joustavasti vaikkapa kuukausittain vuoden ajan. Dina kertoikin lainanneensa joltain (en muista keneltä) mottoa: ”Vauva ei voi odottaa, raha voi.” :) Dina oli sitä mieltä, että kotisynnytyksestä maksavat perheet ovat hyvin motivoituneita, ottavat selvää asioista, valmistautuvat hyvin synnytykseen, jne. Sairaalassa synnytyslääkärinä toimiessa opiskeluaikana hän näki paljon  huonosti valmistautuneita äitejä, joilla oli hyvin vähän motivaatiota synnytyksen fysiologian tukemiseen.

Kotisynnytyksissä työskenteleviä kätilöitä on Latviassa kahdeksan. Heille on olemassa ohjeita:
– lista syistä joiden ilmaantuessa pitää siirtää synnyttäjä sairaalaan
– lista tarvittavista välineistä, jotka on oltava (mm. happi, elvytysvälineet, lääkkeitä)
– kotisynnytyssopimus (jota ilman synnytys ei ole suunniteltu kotisynnytys)

Dina kyllä kertoi, että jos ilmaantuu jotain mikä on siirtolistalla, mutta nainen ei halua lähteä sairaalaan niin ei ole pakko. Siinä tapauksessa kätilö ottaa allekirjoituksen paperiin jossa todetaan, että nainen on saanut tiedon, mutta haluaa jäädä. Sen jälkeen on soitettava ambulanssi ja allekirjoitettava heillekin samanlainen paperi. Kätilö jää auttamaan synnytyksessä, mutta nämä tupla-allekirjoitukset ovat kätilön oikeusturvaa varmistamassa. Vaikka Dina sanoi kyllä samaa mitä kätilöt Suomessa… että jos mitä tahansa kotisynnytyksessä tapahtuukaan niin syyttävä sormi osoittaa kätilöön. :/

dina_ceple_luento_seminaari_kotisynnytys_katilo_gynekologi

Dina teki Latviassa tutkimuksen, jossa n. 277 koti- ja sairaalasynnytystä verrattiin keskenään. Kätilöt olivat täyttäneet niistä lomakkeet. Kotonasynnyttäneissä oli mukana myös riskisynnyttäjiä. Kotona synnyttäneistä 43% oli ensisynnyttäjiä ja 36% synnyttivät toista lastaan. Yli 70%:lla syy kotisynnytyksen valintaan oli toive luonnollisesta synnytyksestä, 38%:lla halu tehdä itse päätöksiä synnytykseensä liittyen ja 14%:lla aiempi huono kokemus.  Tulokset osoitti selvästi sen mitä muissakin kotisynnytystutkimuksista: kotisynnytyksissä oli vähemmän toimenpiteitä, vähemmän päätymisiä sektioon, jne… Kotona synnyttäminen on turvallista. Itseasiassa tutkimustulosten mukaan turvallisempaa kuin sairaalassa.

Latviassa kotisynnytyssysteemiin kuuluu synnytyksen jälkeiset kotikäynnit niin, että synnytyksestä 24h neonatalogi tulee kotikäynnille. Seuraavana päivänä tulee  kätilö, sitten on välipäivä, taas kätilö, välipäivä ja taas kätilö. Eli kätilö käy kolmena päivänä seuraamassa äidin ja vauvan vointia. Suomessa riippuu kätilöstä ja sopimuksesta, että kuinka usein tai minä päivinä kotilo tulee käymään. Lastenlääkärikäynti on yleensä sairaalassa.

Suomen kotisynnytyksiin liittyvistä asioista voit lukea Aktiivinen synnytys ry:n uudesta Kotisynnytys Suomessa -oppaasta, joka on tarkoitettu perheille ja ammattilaisille. Sitä on tulossa myös painettuna myyntiin Aksyn verkkokauppaan. Lauantaina kotisynnytysseminaarissa sitä jaettiin kaikille osallistujille.

