Synnytyksen ABC valmentaa missä ikinä oletkaan

Ystäväni Marjaana on ahkeroinut upean verkkosynnytysvalmennus kokonaisuuden, joka on hiljattain siirtynyt Campwiren pohjalle. Verkkovalmennus on helppo käyttää. Saat mailiin linkin josta kirjaudut sisään ja kurssille. Kurssipohjassa voit selata aiheita haluamassasi järjestyksessä ja lukemasi/katsomasi osiot voi täpätä valmiiksi sivun lopusta, joten ei tarvitse muistella kävinkö jo tämän läpi vai en. :) Kurssilla on tekstiä, videoita, linkkejä, tulostettavia juttuja, jne..

Synnytyksen ABC -verkkovalmennuksen voi ostaa helposti esim. tämän alla olevan napin kautta. :)

Osta nyt

Suosittelen lämpimästi!

PS. Synnytyksen ABC:n järjestämän arvonnan palkinnon  Voimaannuttava synnytyksen Mini-Raskauspakkauksen voittaja löytyi Akaalta. :) Onnea voittajalle!

Kätilöntyössä Suomen synnytyskulttuuri näkyy konkreettisesti

Helsingin Sanomissa oli tänään lehtijuttu kätilön työstä. Järkytyin kun näin millä otsikolla ja kuvalla se on julkaistu esim. internetissä. Eilisestä lähtien olen seuraillut parissa FB-ryhmässä artikkelista noussutta keskustelua ja monien kanssa olen saamaa mieltä… esimerkiksi siinä, että toivon ettei yksikään esikoista odottava lukisi sitä.

Artikkeli oli joo ihan realistinen kuvaus kätilön työstä ja työvuoroista, mutta hyvin kylmä, kipuun keskittynyt ja medikalisoitunut versio. Toimittaja oli minusta kirjoittanut sen periaatteessa ihan ok:sti, jos olisi ollut kyse ihan jostain muusta työstä tai ammatista kuin hoitoalan työstä johon kuuluu oleellisina kaikkea muuta kuin tietokone, välineet ja tilastot. Kätilön työn upeudet jäi uupumaan tekstistä oikeastaan kokonaan.

En kritisoi lehtijutussa olleita kätilöitä. En tunne heitä, eikä tuon artikkelin perusteella voi vetää johtopäätöksiä heidän työskentelystä tms. Harmittelen eniten sitä, että tuolla tunnelmalla ja näkökulmalla kirjoitettu artikkeli saa niin paljon palstatilaa ja näkyvyyttä. :/ Saman artikkelin olisi voinut kirjoittaa niin eri tavalla! Toisaalta harmitusta nostaa se, että se oli ihan totta… kaikki se arkisuus, kiire, kliinisyys ja toimenpiteet. Kaikki ne on läsnä tämän hetken synnytyskulttuurissa.

Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa?

Pääkaupunkiseudun synnäreillä on alkamassa projekti jossa ajetaan ajatusta: ”kotisynnytys sairaalassa”. Sen toteutumiseen käytännössä on ihan julmetun pitkä matka. Saati, että koko muu Suomi seuraisi perässä. Jo nyt kätilöillä olisi käytettävissä paljon esim. fysiologista synnytystä tukevia keinoja, mutta ei niitä juurikaan käytetä. Kotisynnytys sairaalassa vaatii kätilöiltä paljon muutosta asenteessa todelliseen äitilähtöisyyteen, hands off -meininkiin, naisen kykyyn luottamista, naiseen ja häneen perheenseen ”rakastumista”, ym. Tämä nykyinen systeemi ei vain taivu siihen. Kuinka kätilö voi hullaantua perheeseen, jota ei tunne entuudestaan? Miten kätilö voi olla jatkuvasti läsnä jos hänen vastuullaan on jopa neljä synnyttäjää yhtä aikaa? Mietin myös, että onko kätilöt edes valmiita? Miten voi toteuttaa sairaalassa ajatusta ”kotisynnytys sairaalassa” jos ei edes ole hajuakaan siitä millasia kotisynnytykset ovat ja miten kätilön rooli ja toiminta niissä eroaa sairaalassa toimimiseen?

