Synnytysympäristöllä on merkitystä (uusi ilmainen materiaali ladattavissa)

synnytysymparisto_tehtava

Raskausaikana ja synnytyksen alkaessa luodaan perusta yhdelle synnytykselle tärkeistä asioista… tunnelmalle ja ympäristölle. Siihen vaikuttaa fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö ja psyykkinen & henkinen ympäristö. Kaikkiin näihin osa-alueisiin voi ihan jokainen synnytykseen valmistautuva/synnyttäjä vaikuttaa. Oleellista on, että tietää (tai ainakin aavistelee) mitä haluaa. Sen miettimiseen tein materiaaleihin tehtävälomakkeen, joka on ladattavissa ilmaiseksi. Voit ladata ja tulostaa sen täältä.

Voit miettiä vastauksia ensin yksin ja puhua sitten niistä yhdessä synnytykseen mukaan tulevien henkilöiden kanssa. Jotain tehtävän nostamia ajatuksia voi olla viisasta laittaa myös synnytystoivelistaan tai vaikka antaa tuo lomake synnytystoivelistan mukana. :)

Synnytysympäristöllä on merkitystä synnytyksen kulkuun ja sujumiseen. Parhaimmillaan synnyttäjälle optimaalinen ympäristö edistää synnytystä ja lievittää tuntemuksia. Yksilöllisyys tässäkin asiassa on isossa roolissa, koska esimerkiksi turvallisuuden tunnetta, mielihyvää ja rentoutumista lisää hyvin erilaiset asiat eri ihmisillä.

***

Klikkaa itsesi Voimaannuttava synnytyksen Facebook-sivulle tästä ja TYKKÄÄ sivusta, niin saat omaan uutisvirtaasi ajankohtaiset asiat ja mielenkiintoisia linkkejä! Muista myös liittyä postituslistalle tämän sivuston etusivulta. :)

Tallenna

Oman synnytysvoiman löytäminen

Tampereella Aktiivinen synnytys ry:n teemaillassa pidettiin kätilö Emma Dufvan kanssa ilta oman synnytysvoiman löytämisestä. Olikin aika mielenkiintoinen ilta. Pidin pienen alustuksen ja keskusteltiin aiheesta. Jossain vaiheessa Emma ohjasi lyhyen rentoutuksen synnytysvoimaan liittyen ja keskusteltiin siitä nousseista asioista ja huomioista. Itselle ainakin jäi siitä teemaillasta kiva fiilis.

Kuva 028

Ennen iltaa mietin itsekseni, että mitä se synnytysvoima oikein on. Tulin siihen tulokseen, että synnytysvoima on ennen kaikkea sisäistä voimaa! Ei fyysistä voimaa tai lihasvoimaa niinkään, vaan sitä sisäistä voimaa mitä kumpuaa synnyttäessä. Se on luottamusta, uskoa ja rakkautta elämää, kehoa, itseä, syntyvää lasta, mahdollista kumppania, ym. kohtaan. Kun on paljon synnytysvoimaa läsnä, on läsnä myös rakkautta joka on pelon vastakohta. Synnytysvoima antaa uskallusta antautua synnytyksen vietäväksi ja lisää rohkeutta mennä synnytysaaltojen mukana. Synnytysvoimassa on kehon viisautta, muistia ja kykyä.

Koen, että synnytysvoimaa lisää kaikki ulkopuolelta tuleva vahvistus, kuten muiden antama tuki, vahvistavat tarinat ja voimaannuttava ympäristö. Meissä jokaisessa on olemassa synnytysvoimaa ja sitä on mahdollista lisätä. Olen sitä mieltä, että synnytystiimi pystyy omalla toiminnallaan myös lisäämään synnyttäjän synnytysvoimaa.

Synnytysvoima antaa uskallusta antautua synnytyksen vietäväksi ja lisää rohkeutta mennä synnytysaaltojen mukana.

Synnytysvoiman kerääminen alkaa minusta jopa jo ennen raskautta, mutta erityisesti raskausaikana. Synnytykseen valmistautuminen itselle sopivilla tavoilla (tiedollinen, kehollinen, psyykkinen, sosiaalinen, jne.) auttaa synnytysvoiman löytämisessä ja lisäämisessä. Jokainen on yksilö, jokaisella on omat juttunsa. Niin myös sen suhteen miten löytää ja saavuttaa tie oman synnytysvoiman löytämiseen. Varsinkin esikoista odottaessa se saattaa olla haastavampaa tai jos edellinen synnytys on ollut traumaattinen, mutta mahdollista silti!

Synnytysvoiman erityisyys on varmasti siinä, että siinä on suurena osana syntyvä vauva ja rakkaus häntä kohtaan. Syntymä on pyhä hetki ja voidaan nähdä suurena muutoksena/siirtymänä niin lapsen, äidin kuin muidenkin siihen liittyvien aikuisten kohdalla. Syntymän ihme, vauvan syntyminen tähän maailmaan ja kaikki muu mitä vauva syntyessään muuttaa, on osallisia synnytysvoimaan. Synnytysvoimaan joka on omalta osaltaan myös hieman mystinen asia. Voima jota naisista vain kumpuaa, ikiaikaista ja toisaalta myös vähän eläimellistäkin voimaa.

Tukihenkilöiden tärkein tehtävä on luottaa odottajan/synnyttäjän omaan synnytysvoimaan! Niin kuin sanoin, sitä on meissä kaikissa. <3

^^^^^^^^^^^^^^^^

TULOSSA

* Helatorstaina 5.5.2016 Voimaannuttava synnytys päivä Tampereella
* La 14.5.2016 kursseja Oulussa
* Mahdollisesti odottajien ilta toukokuussa Tampereella
* Syyskuussa kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoille omia kursseja Tampereella ja Jyväskylässä

helatorstai_mainos_2016

Synnyttäjän perustarpeet – pyramidi

Lupasin aiemmassa Yhteistyössä: kätilöt ja doulat – postauksessa, että palaan pyramidiasiaan tarkemmin toisella kertaa. No nyt on sen aika.

Tässä alla on nyt se sama pyramidi, mutta kuvaan on vielä lisätty jokaisen pyramidin palikan lisätietoja. Tämä on siis suomennettu Penny Simkinin Pyramid of birth priorites -pyramidista ja sitä on vähän mukaeltu Maslowin tarvehierarkiaa käyttäen.

pyramidi_isompi_pinggiEdelliseen postaukseen liittyen tuli kysymys, että miksi kätilön alueeseen ei kuulu arvostus. ”Eikö kätilönkin tulisi kannatella synnyttäjää näillä kaikilla pyramidin tasoilla, jotta synnyttäjä voisi parhaiten toteuttaa itseään synnytyksessä?” Vastaukseni siihen on: ”Tuohon Arvostus -kohtaan liittyy itsekunnioitus ja muiden osoittama arvostus. Nämä rakkaus ja arvostus kohdat on syvällisempiä ja intiimimpiä kuin turvallisuus ja fyysiset tarpeet. Totta kai niin doula kuin kätilö vaikuttaa osaltaan noihin kaikkiin, mutta kätilön ja doulan työ ja rooli on erilainen ja painottuu eri tavoin.