Kätilöiden työkirjaa kirjoittaessa löysin netistä Uuden-Seelannin kotiloiden ohjeita/suosituksia. Tässä linkit niihin:
Booking guidelines
Transfer guideline

Noista siirto-ohjeista tuli mieleen, kun juuri hiljattain joku kätilö sanoi videolla tai jossain tekstissä, että kotisynnytyksessä kätilön kirjaukset on tehtävä sitä mukaa kun tulee huomioita ja  sikiön ja äidin vointiin liittyviä muutoksia tai esim. mittaustuloksia. Se on tärkeää, koska niitä ei muista niin hyvin enää jälkikäteen ja jos tulee tilanne, että jompi kumpi pitää siirtää sairaalaan, niin tiedot on oltavat annettavissa sairaalan henkilökunnalle.

Suomeenkin olisi tarpeen saada yhteinäiset ohjeet kotiloille erityisesti tilanteisiin, jossa synnyttäjä tarvitsee siirtää sairaalaan. Tällä hetkellä tilanne niiden saamiseksi näyttää aika huonolta, koska kaikki tahot kieltäytyvät suosittelemasta kotisynnytystä kenellekkään. Edes Kätilöliitto ei millään tavalla tue omia kätilöitään, jotka työskentelevät kotiloina. Harmi. Toivon kuitenkin, että tilanne ja asenteet muuttuu. Dinan mies Reinis sanoi, että hänestä Suomessa näyttää nyt siltä kuin Latviassa kahdeksan vuotta sitten. Muutos on hyvällä alulla ja siitä kyllä kertoo sekin, että kotisynnytyksistä on tullut THL:n julkaisuihin maininnat ja kätilöopiskelijoiden kirjassa on myös ensimmäistä kertaa tekstiä kotisynnytyksistä. Muutos on hidasta, mutta kyllä se tästä. :)

Tähän loppuun vielä mainittava, että kotisynnytys ei ole kaikille. Ei kaikki halua synnyttää kotona ja se on ok. Silti kotisynnytyksen mahdollistaminen niille, jotka sitä haluaa ei ole niiltä pois ketkä ei itse kotisynnytystä toivo. Samoin ei kaikki kätilöt halua avustaa kotisynnytyksissä, eikä kaikki taas halua olla sairaalakätilöitä. Sairaalasynnytyksen kätilöinti ja kotisynnytyksen kätilöinti ovat aivan erilaisia ja minusta onkin ollut mielenkiintoista huomata, että Suomeen on kasvamassa ihan uudenlainen kätilöjoukko… Kätilöt, jotka jo opiskeluaikana suuntaavat kotisynnytysten hoitoon. He siis tietävät jo opiskeluaikana, että sairaalakätilöinti ei ole heidän tulevaisuus.

Tästä aiheesta riittää kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, mutta nyt on pakko lopettaa ja laittaa sitä Laura Moision musiikkia mistä mainitsin tuolla kirjoituksen alussa… :)

 

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 3/3

Tässä viimeisessä Penny postauksessa ajattelin kirjoittaa vähän auki seminaarimuistiinpanoista:  synnytystraumasta (myös kätilöiden näkökulmasta) ja Pennyn vinkkejä ja ajatuksia synnytykseen liittyen.  Mukana on myös linkkivinkkejä.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Synnytystrauman yhteydessä puhutaan usein myös PTSD: stä, jolla tarkoitetaan traumanjälkeistä stressihäiriötä. Se saatetaan sekoittaa helposti PPMD:hen eli Postpartum Mood Disorder:iin (= synnytyksenjälkeinen mieliala häiriö) tai  Suomessa ehkä enemmänkin baby bluesiin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. PTSD tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ihminen on koko ajan hälytysvalmiudessa lisääntyneen kortisolin tuotannon takia. Edellisen postauksen aiheeseen liittyen seksuaalisesti hyväksikäytetyillä kortisolia ei enää riitä laskemaan adrenaliinia alas, kun hyväksikäytön toistumisten vuoksi se on ”käytetty loppuun”.