mammy-331712_1280

Artikkelissa sanottiin, että joka viides synnytys käynnistetään. Se on ihan pirun paljon! Tilastoissa olisi monessa muussakin kohtaa parantamisen varaa.  Taysissa on ollut Mariski-ohjelma käytössä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan HUS:n alueelle tekemässä Noriski-käytänteitä. Tämä on hyvä suunta! Valtakunnallisesti kattavat ohjeet olisi vielä parempi. Olisi mielenkiintoista nähdä pystyykö tilastoissa huomaamaan eroa esim. Mariskin käyttöön oton jälkeen. En voi olla sanomatta, että tämä Suomen synnytyskulttuurin näkökulma tulee esille noissa ohjeiden nimissäkin… -RISKI! Synnytys ei ole lähtökohtaisesti RISKI… mutta ei näköjään Suomessa. 😉

Jotkut HS:n artikkeliin nostetut kommentit nosti päässäni hälytyksen ”älä sano noin, vaan ennemmin näin!”. On pieni, mutta merkittävä ero sillä mitä ja millä tavalla sanoo. Esim. ”ei ole mitään hätää” on tunnetusti huono valinta, koska hätä-sana tuo negatiivisen merkityksen siihen. Sen sijaan voi sanoa paljon kaikkea muuta.. vaikka ”kaikki on hyvin”, ”menee hienosti”, jne.   Usein voi olla vaikea tunnistaa kuinka itse asiakkaille puhuu ja joskus voi olla vaikea keksiä tilalle joku muu tapa sanoa. Vaikka tämä voi tuntua vähäpätöiseltä asialta, niin ei se ole. Sanoilla voi olla todella suuri merkitys erityisesti siihen nostaako se naista vai herättääkö se huolta, epäilyksen omaan jaksamiseen/kykyihin/ym. tai kuilua yhteistyöhön.

Erityisesti yksi kohta artikkelissa erottui joukosta:
”Synnyttäjät ovat muuttuneet vaativiksi. Moni valmistautuu synnytykseen kuin lukisi tenttiin: googlaa, tekee muistiinpanoja ja kokoaa sopivia soittolistoja. Kun tällaiset naiset tulevat sairaalaan, he ajattelevat tietävänsä paljon.” (Lainaus on siitä HS:n artikkelista)

Mietin, että kenen päästä tämä kappale oikein tuli? Synnytykseen valmistautuminen on todella tärkeää ja merkityksellistä monin eri tavoin. Se auttaa saamaan toivomansa synnytyskokemuksen, helpottaa osallistumista päätöksen tekoon synnytyshetkellä, jne. Jokainen valmistautuu omalla tavallaan ja niin kuin kätilö Anu Lampinen hienosti viikko sitten Aktiivinen synnytys ry:n seminaarissa sanoi: ”Nainen määrittelee sen miten haluaa valmistautua synnytykseen!”. Jokainen nainen ja perhe on erilainen ja myös synnytykseen liittyvät toiveet ja tavoitteet on erilaisia. Niitä pitää kunnioittaa! Jokainen nainen on kehonsa ja elämänsä asiantuntija. Se on kaiken lähtökohta ja luulis kätilöiden ymmärtävän sen.

Toisaalta ymmärrän mitä tuolla kommentilla on ehkä yritetty sanoa. Kun tietoa ei ole tarpeeksi saattaa sekoittaa asiat tai ei ymmärrä miten toiveet liittyvät toisiinsa. Luulen sen olevan yksi syy siihen, että jotkut ammattilaiset haluavat synnytyssuunnitelmat tehtäväksi vain ammattilaisten kanssa. Esim. eräs äiti mietti kannattaako ottaa synnytyksen jälkeen ”se rokote”, kun hänellä on Rh- ja vauvalla Rh+. Kyseessähän ei ole rokote, vaan anti-D-immunoglobuliini pistos, jonka tarkoituksena on suojata äitiä vauvan punasoluilta, joita tavallisesta synnytyksen aikana äitiin siirtyy. Immunoglobuliinin avulla turvataan seuraavat mahdolliset raskaudet. Lisätietoja voi lukea helposti tästä ja teoreettisemmin tästä.