Toivon, että tuon pyramidin avulla hahmottuu paremmin kummankin roolin pääpainopisteet. Valtataistelujen aika on ohi! Minusta on ihan älytöntä, että synnyttäjien tarpeisiin vastaamista on rajoitettu (ja rajoitetaan joissain paikoissa edelleen), vaikka tutkimustenkin mukaan doulasta on synnyttäjille ja synnytyksen lopputulokselle paljonkin hyötyä. Vaikka ymmärrän kyllä, että uudet asiat pelottaa ja muutos asenteissa on hidasta. Ymmärrän myös huolen synnyttäjien suojelemiseen liittyen (monet ajattelee, että heitä täytyy suojella kun eivät osaa pitää puoliaan), mutta sekin asia kannattaisi enemmin puhua auki kuin vain vastustaa.

Kätilöllä ja doulalla on todella siinä omassa roolissaan ja osaamisessaan omat painopisteet. Tässä kohtaa pakko sanoa myös se, että vapaaehtoisdoulissa on hurjan paljon eroja!

Kotisynnytyksiin liittyen kätilön rooli ja  työskentelytapa on toisenlainen kuin sairaalasynnytyksissä, jolloin minun mielestä kätilön alue usein laajentuu tuosta pyramidista olleesta alueesta. Tuttu kätilö, raskausajasta synnytykseen ja aina synnytyksen jälkeiseen aikaan asti, pystyy luomaan syvemmän suhteen asiakkaaseen kuin ”random ”kätilö, joka on mukana matkalla vain pienen osasen. Pyramidin ylempien tasojen toteutumisessa auttaminen/tukeminen onnistuu tutun kätilön kanssa pidemmässä asiakassuhteessa todennäköisesti paremmin. Silti kätilön pääasiallinen toiminta on fysiologisten tarpeiden ja turvallisuuden alueilla myös kotisynnytyksissä.

Idea tämän pyramidin luomiseen Pennyllä oli sen esiin tuomisella, että synnytyksessä on kyse muustakin kuin vain äidin ja vauvan selviytymisellä hengissä/terveenä. Omaan synnytykseensä pettyneille tai synnytyksestään traumatisoituneille sanotaan usein, että ”olisit vain tyytyväinen, tehän olette molemmat elossa”. Suomessa on äitiys- ja vauvakuolleisuuslukemat maailman lukuja verraten todella matalat, yhdet ”parhaista”. Muutenkaan Suomessa ei ole synnytyksen suhteen uhkia tai selviytymiseen liittyviä vaaroja, kuten sodat tai muut konfliktit, huonot tilat, jne. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on täydet mahdollisuudet vastata synnyttäjän tarpeisiin jokaisella tasolla, jos niin halutaan.

There´s more to birth than coming out of it alive! -Penny Simkin

Toivon, että tuo pyramidi ja sen eri kohtien/tasojen pohtiminen nostaisi naisten kiinnostusta omaa synnytyskokemusta kohtaan. Toivon myös, että mahdollisimman moni löytäisi sen  potentiaalin voimaantumiseen naisena, äitinä ja puolisona(kin), minkä synnytyksen myötä on mahdollista kokea! Synnytys voi oikeasti olla todella upea ja voimaannuttava kokemus. Synnytyskokemuksen muodostumiseen voi vaikuttaa jo etukäteen ja tuo pyramidin tasojen tutkiskelu ja pohdinta omaan elämään liittyen, voi olla siinä yksi keino.

Lueskelin tässä samalla Pennyn luentojen muistiinpanoja. Olen aiemminkin kirjoittanut niistä tänne…
osa 1
osa 2
osa 3
Täytyy itsekin lukea ne vielä läpi ja katsoa onko vielä jotain mistä voisin teille jakaa jotain uutta. :)

 

Kätilöntyössä Suomen synnytyskulttuuri näkyy konkreettisesti

Helsingin Sanomissa oli tänään lehtijuttu kätilön työstä. Järkytyin kun näin millä otsikolla ja kuvalla se on julkaistu esim. internetissä. Eilisestä lähtien olen seuraillut parissa FB-ryhmässä artikkelista noussutta keskustelua ja monien kanssa olen saamaa mieltä… esimerkiksi siinä, että toivon ettei yksikään esikoista odottava lukisi sitä.

Artikkeli oli joo ihan realistinen kuvaus kätilön työstä ja työvuoroista, mutta hyvin kylmä, kipuun keskittynyt ja medikalisoitunut versio. Toimittaja oli minusta kirjoittanut sen periaatteessa ihan ok:sti, jos olisi ollut kyse ihan jostain muusta työstä tai ammatista kuin hoitoalan työstä johon kuuluu oleellisina kaikkea muuta kuin tietokone, välineet ja tilastot. Kätilön työn upeudet jäi uupumaan tekstistä oikeastaan kokonaan.

En kritisoi lehtijutussa olleita kätilöitä. En tunne heitä, eikä tuon artikkelin perusteella voi vetää johtopäätöksiä heidän työskentelystä tms. Harmittelen eniten sitä, että tuolla tunnelmalla ja näkökulmalla kirjoitettu artikkeli saa niin paljon palstatilaa ja näkyvyyttä. :/ Saman artikkelin olisi voinut kirjoittaa niin eri tavalla! Toisaalta harmitusta nostaa se, että se oli ihan totta… kaikki se arkisuus, kiire, kliinisyys ja toimenpiteet. Kaikki ne on läsnä tämän hetken synnytyskulttuurissa.

Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa?

Pääkaupunkiseudun synnäreillä on alkamassa projekti jossa ajetaan ajatusta: ”kotisynnytys sairaalassa”. Sen toteutumiseen käytännössä on ihan julmetun pitkä matka. Saati, että koko muu Suomi seuraisi perässä. Jo nyt kätilöillä olisi käytettävissä paljon esim. fysiologista synnytystä tukevia keinoja, mutta ei niitä juurikaan käytetä. Kotisynnytys sairaalassa vaatii kätilöiltä paljon muutosta asenteessa todelliseen äitilähtöisyyteen, hands off -meininkiin, naisen kykyyn luottamista, naiseen ja häneen perheenseen ”rakastumista”, ym. Tämä nykyinen systeemi ei vain taivu siihen. Kuinka kätilö voi hullaantua perheeseen, jota ei tunne entuudestaan? Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa? Mietin myös, että onko kätilöt edes valmiita? Miten voi toteuttaa sairaalassa ajatusta ”kotisynnytys sairaalassa” jos ei edes ole hajuakaan siitä millasia kotisynnytykset ovat ja miten kätilön rooli ja toiminta niissä eroaa sairaalassa toimimiseen?

mammy-331712_1280

Artikkelissa sanottiin, että joka viides synnytys käynnistetään. Se on ihan pirun paljon! Tilastoissa olisi monessa muussakin kohtaa parantamisen varaa.  Taysissa on ollut Mariski-ohjelma käytössä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan HUS:n alueelle tekemässä Noriski-käytänteitä. Tämä on hyvä suunta! Valtakunnallisesti kattavat ohjeet olisi vielä parempi. Olisi mielenkiintoista nähdä pystyykö tilastoissa huomaamaan eroa esim. Mariskin käyttöön oton jälkeen. En voi olla sanomatta, että tämä Suomen synnytyskulttuurin näkökulma tulee esille noissa ohjeiden nimissäkin… -RISKI! Synnytys ei ole lähtökohtaisesti RISKI… mutta ei näköjään Suomessa. 😉

Jotkut HS:n artikkeliin nostetut kommentit nosti päässäni hälytyksen ”älä sano noin, vaan ennemmin näin!”. On pieni, mutta merkittävä ero sillä mitä ja millä tavalla sanoo. Esim. ”ei ole mitään hätää” on tunnetusti huono valinta, koska hätä-sana tuo negatiivisen merkityksen siihen. Sen sijaan voi sanoa paljon kaikkea muuta.. vaikka ”kaikki on hyvin”, ”menee hienosti”, jne.   Usein voi olla vaikea tunnistaa kuinka itse asiakkaille puhuu ja joskus voi olla vaikea keksiä tilalle joku muu tapa sanoa. Vaikka tämä voi tuntua vähäpätöiseltä asialta, niin ei se ole. Sanoilla voi olla todella suuri merkitys erityisesti siihen nostaako se naista vai herättääkö se huolta, epäilyksen omaan jaksamiseen/kykyihin/ym. tai kuilua yhteistyöhön.