Traumaattinen synnytys on Pennyn mukaan tapahtuma, jonka yksilö uskoo
– aiheuttaneen hänelle hengenvaaran TAI
– vakavan uhkan hänen tai hänen vauvan fyysiselle koskemattomuudelle JA
– hän koki itsensä avuttomaksi, kontrollittomaksi, yksinäiseksi ja jääneensä ilman tukea.

Kärsiminen ja trauma ovat Pennyn mukaan hyvin lähellä toisiaan eikä kumpikaan vaadi fyysistä vammaa. ”Joku saattaa kärsiä ilman kipua tai olla kivuissa ilman kärsimystä.” Siksi on tärkeää kysyä synnyttäjältä arvioita kivusta JA pärjäämisestä. Pennyn mielestä kärsimyksen helpottaminen alkaa sen tunnistamisesta. Tähän hänellä oli kolme keinoa, joista kaksi jo mainitsinkin äsken, mutta tässä ne vielä:
1. Arvio kivusta
2. Arvio pärjäämisestä
3. Koodi-/turvasana

Luennolta mielenkiintoinen juttu liittyi huolien siirtymiseen… Tavallisesti äitiyshuollossa tarjotaan hyvin herkästi, jopa rutiininomaisesti epiduraalia poistamaan kärsimystä ja kipua. Usein sanotaan, että ”Ei ole tarvetta kärsiä… Ei sinun tarvitse todistella mitään… Sinä nautit synnytyksestä sitten kun epiduraali vaikuttaa…” Tutkimusten mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska kipuun liittynyt stressi siirtyy huoleksi muihin asioihin! Esimerkiksi synnytyksen kestosta ja vauvan hyvinvoinnista huolehtimiseen, ponnistamisen vaikeuksiin ja jännitteisiin huoneessa normaalista synnytyksen fysiologiasta poikkeamisien takia (mm. sikiön sydänäänten laskut).

Mitä tehdä jos synnyttäjä kärsii ja on mahdollisesti traumatisoitumassa? Pennyn vinkit:
– Ole rauhallinen, ystävällinen, rehellinen ja jämäkkä.
– Katso synnyttäjää silmästä silmään ja kysy onko kunnossa ja pärjääkö.
– Auta keskittymään siihen miten pystyy helpottamaan tilannetta (”Sinun tehtävä on nyt…”)
– Älä jätä häntä!
– Älä lisää traumaa.
– Tarkkaile: pärjäämistä (rentoutuminen, rytmi, jne.) ja ahdinkoa/hätää (luovuttaminen, itkeminen, huutaminen, jne.)

Penny luennoi, että usein traumaattisen synnytyksen kokeneet saavat myötätunnon ja hyväksynnän sijaan moitteet kriittisyydestä. Heille saatetaan usein sanoa, että ”Sinä ja vauvahan olet terveitä/hengissä… Voithan synnyttää vielä uudestaan.” Tai sanotaan äidillä olleen liian suuret odotukset. Puolisot taas usein syyttävät itseään tai kokevat aiheuttaneensa trauman. Jos synnytyksessä asiat menee pieleen, niin usein itsesyytöksissä painii naisen/perheen lisäksi myös synnytyksen henkilökunta tai doula.

Penny luennoi, että kätilöiden PTSD:n Top 3 on ollut:
1. Sikiön/vastasyntyneen kuolema
2. Synnyttäjän kuolema
3. Hartiadystocia

Traumaattisten synnytysten läpi käyminen on tärkeää myös kätilöille ja doulille. Penny kertoi, että olisi olemassa joku www.imsorry.com sivusto, jossa on kätilöiden kirjoittamia ”anteeksipyyntöjä”, mutta tuo osoite ei toiminut enkä enää muista tarkemmin mikä se oli.

penny_baby_out_synnytys

Epiduraalista itselleni oli luennolla uusi tieto se, että naiset eivät tee päätöstä epiduraalista pääasiassa faktojen perusteella, vaan kokemusperusteella! Eli mitä kätilö ajattelee, millaisia kokemuksia tutuilla on jne… Tuo oli todella yllättävä tieto. Yllättävää oli myös se, että niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin kivuttomuus ei takaa sitä etteikö nainen kokisi synnytyksessä ahdinkoa, tuskaa tai hätää. Emotionaalisen tuen merkitys on siinä valtava! Minulle tuli luennolla mieleen, että vaikka kätilön apua ja läsnä oloa ei tarvitse kivun näkökulmasta, niin emotionaalisesta näkökulmasta tarvitsee! Siksi ei ole ok, että myös puudutetut synnyttäjät jätetään itsekseen.