On tärkeää, että raskaana olevalla naisella on rinnallaan ammattilaisia joilta he voivat kysyä näitä kaikkia asioita ja saada luotettavaa tietoa päätöstensa ja toiveidensa tueksi! Joskus voi käydä niin, että nainen ei ole ymmärtänyt tarkkaan, että mitä toivoo. Uskon vahvasti, että se on ennemmin poikkeus kuin sääntö.

Mietinpähän tässä myös, että mitä vaihtoehtoja naisille jää kuin googlata ja tehdä muistiinpanoja, kun valtaosa synnytysvalmennuksista ei vastaa naisten ja perheiden tarpeita!  Oikeasti. Uskallan väittää naisilta kuulemani palautteen perusteella, että suurimmassa osassa julkisen sektorin valmennuksista on suuria puutteita. Se on todella surullista ja siihen pitäisi saada pikimmiten muutos! Yksityisten tarjoamista synnytysvalmennuksista kannattaisi ottaa mallia ja jatkaa kehittämistä siitä eteenpäin. Peloteluluennot vanhanaikaisilla materiaaleilla eivät auta ketään! Monet kätilöt valittavat sitä, kun naiset tulevat valmistautumattomina synnyttämään. Miksi sitten heitä mollataan jos yrittävät? Miksi kätilöt eivät valmenna paremmin itse? Esim. Kätilöthän niitä tutustumiskäyntejä sairaaloissa ohjaa ja varmasti ovat olleet tekemässä niitä sairaaloiden nettivalmennuksia. Jos ne on sairaalakätilöiden ainoat vaikuttamiskanavat, niin miksi ne on sellaiset kuin ne ovat?

Yksi asia mikä suorastaan ärsyttää on se, että puhutaan synnyttämisestä ilman kivunlievitystä. Artikkelissakin oli tällainen lause: ””Ei pidä pettyä, jos ei pärjääkään ilman kivunlievitystä”, Sanna Palmu sanoo. ”Yhtään kirkkaampaa kruunua ei saa, jos synnyttää ilman kivunlievitystä.”” On täysin eri asia synnyttää OIKEASTI ILMAN KIVUNLIEVITYSTÄ, mikä todennäköisesti on kärsimystä oman onnensa nojassa, kuin synnyttää lääkkeettömien kivunlievitys menetelmien kera (joita on todella paljon erilaisia ja hyvin tehokkaitakin) tai lääkkeellisten kivunlievitys menetelmien kanssa. Synnytystuntemuksia voi lievittää todella monella tapaa, eikä todellakaan kaikki lääkkeettömät ole jotenkin tehottomia ja sopivia vain avautumisvaiheen alkuun. Kyllä niistäkin löytyy niitä, joissa on”jytyä”!

Mitä tulee noin muuten tuohon Palmun kommenttiin, niin olen samaa mieltä. Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen. Toki synnytystavalla ja kivunlievitystavoilla on merkitystä ja vaikutusta, mutta kannattaa olla myötätuntoinen ja armollinen itseään kohtaan. <3

Oleellisinta ei ole synnytystapa tai se onko käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tärkeämpää on se kokemus, joka naiselle jää kehoon, mieleen ja sydämeen.

Vielä yksi asia, joka ei suoranaisesti liity HS:n artikkeliin vaan enemmänkin kätilöyteen… Olen pohtinut, että mitä oikeastaan tarkoittaa lause ”Olen luomukätilö”. Tiedän, että synnäreillä on luomumpia kätilöitä ja ei niin luomuja. Tiedän, että kätilöillä on käsitys omista kollegoistaan ja siitä onko joku luomukätilö vai ei. Tiedän myös, että se luomukätilöys voi olla hyvin erilaista kätilöiden kesken. Mitkä on luomukätilön merkkejä? Kriteerejä? Mikä tekee kätilöstä luomun? Kuinka luomusti kätilö oikeasti voi toimia sairaalaympäristössä?