Erityisesti yksi kohta artikkelissa erottui joukosta:
”Synnyttäjät ovat muuttuneet vaativiksi. Moni valmistautuu synnytykseen kuin lukisi tenttiin: googlaa, tekee muistiinpanoja ja kokoaa sopivia soittolistoja. Kun tällaiset naiset tulevat sairaalaan, he ajattelevat tietävänsä paljon.” (Lainaus on siitä HS:n artikkelista)

Mietin, että kenen päästä tämä kappale oikein tuli? Synnytykseen valmistautuminen on todella tärkeää ja merkityksellistä monin eri tavoin. Se auttaa saamaan toivomansa synnytyskokemuksen, helpottaa osallistumista päätöksen tekoon synnytyshetkellä, jne. Jokainen valmistautuu omalla tavallaan ja niin kuin kätilö Anu Lampinen hienosti viikko sitten Aktiivinen synnytys ry:n seminaarissa sanoi: ”Nainen määrittelee sen miten haluaa valmistautua synnytykseen!”. Jokainen nainen ja perhe on erilainen ja myös synnytykseen liittyvät toiveet ja tavoitteet on erilaisia. Niitä pitää kunnioittaa! Jokainen nainen on kehonsa ja elämänsä asiantuntija. Se on kaiken lähtökohta ja luulis kätilöiden ymmärtävän sen.

Toisaalta ymmärrän mitä tuolla kommentilla on ehkä yritetty sanoa. Kun tietoa ei ole tarpeeksi saattaa sekoittaa asiat tai ei ymmärrä miten toiveet liittyvät toisiinsa. Luulen sen olevan yksi syy siihen, että jotkut ammattilaiset haluavat synnytyssuunnitelmat tehtäväksi vain ammattilaisten kanssa. Esim. eräs äiti mietti kannattaako ottaa synnytyksen jälkeen ”se rokote”, kun hänellä on Rh- ja vauvalla Rh+. Kyseessähän ei ole rokote, vaan anti-D-immunoglobuliini pistos, jonka tarkoituksena on suojata äitiä vauvan punasoluilta, joita tavallisesta synnytyksen aikana äitiin siirtyy. Immunoglobuliinin avulla turvataan seuraavat mahdolliset raskaudet. Lisätietoja voi lukea helposti tästä ja teoreettisemmin tästä.

On tärkeää, että raskaana olevalla naisella on rinnallaan ammattilaisia joilta he voivat kysyä näitä kaikkia asioita ja saada luotettavaa tietoa päätöstensa ja toiveidensa tueksi! Joskus voi käydä niin, että nainen ei ole ymmärtänyt tarkkaan, että mitä toivoo. Uskon vahvasti, että se on ennemmin poikkeus kuin sääntö.

Mietinpähän tässä myös, että mitä vaihtoehtoja naisille jää kuin googlata ja tehdä muistiinpanoja, kun valtaosa synnytysvalmennuksista ei vastaa naisten ja perheiden tarpeita!  Oikeasti. Uskallan väittää naisilta kuulemani palautteen perusteella, että suurimmassa osassa julkisen sektorin valmennuksista on suuria puutteita. Se on todella surullista ja siihen pitäisi saada pikimmiten muutos! Yksityisten tarjoamista synnytysvalmennuksista kannattaisi ottaa mallia ja jatkaa kehittämistä siitä eteenpäin. Peloteluluennot vanhanaikaisilla materiaaleilla eivät auta ketään! Monet kätilöt valittavat sitä, kun naiset tulevat valmistautumattomina synnyttämään. Miksi sitten heitä mollataan jos yrittävät? Miksi kätilöt eivät valmenna paremmin itse? Esim. Kätilöthän niitä tutustumiskäyntejä sairaaloissa ohjaa ja varmasti ovat olleet tekemässä niitä sairaaloiden nettivalmennuksia. Jos ne on sairaalakätilöiden ainoat vaikuttamiskanavat, niin miksi ne on sellaiset kuin ne ovat?

Yksi asia mikä suorastaan ärsyttää on se, että puhutaan synnyttämisestä ilman kivunlievitystä. Artikkelissakin oli tällainen lause: ””Ei pidä pettyä, jos ei pärjääkään ilman kivunlievitystä”, Sanna Palmu sanoo. ”Yhtään kirkkaampaa kruunua ei saa, jos synnyttää ilman kivunlievitystä.”” On täysin eri asia synnyttää OIKEASTI ILMAN KIVUNLIEVITYSTÄ, mikä todennäköisesti on kärsimystä oman onnensa nojassa, kuin synnyttää lääkkeettömien kivunlievitys menetelmien kera (joita on todella paljon erilaisia ja hyvin tehokkaitakin) tai lääkkeellisten kivunlievitys menetelmien kanssa. Synnytystuntemuksia voi lievittää todella monella tapaa, eikä todellakaan kaikki lääkkeettömät ole jotenkin tehottomia ja sopivia vain avautumisvaiheen alkuun. Kyllä niistäkin löytyy niitä, joissa on”jytyä”!

Mitä tulee noin muuten tuohon Palmun kommenttiin, niin olen samaa mieltä. Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen. Toki synnytystavalla ja kivunlievitystavoilla on merkitystä ja vaikutusta, mutta kannattaa olla myötätuntoinen ja armollinen itseään kohtaan. <3

Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen.

Vielä yksi asia, joka ei suoranaisesti liity HS:n artikkeliin vaan enemmänkin kätilöyteen… Olen pohtinut, että mitä oikeastaan tarkoittaa lause ”Olen luomukätilö”. Tiedän, että synnäreillä on luomumpia kätilöitä ja ei niin luomuja. Tiedän, että kätilöillä on käsitys omista kollegoistaan ja siitä onko joku luomukätilö vai ei. Tiedän myös, että se luomukätilöys voi olla hyvin erilaista kätilöiden kesken. Mitkä on luomukätilön merkkejä? Kriteerejä? Mikä tekee kätilöstä luomun? Kuinka luomusti kätilö oikeasti voi toimia sairaalaympäristössä?

Kätilön työ on todella itsenäistä. Työpariksi tulee toinen kätilö vasta, kun vauva on syntymässä. Kuinka hyvin sen perusteella voi vetää johtopäätöksiä siitä miten kollega toimii ja millaisia työtapoja käyttää oikeasti? Minkä verran kahvihuonekeskustelut vaikuttavat siihen käsityksen muodostumiseen?