Pennyn mukaan synnytyskipu ei tarkoita kärsimystä jos nainen ymmärtää, että se on normaali supistusten sivuvaikutus, hän tietää mitä tehdä sen suhteen, hän saa kannustusta, opastusta ja tukea, ja hän saa lääkkeellistä kivunlievitystä jos tarvitsee. Jo ennen synnytystä naiselta kannattaisi kysyä miten hän suhtautuu kipulääkitykseen. Apuna voi käyttää asteikkoa -10 = ei kipulääkitystä ja +10 joo kipulääkitykselle!. Lisäksi voi kysyä: ”millaista tukea haluat näissä lukemissa?”.

penny_road_map_synnytys

Penny esitteli toisena päivänä hänen kehittelemänsä synnytyksen  ”Road map”:in. Se on aivan nerokas tapa havainnollista visuaalisesti kuinka synnytys tavallisesti etenee ja miten se muuttuu jos vauva onkin avotarjonnassa tai jos ottaa epiduraalin. Pennyn tiekartassa oli monia hyviä pointteja synnytyksestä, kuten se, että aktiivinen synnytys alkaa vasta kun kohdun suu on avautunut 6cm. (Aiemmin luultiin, että jo 4cm, mutta se tutkimusten mukaan pidä paikkaansa.) Avautumisessa 3-6cm on ne haastavimmat… silloin Pennyn mukaan nainen yrittää kontrolloida, mutta keho painaa synnytystä päälle. Synnytysaallot ovat silloin kovin vaativia ja juuri silloin synnyttäjä tarvitsee eniten tukea ja kannustusta! Tuossa 3-6cm:in kohdalla on ”totuuden hetki”. Silloin nainen:
– on altis ehdotuksille
– ottaa usein epiduraalin tässä kohtaa
– hoksaa ettei voi kontrolloida synnytystä
– on kriisissä itseluottamuksen kanssa

Tärkeää on siinä hetkessä antautua synnytykselle ja löytää omat spontaanit tavat myötäelää sitä synnytystä. Nainen tarvitsee turvallisuutta ja liikkuvuutta. Mitä enemmän vapautta nainen saa, sitä luovempi hän on synnyttäessä. Myös muiden esimerkit on tärkeitä, kuten vaikka rauhallisesti istuva kätilö/doula osoittaa, että kaikki on hyvin eikä ole mitään normaalista poikkeavaa/hätää. Tälle oli englanninkielinen termikin: model confidence.

Pennyllä oli paljon kolmen vinkin juttuja ja myös tähän aiheeseen oli omansa. 😀 Mitä siis EI saa tehdä synnyttävälle naiselle:
1. Älä häiritse häntä!
2. Älä kysy kysymyksiä supistusten aikana!
3. Älä kysy ”mitä sinä haluat tehdä?”!

Penny: If ain´t broke, don´t fix it.

Synnytyspettymysten käsittelystä Pennyllä oli paljonkin kokemusta. Monet naiset ovat käyneet hänen juttusillaan ja purkamassa kokemuksiaan. Penny antoi monia kultaisia neuvoja (erityisesti kätilöille ja doulille) keskusteluihin naisten kanssa, jotka ovat pettyneitä synnytyskokemukseensa. Tärkein neuvo oli opetella aktiivista kuuntelua, joka tarkoittaa sitä että todella annat naisen kertoa oman tarinansa ja sinä oikeasti kuuntelet (mikä ei kaikille ole aina ihan helppoa). :) Kysy: Mitä se tarkoitti sinulle? (esim. luomusynnytys toive -> näyttämisen halua) Mikä järkytti sinua tällä kertaa? Mitä tapahtui sillä hetkellä? (auttaa tunnistamaan olleen tilanteen ja sen ettei ole epäonnistuja) Mitä olisit halunnut, että olisi ollut toisin? Anna naisen kyseenalaista samaansa hoito tuomitsematta, korjaamatta tai varmistamatta hänen kertomaansa ja ryhtymättä puolustuskannalle. Vahvista ja sanoita naiselle takaisin hänen kertomansa haasteet ja kerro mitä hän teki hyvin!