Kätilön työ on todella itsenäistä. Työpariksi tulee toinen kätilö vasta, kun vauva on syntymässä. Kuinka hyvin sen perusteella voi vetää johtopäätöksiä siitä miten kollega toimii ja millaisia työtapoja käyttää oikeasti? Minkä verran kahvihuonekeskustelut vaikuttavat siihen käsityksen muodostumiseen?

Synnytyskulttuurin muutokseen tarvitaan tietoa, halua ja uskallusta kaikilla rakenteiden tasoilla. Sitä ei tapahdu, jos ei nähdä mitään tarvetta muutokselle. Nyt olisi aika nähdä. Meillä on Suomessa moni asia hyvin, mutta myös moni asia kehittämisen ja edistämisen tarpeessa. Maailmanlaajuinen suunta on aina vain medikalisoidumpaan ja keskitetympään suuntaan. Suomessa esim. kätilöiden määrä ei kasva suhteessa synnyttäjien määrään. Kätilöitä tulee jäämään entistä enemmän työttömiksi tai joutuvat menemään sairaanhoitajan hommiin. Haluaako perheet edelleen sitä, että kätilö vain poikkeaa välillä käymässä synnytyksen aikana? Tai että imetysohjaukseen on vain se lyhyt hetkinen? Vaatikaa parempaa.

Toivon, että synnytyskulttuurin kehittämisessä päästäisiin eri tasoilla eteenpäin!

Ei riitä, että naisia valmennetaan synnytyksiin, vaan myös  rakenteissa pitää tapahtua muutosta.
Ei riitä, että kätilöopiskelijoita koulutetaan ja ohjataan fysiologisen synnytyksen asioihin ja perhelähtöisyyteen, vaan työyhteisöjen ja kollegojen pitää myös olla valmiita kehitykseen.
Ei riitä, että yhdistykset edistävät synnytyskulttuurin muutosta, vaan sitä on tapahduttava monella eri tasolla.
Ei riitä, että kätilöt ja terveydenhoitajat kehittää ja edistää, vaan lääkäreiden pitää alkaa ymmärtämään paremmin fysiologiaa, sen tukemista ja vahvistavaa kohtaamista.
Ei riitä, että perheet ja ammattilaiset ahkeroi muutoksen eteen, vaan yhteiskunnan täytyy osallistua myös (mahdollistamalla vaihtoehtoja, riittävät resurssit, jne.).

Raskaana oleminen on ihmeellistä aikaa naisen elämässä. Ei toki aina, mutta myötätuntoisella tuella ja tarpeisiin vastaamisella varmasti monelle! Synnytys on ihana asia ja mahdollisuus aivan uudenlaisen vahvuuden ja naiseuden voiman löytämiseen itsessä. Vastasyntyneet ovat pieniä ihmeitä viisaine silmineen ja vanhemmuus taas antaa mahdollisuuden oppia uusia asioita elämästä ja itsestä ihmisenä.

Vaikka äitiys, synnytys, raskaus, vanhemmuus, isyys, ym. on vain yksi osa elämää, niin ovat ne silti niin suuria asioita, että ihmisten voimaannuttaminen niiden suhteen ei koskaan mene hukkaan. Äitiyshuollossa vahvistava kohtaaminen ja normaalin fysiologian tukeminen ihan kaikilla synnyttäjillä on merkityksellistä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3

PS. Vielä tänään ja huomenna on aikaa ostaa ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja Voimaannuttava synnytys -kortteja edullisempaan ennakkotilaushintaan 31e/pakka. (Ei toimituskuluja.)

Synnytysviisauksia Penny Simkiniltä, osa 1/3

Osallistuin huhtikuussa legendaarisen, useiden todella hyvien kirjojen kirjoittajan ja ”maailman doulien Äidin” Penny Simkinin seminaariin täällä Suomessa. Penny on valmentanut perheitä synnytykseen jo 47 vuoden ajan. Sen lisäksi hän aloitti ensimmäisen doulakoulutuksen vuonna 1988. Penny on koulutukseltaan fysioterapeutti ja synnytysvalmentaja, ja toiminut siis myös doulana.