Synnytyskulttuurin muutokseen tarvitaan tietoa, halua ja uskallusta kaikilla rakenteiden tasoilla. Sitä ei tapahdu, jos ei nähdä mitään tarvetta muutokselle. Nyt olisi aika nähdä. Meillä on Suomessa moni asia hyvin, mutta myös moni asia kehittämisen ja edistämisen tarpeessa. Maailmanlaajuinen suunta on aina vain medikalisoidumpaan ja keskitetympään suuntaan. Suomessa esim. kätilöiden määrä ei kasva suhteessa synnyttäjien määrään. Kätilöitä tulee jäämään entistä enemmän työttömiksi tai joutuvat menemään sairaanhoitajan hommiin. Haluaako perheet edelleen sitä, että kätilö vain poikkeaa välillä käymässä synnytyksen aikana? Tai että imetysohjaukseen on vain se lyhyt hetkinen? Vaatikaa parempaa.

Toivon, että synnytyskulttuurin kehittämisessä päästäisiin eri tasoilla eteenpäin!

Ei riitä, että naisia valmennetaan synnytyksiin, vaan myös  rakenteissa pitää tapahtua muutosta.
Ei riitä, että kätilöopiskelijoita koulutetaan ja ohjataan fysiologisen synnytyksen asioihin ja perhelähtöisyyteen, vaan työyhteisöjen ja kollegojen pitää myös olla valmiita kehitykseen.
Ei riitä, että yhdistykset edistävät synnytyskulttuurin muutosta, vaan sitä on tapahduttava monella eri tasolla.
Ei riitä, että kätilöt ja terveydenhoitajat kehittää ja edistää, vaan lääkäreiden pitää alkaa ymmärtämään paremmin fysiologiaa, sen tukemista ja vahvistavaa kohtaamista.
Ei riitä, että perheet ja ammattilaiset ahkeroi muutoksen eteen, vaan yhteiskunnan täytyy osallistua myös (mahdollistamalla vaihtoehtoja, riittävät resurssit, jne.).

Raskaana oleminen on ihmeellistä aikaa naisen elämässä. Ei toki aina, mutta myötätuntoisella tuella ja tarpeisiin vastaamisella varmasti monelle! Synnytys on ihana asia ja mahdollisuus aivan uudenlaisen vahvuuden ja naiseuden voiman löytämiseen itsessä. Vastasyntyneet ovat pieniä ihmeitä viisaine silmineen ja vanhemmuus taas antaa mahdollisuuden oppia uusia asioita elämästä ja itsestä ihmisenä.

Vaikka äitiys, synnytys, raskaus, vanhemmuus, isyys, ym. on vain yksi osa elämää, niin ovat ne silti niin suuria asioita, että ihmisten voimaannuttaminen niiden suhteen ei koskaan mene hukkaan. Äitiyshuollossa vahvistava kohtaaminen ja normaalin fysiologian tukeminen ihan kaikilla synnyttäjillä on merkityksellistä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3

PS. Vielä tänään ja huomenna on aikaa ostaa ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja Voimaannuttava synnytys -kortteja edullisempaan ennakkotilaushintaan 31e/pakka. (Ei toimituskuluja.)

Synnytysvideo: rakkaudellista kätilöintiä

Tein viime hetken muutoksia huomisen synnytyslaulukurssin materiaaleihin ja intouduin samalla katsomaan pitkästä aikaa synnytysvideoita Youtubesta. Haluan jakaa teidän kanssa yhden ihanan videon, jossa erityisesti kätilön sanat ja toiminta synnytyksen aikana oli minusta  hienoa katsottavaa ja kuunneltavaa. <3

Kätilön hiljainen, kunnioittava puhe, kannustavat sanat ja positiiviset ohjeet sekä lempeä ja rauhallinen läsnä olo sai minulle hymyn huulille. Tuollaista kätilöintiä on ihana seurata.

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 3/3

Tässä viimeisessä Penny postauksessa ajattelin kirjoittaa vähän auki seminaarimuistiinpanoista:  synnytystraumasta (myös kätilöiden näkökulmasta) ja Pennyn vinkkejä ja ajatuksia synnytykseen liittyen.  Mukana on myös linkkivinkkejä.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Synnytystrauman yhteydessä puhutaan usein myös PTSD: stä, jolla tarkoitetaan traumanjälkeistä stressihäiriötä. Se saatetaan sekoittaa helposti PPMD:hen eli Postpartum Mood Disorder:iin (= synnytyksenjälkeinen mieliala häiriö) tai  Suomessa ehkä enemmänkin baby bluesiin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. PTSD tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ihminen on koko ajan hälytysvalmiudessa lisääntyneen kortisolin tuotannon takia. Edellisen postauksen aiheeseen liittyen seksuaalisesti hyväksikäytetyillä kortisolia ei enää riitä laskemaan adrenaliinia alas, kun hyväksikäytön toistumisten vuoksi se on ”käytetty loppuun”.

Traumaattinen synnytys on Pennyn mukaan tapahtuma, jonka yksilö uskoo
– aiheuttaneen hänelle hengenvaaran TAI
– vakavan uhkan hänen tai hänen vauvan fyysiselle koskemattomuudelle JA
– hän koki itsensä avuttomaksi, kontrollittomaksi, yksinäiseksi ja jääneensä ilman tukea.

Kärsiminen ja trauma ovat Pennyn mukaan hyvin lähellä toisiaan eikä kumpikaan vaadi fyysistä vammaa. ”Joku saattaa kärsiä ilman kipua tai olla kivuissa ilman kärsimystä.” Siksi on tärkeää kysyä synnyttäjältä arvioita kivusta JA pärjäämisestä. Pennyn mielestä kärsimyksen helpottaminen alkaa sen tunnistamisesta. Tähän hänellä oli kolme keinoa, joista kaksi jo mainitsinkin äsken, mutta tässä ne vielä:
1. Arvio kivusta
2. Arvio pärjäämisestä
3. Koodi-/turvasana

Luennolta mielenkiintoinen juttu liittyi huolien siirtymiseen… Tavallisesti äitiyshuollossa tarjotaan hyvin herkästi, jopa rutiininomaisesti epiduraalia poistamaan kärsimystä ja kipua. Usein sanotaan, että ”Ei ole tarvetta kärsiä… Ei sinun tarvitse todistella mitään… Sinä nautit synnytyksestä sitten kun epiduraali vaikuttaa…” Tutkimusten mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska kipuun liittynyt stressi siirtyy huoleksi muihin asioihin! Esimerkiksi synnytyksen kestosta ja vauvan hyvinvoinnista huolehtimiseen, ponnistamisen vaikeuksiin ja jännitteisiin huoneessa normaalista synnytyksen fysiologiasta poikkeamisien takia (mm. sikiön sydänäänten laskut).

Mitä tehdä jos synnyttäjä kärsii ja on mahdollisesti traumatisoitumassa? Pennyn vinkit:
– Ole rauhallinen, ystävällinen, rehellinen ja jämäkkä.
– Katso synnyttäjää silmästä silmään ja kysy onko kunnossa ja pärjääkö.
– Auta keskittymään siihen miten pystyy helpottamaan tilannetta (”Sinun tehtävä on nyt…”)
– Älä jätä häntä!
– Älä lisää traumaa.
– Tarkkaile: pärjäämistä (rentoutuminen, rytmi, jne.) ja ahdinkoa/hätää (luovuttaminen, itkeminen, huutaminen, jne.)