Loppuun vielä linkkivinkki
www.pattch.org
Prevention and treatment of traumatic childbirth

ja luettavaa
Traumatic childbirth – Cheryl Tatano Beck, Jeanne Watson Driscoll, Sue Watson (2013)
Birth Trauma – Kim Thomas (2013)

PS. Kirjoitin aiemmin tänne blogiin turvasanan käytöstä synnytyksessä Pennyn seminaarin innoittamana ja viikolla soitti Vauva -lehden toimittaja sen tiimoilta. Hän kirjoitti Vauva -lehden nettisivuille siitä artikkelin sen keskustelun perusteella. Minusta toimittaja sai ajatuksen kirjoitettua hyvin auki niinkin lyhyestä keskustelusta. Vauva -lehden keskustelupalstalla sai kylmää kyytiä koko turvasana ajatus ja samalla myös Aktiivinen synnytys ry. Harmi. Osa tosin ei ollut edes lukenut koko tekstiä ennen kommentoimistaan… Minua kiinnostaisi Teidän kommentit ja ajatukset! Niitä voi postata tämän tai sitten sen turvasana tekstin perään. :)

Kotisynnytysaiheisia linkkivinkkejä

Kotona synnyttäminen on yksi vaihtoehto synnytyspaikaksi. Kotikätilön eli kotilon löytäminen saattaa olla helppoa tai haastavaa asuinpaikasta riippuen, mutta lähtökohtaisesti kotisynnytys on aito vaihtoehto. Monia saattaa pelottaa ajatus kotona synnyttämisestä ja miettii vastuukysymyksiä. Mm. näistä  asioista Elina keskusteli kotilo Avrati Premin kanssa Naiseuden voiman videolla, joka on tuolla postauksen lopussa.

Kotisynnytysten määrä on nousussa täällä Suomessa. Kotisynnyttäjien palvelua neuvolassa on (toivottavasti) helpottanut THL:n Äitiysneuvola opas, jossa on ensimmäistä kertaa ohjeita terveydenhoitajille myös kotisynnytykseen liittyen. Mikäli itse haluat kompaktia tietoa suunnitellusta kotisynnytyksestä, niin suosittelen käymään kotilo Riitta Jääskeläisen sivuilla -> artikkeli kotona synnyttämisestä. Siellä on myös linkki tutkimuksiin, jos tutkittu tieto kiinnostaa.

Kotisynnytysseminaari2015_esite_700px-72dpi

Aktiivinen synnytys ry järjestää vuosittain Kotisynnytys seminaarin ja tänä vuonna se on täällä Tampereella. Olen siinä pääorganisaattorina ja onkin kiva ilmoittaa, että suositun seminaarin lipunmyynti on alkanut tänään! Ostahan omasi pian Aksyn verkkokaupasta. Seminaarilla on oma tapahtumasivu myös Facebookissa. Sinne päivitetään lisätietoa luennoitsijoista ym. ja sieltä kysyä vaikka kimppakyytiä tai sohvasurffauspaikkaa. Vaikka kotisynnytys ei tunnu omalta vaihtoehdolta niin lue ihmeessä ohjelma läpi ja tule mukaan! Siellä on paljon mielenkiintoista ihan ylipäätään synnytykseen ja raskauteen liittyen oli synnytyspaikka mikä tahansa.

Pari kotisynnytyslinkkiä:

Kätilötalo

Kotisynnytys -blogi

Helmi&Taimi – tuotteita kotisynnyttäjälle

Englannin terveydenhoitosysteemin NHS:n sivut synnytyspaikan valinnasta ja kotisynnytyksistä