Ennen seminaariin menemistä mietin, että viitsinkö edes lähteä kun en tässä elämäntilanteessa pysty doulaamaan, mutta seminaari oli todella inspiroiva ja kaksi päivää meni hujauksessa! Yritän jakaa teille muutamia timanttisia juttuja mitä tuli Pennyn puheista kirjoiteltua muistiin… :) Olen jakanut postauksen kolmeen osaan, joista tässä tulee nyt ensimmäinen.

penny_simkin_voimaannuttava_synnytys

Penny oli valloittava persoona, enkä meinannut saada otettua heilahtamatonta kuvaa hänestä. 😉

Synnytyksen vaikuttavuutta naisen elämään ei tule korostettua koskaan liian paljon! Niin se  vaan on Pennynkin mielestä, että synnytykset on suuria tapahtumia naisten elämässä, verrattavissa vain kuolemaan.  Raskaus ja synnytysmaailma on täynnä myyttejä, tabuja, sääntöjä ja rituaaleja, joista esimerkkinä yksi jonka itsekin olen raskausaikana kuullut: ”Jos nostaa kädet ylös niin napanuora voi mennä vauvan kaulan ympärille.” (Mikä ei siis pidä paikkaansa. Sitä paitsi isolla osalla vauvoista on napanuora syntyessä kaulan ympärillä aiheuttamatta tavallisesti sen suurempaa vaaraa.)

Penny puhui ensimmäisenä päivänä siitä kuinka synnytys ei vain ole yksi päivä naisen elämässä, vaan siinä on kyse ”yhdestä perusteellisimmista elämänmuutoksista, jonka nainen kokee”. Roolin muutos on pysyvä ja nainen voi kokea intensiivisempiä fyysisiä tuntemuksia kehossa kuin koskaan aiemmin! Lisäksi on jännitys, odotus, lähipiirin roolin muutokset jne. Pennyn mielestä oleellista on se miten synnyttäjiä kohdellaan ja millaista hoitoa hän saa, koska se tottakai vaikuttaa suoraan siihen millainen kokemus synnytyksestä jää!

KÄTILÖILLE Penny antoi hyvän kysymyksen mietittäväksi:

”HOW WILL SHE REMEMBER THIS?”
”Miten hän tulee muistamaan tämän?”

Aika hyvä kysymys… Se palauttaa heti ihan käytännön kohtaamisen tasolle. Palauttaa miettimään kuinka toimin ja kohtaan juuri tämän ihmisen juuri tässä hetkessä. Sehän se juuri on tärkeintä. Olla tässä hetkessä apuna ja tukena hänen tarvitsemalla tavalla.

SYNNYTYSTUKEEN liittyen hän sanoi mm., että aktiivisessa synnytyksen vaiheessa tai jo ennen sitä, alkanut tuki on lopputuloksen kannalta parempi kuin  jos tuki alkaa synnytyksen loppuvaiheessa. Erityisesti doulien kannattaa pitää se mielessä. Tavallaan siitä synnytyksen alkuvaiheesta ja ensimmäisistä senteistä eteenpäin pääseminen vaatii enemmän tukea ja tsemppiä, jotta se synnytyksen lopputulos olisi kaikin puolin positiivinen.

Pitkästä synnytyksestä Pennyllä oli mielenkiintoinen näkökulma…

”Pitkä synnytys on hyvä, kun/jos on asioita, muistoja ym., joita pitää ylittää jotta pääsee eteenpäin.”

Tämä ajatus saattaa tuoda ymmärrystä niille, joiden synnytys on kestänyt tooooodella pitkään. Tuohon lauseeseen voisi vielä lisätä, että ”joita äidin ja/tai vauvan pitää ylittää”, koska laajemmalti ajateltuna sitä työstämisaikaa voi tarvita heistä kumpi vaan. Synnytyksessä kun ei ole kyse vain fysiologiasta tai naisesta synnyttämässä, vaan monista eri ulottuvuuksista ja myös vauvan syntymästä tähän maailmaan.