Penny luennoi, että usein traumaattisen synnytyksen kokeneet saavat myötätunnon ja hyväksynnän sijaan moitteet kriittisyydestä. Heille saatetaan usein sanoa, että ”Sinä ja vauvahan olet terveitä/hengissä… Voithan synnyttää vielä uudestaan.” Tai sanotaan äidillä olleen liian suuret odotukset. Puolisot taas usein syyttävät itseään tai kokevat aiheuttaneensa trauman. Jos synnytyksessä asiat menee pieleen, niin usein itsesyytöksissä painii naisen/perheen lisäksi myös synnytyksen henkilökunta tai doula.

Penny luennoi, että kätilöiden PTSD:n Top 3 on ollut:
1. Sikiön/vastasyntyneen kuolema
2. Synnyttäjän kuolema
3. Hartiadystocia

Traumaattisten synnytysten läpi käyminen on tärkeää myös kätilöille ja doulille. Penny kertoi, että olisi olemassa joku www.imsorry.com sivusto, jossa on kätilöiden kirjoittamia ”anteeksipyyntöjä”, mutta tuo osoite ei toiminut enkä enää muista tarkemmin mikä se oli.

penny_baby_out_synnytys

Epiduraalista itselleni oli luennolla uusi tieto se, että naiset eivät tee päätöstä epiduraalista pääasiassa faktojen perusteella, vaan kokemusperusteella! Eli mitä kätilö ajattelee, millaisia kokemuksia tutuilla on jne… Tuo oli todella yllättävä tieto. Yllättävää oli myös se, että niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin kivuttomuus ei takaa sitä etteikö nainen kokisi synnytyksessä ahdinkoa, tuskaa tai hätää. Emotionaalisen tuen merkitys on siinä valtava! Minulle tuli luennolla mieleen, että vaikka kätilön apua ja läsnä oloa ei tarvitse kivun näkökulmasta, niin emotionaalisesta näkökulmasta tarvitsee! Siksi ei ole ok, että myös puudutetut synnyttäjät jätetään itsekseen.

Pennyn mukaan synnytyskipu ei tarkoita kärsimystä jos nainen ymmärtää, että se on normaali supistusten sivuvaikutus, hän tietää mitä tehdä sen suhteen, hän saa kannustusta, opastusta ja tukea, ja hän saa lääkkeellistä kivunlievitystä jos tarvitsee. Jo ennen synnytystä naiselta kannattaisi kysyä miten hän suhtautuu kipulääkitykseen. Apuna voi käyttää asteikkoa -10 = ei kipulääkitystä ja +10 joo kipulääkitykselle!. Lisäksi voi kysyä: ”millaista tukea haluat näissä lukemissa?”.

penny_road_map_synnytys

Penny esitteli toisena päivänä hänen kehittelemänsä synnytyksen  ”Road map”:in. Se on aivan nerokas tapa havainnollista visuaalisesti kuinka synnytys tavallisesti etenee ja miten se muuttuu jos vauva onkin avotarjonnassa tai jos ottaa epiduraalin. Pennyn tiekartassa oli monia hyviä pointteja synnytyksestä, kuten se, että aktiivinen synnytys alkaa vasta kun kohdun suu on avautunut 6cm. (Aiemmin luultiin, että jo 4cm, mutta se tutkimusten mukaan pidä paikkaansa.) Avautumisessa 3-6cm on ne haastavimmat… silloin Pennyn mukaan nainen yrittää kontrolloida, mutta keho painaa synnytystä päälle. Synnytysaallot ovat silloin kovin vaativia ja juuri silloin synnyttäjä tarvitsee eniten tukea ja kannustusta! Tuossa 3-6cm:in kohdalla on ”totuuden hetki”. Silloin nainen:
– on altis ehdotuksille
– ottaa usein epiduraalin tässä kohtaa
– hoksaa ettei voi kontrolloida synnytystä
– on kriisissä itseluottamuksen kanssa

Tärkeää on siinä hetkessä antautua synnytykselle ja löytää omat spontaanit tavat myötäelää sitä synnytystä. Nainen tarvitsee turvallisuutta ja liikkuvuutta. Mitä enemmän vapautta nainen saa, sitä luovempi hän on synnyttäessä. Myös muiden esimerkit on tärkeitä, kuten vaikka rauhallisesti istuva kätilö/doula osoittaa, että kaikki on hyvin eikä ole mitään normaalista poikkeavaa/hätää. Tälle oli englanninkielinen termikin: model confidence.

Pennyllä oli paljon kolmen vinkin juttuja ja myös tähän aiheeseen oli omansa. 😀 Mitä siis EI saa tehdä synnyttävälle naiselle:
1. Älä häiritse häntä!
2. Älä kysy kysymyksiä supistusten aikana!
3. Älä kysy ”mitä sinä haluat tehdä?”!

Penny: If ain´t broke, don´t fix it.

Synnytyspettymysten käsittelystä Pennyllä oli paljonkin kokemusta. Monet naiset ovat käyneet hänen juttusillaan ja purkamassa kokemuksiaan. Penny antoi monia kultaisia neuvoja (erityisesti kätilöille ja doulille) keskusteluihin naisten kanssa, jotka ovat pettyneitä synnytyskokemukseensa. Tärkein neuvo oli opetella aktiivista kuuntelua, joka tarkoittaa sitä että todella annat naisen kertoa oman tarinansa ja sinä oikeasti kuuntelet (mikä ei kaikille ole aina ihan helppoa). :) Kysy: Mitä se tarkoitti sinulle? (esim. luomusynnytys toive -> näyttämisen halua) Mikä järkytti sinua tällä kertaa? Mitä tapahtui sillä hetkellä? (auttaa tunnistamaan olleen tilanteen ja sen ettei ole epäonnistuja) Mitä olisit halunnut, että olisi ollut toisin? Anna naisen kyseenalaista samaansa hoito tuomitsematta, korjaamatta tai varmistamatta hänen kertomaansa ja ryhtymättä puolustuskannalle. Vahvista ja sanoita naiselle takaisin hänen kertomansa haasteet ja kerro mitä hän teki hyvin!

Loppuun vielä linkkivinkki
www.pattch.org
Prevention and treatment of traumatic childbirth

ja luettavaa
Traumatic childbirth – Cheryl Tatano Beck, Jeanne Watson Driscoll, Sue Watson (2013)
Birth Trauma – Kim Thomas (2013)

PS. Kirjoitin aiemmin tänne blogiin turvasanan käytöstä synnytyksessä Pennyn seminaarin innoittamana ja viikolla soitti Vauva -lehden toimittaja sen tiimoilta. Hän kirjoitti Vauva -lehden nettisivuille siitä artikkelin sen keskustelun perusteella. Minusta toimittaja sai ajatuksen kirjoitettua hyvin auki niinkin lyhyestä keskustelusta. Vauva -lehden keskustelupalstalla sai kylmää kyytiä koko turvasana ajatus ja samalla myös Aktiivinen synnytys ry. Harmi. Osa tosin ei ollut edes lukenut koko tekstiä ennen kommentoimistaan… Minua kiinnostaisi Teidän kommentit ja ajatukset! Niitä voi postata tämän tai sitten sen turvasana tekstin perään. :)

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 2/3

Edellisessä Penny -postauksessa oli yleisjuttuja synnyttämiseen liittyen ja nyt tämä postaus koskee seksuaalista hyväksikäyttöä ja synnytystä. Se oli ensimmäisen luentopäivän pääaihe ja ihan hurjan mielenkiintoinen! Se on yksi Pennyn erikoisosaamisalueista ja sen kyllä huomasi. Laitan aiheesta pari kirjavinkkiä tähän postauksen loppuun.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Suomessa 47% naisista kärsii fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta. FRA:n ( the EU Agency for Fundamental Rights) tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa oli toiseksi pahin tilanne. Ensimmäisenä oli Tanska 52%, sitten Suomi ja kolmantena Ruotsi 46%. Todella surullista! Koska naisten kohtaama väkivalta on niin yleistä Suomessa, se on tärkeää huomioida erityisesti raskaana olevien, synnyttävien ja synnyttäneiden kohtaamisessa.