Synnytysvalmennuksista Penny puhui jonkin verran. En muista enää tarkemmin mitä, mutta olin muistiinpanoihini kirjoittanut Pennyn kommentin:

”Eri järjestäjien synnytysvalmennuksia tarvitaan, koska muuten on riski, että kätilöt valmentavat vain niistä näkökulmista josta heidän sairaalassa synnytetään.”

Tuo on minusta todella hyvä pointti! Sama riski voi nousta myös esim. silloin jos doula on synnytysvalmentajana doulattavalleen. Silloin doulattava saattaa paineistua synnyttämään tavalla jolla doula on valmentanut.

Minua vähän tavallaan surkuhupaisasti huvittaa tuo Pennyn lause. Siis siinä mielessä, että nythän Suomessa pääasiassa synnyttäjiä valmentaa neuvoloiden terveydenhoitajat, joilla ei välttämättä ole hajuakaan siitä kuinka heidän lähisairaalassa synnytetään. Se mitä olen perheiden suunnasta kuullut tämän hetkisistä julkisen puolen valmennuksista on aika kehnoa kuultavaa. Sairaaloiden ja neuvoloiden yhteistyön pitäisi olla tämän(kin) asian suhteen aktiivisempaa ja joustavampaa. Synnytysvalmennuksen laatua pitäisi parantaa, jotta ne ajaisi paremmin asiansa. Toisaalta… en ihmettele, kun luin juuri kätilön osaamiskartasta, että perhevalmennuksesta  puhuttiin asiantuntijaohjauksena. Asiantuntijaohjaus ja synnytysvalmennus ovat aivan eri lähtökohdista tapahtuvia tilanteita.

Nyt jos tämän blogin lukijoista löytyy niitä, jotka ovat käyneet oikeasti todella hyvässä julkisen puolen tarjoamassa (neuvola tai sairaala) valmennuksessa, jossa on mm.

– annettu monipuolisesti luotettavaa tietoa niin normaalista fysiologisesta synnytyksestä kuin erikoistilanteissa ja siitä miten niissä voi toimia/olla aktiivinen
– kerrottu muutakin kuin että ”kaikkihan sen epiduraalin lopulta ottaa ja kannattaakin pyytää se heti kun menee sairaalaan”
– rohkaistu perheitä ottamaan itse selvää ja tutustumaan eri vaihtoehtoihin, annettu luku- ja linkkivinkkejä, jne.
– osattu kertoa miten lähisynnytyssairaalassa/-sairaaloissa voi synnyttää ja millaiset käytännöt siellä on, jotta voi ottaa ne huomioon kun miettii omia toiveitaan.

…niin olisi ihana kuulla missä näin hyvä valmennus on ollut ja mitä olit siitä mieltä, joten jättäkäähän kommenttiboksiin viestiä. 😉

Seuraavaan Penny-postaukseen olen kirjoittanut mm. seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista synnytykseen.

Alennus Synnytyksen ABC nettivalmennukseen

Uusien sivujen kunniaksi sattui sopivasti hyvä mahdollisuus tarjota vanhoille ja uusille lukijoille alennus Synnytyksen ABC nettivalmennukseen! Kirjoittamalla verkkokaupassa koodin ”Kesa2015″ saat -10% alennusta. Alennus on voimassa elokuun 2015 loppuun asti.

Synnytyksen ABC nettivalmennus on doula Marjaanan tekemä uudenlainen nettivalmennus, jossa on toooooodella paljon hyvää tietoa synnytykseen valmistautuvalle ja mahdollisuus keskustella ja kysellä Marjaanalta lisää.

Vanhan blogin arkistoista voit käydä lukemassa synnytykseen valmistautumisesta ja siitä kuinka tärkeää se on. Tässä pari linkkiä ko. aihesanoilla kirjoitettuihin vanhoihin teksteihin. :)

Synnytykseen valmistautuminen

Synnytysvalmennus

Ihanaa kesän alkua!
-Terhi