Oikeasti me emme tiedä kuin moni nainen on joutunut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Osa tiedostaa asian, osa on saanut siihen apua ja osa ei, ja osa naisista ei ole välttämättä tiedostanut sitä lainkaan. Joillain lapsuuden kokemukset nousevat pintaan vasta raskausaikana, synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen. Naisten käytös  voi välillä olla hoitohenkilökunnan tai vaikka neuvolatyöntekijän näkökulmasta hankalaa tai ei niin positiivista. On tärkeää, että ihan kaikkien naisten kohtaaminen hoitotyössä on tuomitsematonta ja reilua. Näitä asioita ei voi tietää päälle päin ja jos äiti itsekään ei niitä tiedosta niin ei voi siitä tietenkään kertoa muille. Monet eivät edes halua syystä tai toisesta kertoa, mutta olisi tärkeää, että kertomiselle annettaisiin mahdollisuus.

Penny kertoi tapauksen naisesta, jonka äiti oli omalla käytöksellään ja puheillaan ym. opettanut, että naiset ovat arvottomia ja palvelevat vain miesten seksuaalisia tarpeita. En muista sen tarkemmin, mutta pointti oli se, että aina hyväksikäyttäjä ei ole mies ja myös henkinen seksuaalinenväkivalta voi aiheuttaa isoja haasteita raskauteen ja synnytykseen.

Penny luennoi lapsuuden aikaisen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista raskauteen, joita ovat koonneet Phyllis Klausin kanssa. Vaikutuksia/ilmentymistapoja oli paljon, joten en niitä kaikkia tähän laita, mutta joitain… Huom! Kaikkia oireita ei kaikilla ole/tule ja voi olla, että jollain on näistä vain yksi tai kolme. Hyvin yksilöllistä siis se miten reagoi selviytyäkseen. Huomioitavaa myös se, että näiden asioiden olemassa olo ei tarkoita automaattisesti, että naisella olisi taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä!

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – RASKAUS:

– väkivaltainen puhe seksuaalisuuteen tai omaan kehoon liittyen
– pysyvän synnytyksessä syntyvän vaurion pelko
– ”lävistävien” toimenpiteiden pelko, kuten sisätutkimukset ja neulat
– raskauden tuomien kehon muutosten kiistäminen
– toistuvat keskenmenot
– liioitellut raskausoireet
– hedelmällisyys ongelmat
– ongelmia kiintymyssuhteen luomisessa
– kireä suhde isän/puolison kanssa
– kokee sikiön loiseksi tai tunkeutujaksi
– kontrollin menettämisen tai riippuvaisuuden pelko
– pelot: synnytyskipu ja ettei ole hyvä äiti
– muistot seksuaalisesti hyväksikäytöstä nousee pintaan
– sukupuolen suosiminen vauvaan ja hoitohenkilökuntaan liittyen
– masennus ja ahdistus

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – SYNNYTYS:

– kokee sisätutkimukset tai intsrumentit raiskauksena, episiotomian pahoinpitelynä
– haluaa keisarinleikkauksen
– pelkää mies- (tai nais-) hoitohenkilökuntaa
– vauva vaginassa herättää kehomuistin
– valtava kipu ja jännitys
– häiriintynyt synnytys
– itsensä kontrollointi
– ”taisteleminen” henkilökuntaa ja synnytystä vastaan
– passiivisuus, ”hyvä potilas”
– kiintymysongelmat
– riippuvaisuus puolisosta, doulasta, hoitohenkilökunnasta…
– veri ja eritteet pelottaa tai tuntuu iljettäviltä
– pelko tuntematonta kohtaan, vaaran tunne
– ylivalppaus, paniikki, vetäytyminen muista

seksuaalinen_hyvaksikaytto_synnytys

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliset vaikutukset – LAPSIVUODEAIKA:

– ei halua imettää
– huolissaan vauvan genitaalialueelle koskemisesta
– seksuaaliset häiriöt
– vastasyntyneen koliikki ja tyytymättömyys
– imetysongelmat
– ruokahaluttomuus
– totaalinen väsymys, pitkittynyt toipuminen
– epäonnistumisen tunteet synnyttäjänä/synnytyksessä
– viha tai syytökset henkilökuntaa kohtaan
– näkee vauvan syyllisenä
– parisuhdeongelmat puolison kanssa
– ongelmat vauvan isovanhempien kanssa
– PTSD, masennus, ahdistus, psykoosi

Pennyn vinkkejä seksuaalista hyväksikäyttöä/-väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa työskenteleville:

– Doulat ja synnytysvalmentajat EI kysy naiselta hänen seksuaalihistorian hyväksikäytöstä tms. Kätilöt, lääkärit ja muu hoitohenkilökunta taas voi, kannattaa ja ”pitääkin” ottaa puheeksi. Esim. lomakkeen avulla tai suoraan kysymällä vaikkapa ”Monet naiset ovat kokeneet epämiellyttäviä seksuaalisia kokemuksia – tulleet kosketelluksi tai pakotetuksi seksiin – tai he on tulleet fyysisesti hyväksikäytetyksi. Oletko sinä koskaan kokenut mitään sellaista?” Monet naiset luulevat, että seksuaalisen hyväksikäytön tai -väkivallan näkee heistä päältä päin. Siksi on tärkeää miten sen asian kysyy! Samoin työntekijän vastaus naiselle on tärkeä. On tärkeää tulla kuulluksi ja hyväksytyksi. Voi sanoa vaikka kuten Penny ehdotti: ”Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi sillä tavalla. Yritän olla sensitiivinen tässä tilanteessa. Kuinka voin auttaa sinua?”.

– Ole huomaavainen synnytystoiveiden suhteen ja kysy selvennyksiä. Esim. Sikiön äänien seuranta: eikö nainen halua että vauvan vointia tarkkaillaan vai eikö halua tarkkailua jollain tietyllä tavalla?

– Vauvan ollessa vaginassa, se voi tuntua raiskauksen aiheuttamalta kivulta. Voit auttaa naista tässä pyytämällä naista tutkailemaan eroa -> vauva tulee ulos päin. Synnytyksessä kipu lähtee kehosta, kun taas raiskauksessa kipu  tunkeutuu ja työntyy kehoon. Penny sanoi, että vauva on naisen liittolainen eheytyäkseen -> vauvan auttaminen ottaa kipua pois.

-Synnytyksen jälkeen älä tyrkytä vauvaa! Anna äidille aikaa.

 

Kirjavinkit:

When survivors give birth – Penny Simkin

Women´s moods – Deporah Sichel & Jeanne Watson Driscoll

The hidden feelings of motherhood – Kathleen A. Kendall-Tackett

Vahvaksi rakastetut lapset – Mervi Juusola

***

Kolmannessa Penny -postauksessa on asiaa synnytystraumasta (myös vähän kätilön näkökulmasta) ja muutamia vinkkejä synnytykseen. :) Tykkäämällä Voimaannuttava synnytys -sivua Facebookissa saat blogipostauksista ja muista mielenkiintoisista linkeistä tiedon nopeasti.

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 1/3

Osallistuin huhtikuussa legendaarisen, useiden todella hyvien kirjojen kirjoittajan ja ”maailman doulien Äidin” Penny Simkinin seminaariin täällä Suomessa. Penny on valmentanut perheitä synnytykseen jo 47 vuoden ajan. Sen lisäksi hän aloitti ensimmäisen doulakoulutuksen vuonna 1988. Penny on koulutukseltaan fysioterapeutti ja synnytysvalmentaja, ja toiminut siis myös doulana.

Ennen seminaariin menemistä mietin, että viitsinkö edes lähteä kun en tässä elämäntilanteessa pysty doulaamaan, mutta seminaari oli todella inspiroiva ja kaksi päivää meni hujauksessa! Yritän jakaa teille muutamia timanttisia juttuja mitä tuli Pennyn puheista kirjoiteltua muistiin… :) Olen jakanut postauksen kolmeen osaan, joista tässä tulee nyt ensimmäinen.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Penny oli valloittava persoona, enkä meinannut saada otettua heilahtamatonta kuvaa hänestä. 😉

Synnytyksen vaikuttavuutta naisen elämään ei tule korostettua koskaan liian paljon! Niin se  vaan on Pennynkin mielestä, että synnytykset on suuria tapahtumia naisten elämässä, verrattavissa vain kuolemaan.  Raskaus ja synnytysmaailma on täynnä myyttejä, tabuja, sääntöjä ja rituaaleja, joista esimerkkinä yksi jonka itsekin olen raskausaikana kuullut: ”Jos nostaa kädet ylös niin napanuora voi mennä vauvan kaulan ympärille.” (Mikä ei siis pidä paikkaansa. Sitä paitsi isolla osalla vauvoista on napanuora syntyessä kaulan ympärillä aiheuttamatta tavallisesti sen suurempaa vaaraa.)

Penny puhui ensimmäisenä päivänä siitä kuinka synnytys ei vain ole yksi päivä naisen elämässä, vaan siinä on kyse ”yhdestä perusteellisimmista elämänmuutoksista, jonka nainen kokee”. Roolin muutos on pysyvä ja nainen voi kokea intensiivisempiä fyysisiä tuntemuksia kehossa kuin koskaan aiemmin! Lisäksi on jännitys, odotus, lähipiirin roolin muutokset jne. Pennyn mielestä oleellista on se miten synnyttäjiä kohdellaan ja millaista hoitoa hän saa, koska se tottakai vaikuttaa suoraan siihen millainen kokemus synnytyksestä jää!

KÄTILÖILLE Penny antoi hyvän kysymyksen mietittäväksi:

”HOW WILL SHE REMEMBER THIS?”
”Miten hän tulee muistamaan tämän?”

Aika hyvä kysymys… Se palauttaa heti ihan käytännön kohtaamisen tasolle. Palauttaa miettimään kuinka toimin ja kohtaan juuri tämän ihmisen juuri tässä hetkessä. Sehän se juuri on tärkeintä. Olla tässä hetkessä apuna ja tukena hänen tarvitsemalla tavalla.

SYNNYTYSTUKEEN liittyen hän sanoi mm., että aktiivisessa synnytyksen vaiheessa tai jo ennen sitä, alkanut tuki on lopputuloksen kannalta parempi kuin  jos tuki alkaa synnytyksen loppuvaiheessa. Erityisesti doulien kannattaa pitää se mielessä. Tavallaan siitä synnytyksen alkuvaiheesta ja ensimmäisistä senteistä eteenpäin pääseminen vaatii enemmän tukea ja tsemppiä, jotta se synnytyksen lopputulos olisi kaikin puolin positiivinen.

Pitkästä synnytyksestä Pennyllä oli mielenkiintoinen näkökulma…

”Pitkä synnytys on hyvä, kun/jos on asioita, muistoja ym., joita pitää ylittää jotta pääsee eteenpäin.”

Tämä ajatus saattaa tuoda ymmärrystä niille, joiden synnytys on kestänyt tooooodella pitkään. Tuohon lauseeseen voisi vielä lisätä, että ”joita äidin ja/tai vauvan pitää ylittää”, koska laajemmalti ajateltuna sitä työstämisaikaa voi tarvita heistä kumpi vaan. Synnytyksessä kun ei ole kyse vain fysiologiasta tai naisesta synnyttämässä, vaan monista eri ulottuvuuksista ja myös vauvan syntymästä tähän maailmaan.

Synnytysvalmennuksista Penny puhui jonkin verran. En muista enää tarkemmin mitä, mutta olin muistiinpanoihini kirjoittanut Pennyn kommentin:

”Eri järjestäjien synnytysvalmennuksia tarvitaan, koska muuten on riski, että kätilöt valmentavat vain niistä näkökulmista josta heidän sairaalassa synnytetään.”

Tuo on minusta todella hyvä pointti! Sama riski voi nousta myös esim. silloin jos doula on synnytysvalmentajana doulattavalleen. Silloin doulattava saattaa paineistua synnyttämään tavalla jolla doula on valmentanut.

Minua vähän tavallaan surkuhupaisasti huvittaa tuo Pennyn lause. Siis siinä mielessä, että nythän Suomessa pääasiassa synnyttäjiä valmentaa neuvoloiden terveydenhoitajat, joilla ei välttämättä ole hajuakaan siitä kuinka heidän lähisairaalassa synnytetään. Se mitä olen perheiden suunnasta kuullut tämän hetkisistä julkisen puolen valmennuksista on aika kehnoa kuultavaa. Sairaaloiden ja neuvoloiden yhteistyön pitäisi olla tämän(kin) asian suhteen aktiivisempaa ja joustavampaa. Synnytysvalmennuksen laatua pitäisi parantaa, jotta ne ajaisi paremmin asiansa. Toisaalta… en ihmettele, kun luin juuri kätilön osaamiskartasta, että perhevalmennuksesta  puhuttiin asiantuntijaohjauksena. Asiantuntijaohjaus ja synnytysvalmennus ovat aivan eri lähtökohdista tapahtuvia tilanteita.

Nyt jos tämän blogin lukijoista löytyy niitä, jotka ovat käyneet oikeasti todella hyvässä julkisen puolen tarjoamassa (neuvola tai sairaala) valmennuksessa, jossa on mm.

– annettu monipuolisesti luotettavaa tietoa niin normaalista fysiologisesta synnytyksestä kuin erikoistilanteissa ja siitä miten niissä voi toimia/olla aktiivinen
– kerrottu muutakin kuin että ”kaikkihan sen epiduraalin lopulta ottaa ja kannattaakin pyytää se heti kun menee sairaalaan”
– rohkaistu perheitä ottamaan itse selvää ja tutustumaan eri vaihtoehtoihin, annettu luku- ja linkkivinkkejä, jne.
– osattu kertoa miten lähisynnytyssairaalassa/-sairaaloissa voi synnyttää ja millaiset käytännöt siellä on, jotta voi ottaa ne huomioon kun miettii omia toiveitaan.

…niin olisi ihana kuulla missä näin hyvä valmennus on ollut ja mitä olit siitä mieltä, joten jättäkäähän kommenttiboksiin viestiä. 😉

Seuraavaan Penny-postaukseen olen kirjoittanut mm. seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista synnytykseen.

6 vinkkiä äänenkäyttöön synnytyksessä

1. Pidä suu ja leuka rentona

Suu/huulet on hermoyhteydessä kohdunsuulle, jolloin suun alueen rentous pitää myös kohdun suuta rentona. Vastaavasti jos suu ja leuat ovat kireät ja puree hampaita yhteen, niin silloin lantionpohja ja kohdunsuukin on tiukempana. Päästä siis suu  ja huulet rennoiksi ja anna myös kohdun suun avautua vauvalle.

TUKIHENKILÖ: Voit välillä muistuttaa suuta ja leukalihaksia rentoutumisesta sivelemällä poskia rennoksi ylhäältä alas päin.

synnytyslaulu_logolla

2. Aloita huokailemalla

Rauhallinen, pieni huokaus riittää erityisesti synnytyksen alkuvaiheessa. Huokauksella hoituu myös usein loppuraskauden harjoitussupistukset, joissa on jo vähän poweria mukana. Hengittämällä ääneen eli huokailemalla olet jo ylittänyt synnytyslaulukynnyksen. Anna äänen tulla sellaisena kuin se tulee. Äänesi on yksilöllinen ja arvokas. Synnytyslaulussa ei tarvita laulutaitoa tai hyvää lauluääntä. Synnytyslaulussa riittää juuri sinun oma äänesi sellaisenaan kuin se tulee. Äänesi on tuttu vauvalle ja synnytyslaulu luo hänelle turvallista oloa.

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjä näyttää tarvitsevan apua rauhallisen, syvän hengityksen löytämiseksi tai säilyttämiseksi, niin ”voit näyttää mallia”. Huokaile ääneen tai synnytyslaula synnyttäjälle tai hänen kanssaan. Usein esimerkki riittää, eikä edes sanoja tarvita.

3. Muista pitää ääni matalana

Synnytyslaulussa ideana on, että äänenkäyttö on hallittua ja ääni matalaa.  Tavallisesti ääni on alkuun huokailua ja pientä ja voimistuu tuntemusten mukana. Ääni voi olla kaikenlaista soinnikkaasta vokaalin laulamisesta matalaan murinaan ja mörinään. Oleellista on se, että ääni ei ole kireää ja kiljuvaa, jolloin siitä ei ole apua. Matalat äänet resonoivat kehossa alempana, joten ne rentouttaa synnytyksessä paremmin.

Hallittu äänenkäyttö
a) auttaa synnytyksessä fysiologisesti (mm. varmistaa äidin ja vauvan hapen saantia ja rentouttaa kehoa)
b) pitää synnyttäjän keskittyneenä ja tuo sisäistä hallinnan tunnetta olon helpottamisesta
c) on helppo ja tehokas keino lievittää synnytystuntemuksia

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjän ääni alkaa nousta korkealle tai kiljuvaksi. Odota hetki ja kuuntele korjaako nainen itse äänen matalammalle ja rennommaksi. Jos ei, voit auttaa joko käyttämällä itse matalaa ääntä ja sillä tavalla muistuttaa synnyttäjää tai sitten laulaa esim. ”leuka rentonaaaaa…”. Jos synnyttäjä on paniikissa tai muuten hankala saada viestiä perille, niin voit kokeilla vaikka tätä: kosketa, ota katsekontakti, sano lempeästi mutta napakasti nimen kanssa ”XXXXX, hengitä sisään! Ja hAAAAAAAAAAAA…. ” ja toista sitä kunnes sopiva rytmi löytyy. (Näytä siis mallia vetämällä happea keuhkoihin ja uloshengityksellä laula matalasti vokaalia.)

4. Suuntaa ääni mielessä ja kehossa alaspäin

Voit mielikuvissa vahvistaa äänen ja kehon yhteyttä vauvan syntymiseksi suuntaamalla mielessä ja kehossa ääni alaspäin aivan kuin ääni saattaisi vauvaa konkreettisesti ulos synnytyskanavassa. Mielikuvan avulla voi olla helpompaa pitää ääni matalana ja hallitumpana. Hallitsematon huutaminen suuntautuu usein ihmisestä pois ja ylöspäin ja samalla energiaa hukkuu. Hallittu, kehossa alas päin suunnattu ääni saa energian suuntautumaan syntymän kannalta parempaan suuntaan.

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjä haluaa kosketusta, niin kosketuksen suunta ylhäältä alas päin voi olla rentouttavampi. Esim. silittäminen hartioilta käsivarsia pitkin alas tai selkän hierominen ylhäältä pakaroille asti.

synnytyslaulu_logolla2

5. Yksi ääni riittää

Synnytyslaulu ei ole vaikeaa. Ihan vaikka A-vokaalin laulaminen synnytyksen alusta loppuun riittää. Ei siis tarvitse yrittää AOUM:ia tai mitään varsinaisia lauluja, jos se ei tunnu omalta.

Yhdessä synnytyksessä lauloin doulana synnyttäjälle avautumisvaiheessa pariin otteeseen ”aaauuuukkkiiii…”, kun ajattelin, että siinä vaiheessa synnytystä hän saattaisi hyötyä avautumisen muistuttamisesta. Itseasiassa vähän sen jälkeen hän alkoi itsekin laulaa ”auki”-sanaa.

6. Anna oman äänen ja rytmin löytyä

Uskalla antaa äänen tulla missä oletkaan. Synnytyslaulua ei tarvitse häpeillä, edes sairaalassa. Monet synnytyslaulukursseilla olleet ovat kysyneet miten synnytyslauluun suhtaudutaan sairaalassa ja kätilöiden taholta. Pääasiassa kuulemani kokemukset ovat olleet positiivisia. Saat tehdä juuri sitä mikä oloasi helpottaa, joten käytä energiasi siihen ja itsesi voimaannuttamiseen sen sijaan, että murehtisit etukäteen esim. henkilökunnan suhtautumista.

Aivan kuin muukin synnyttäjän luontainen toiminta synnytysaaltojen aikana muuttuu synnytyksen vaiheiden mukaan, niin myös äänenkäyttö muuttuu tuntemusten ja synnytyksen intensiteetin kanssa. Keinot ja rytmit voi muuttua moneenkin kertaan synnytyksen aikana, joten anna oman rytmin löytyä aina jokaiseen vaiheeseen uudelleen jos vanha juttu ei enää toimi. Heti synnytyksen alkuvaiheessa ei siis kannata käyttää kaikkia energioita voimalliseen äänenkäyttöön, vaan aloittaa hellemmin ja kevyemmin ja antaa äänen voimistua synnytyksen mukana.

TUKIHENKILÖ: Jos synnyttäjä haluaa käyttää ääntä, niin ole tukena ja rohkaise siihen. Ääntä voi käyttää missä synnytyksen vaiheessa tahansa. Siitä voi olla apua myös jälkisupistuksiin! Myös sektiossa synnytyslaulu voi helpottaa erityisesti henkisesti. Ääni on tärkeää myös vauvalle, joten syntymän jälkeenkin voi huokailla jotain vokaalia tai vaikka lempibiisiä tai tuttua tuutulaulua.

****

synnytyslaulu_voimaannuttava_synnytys

****

Kaksi ensimmäistä kuvaa on synnytyslaulukurssilta Jyväskylästä, jossa olin kouluttajana. Ne kuvat on ottanut Salla Joutsen.

 

Follow my blog with Bloglovin